Voittamisen vaikeus

Papas - SB Vantaa 12 - 11 ja., Erä Akatemia - SB Vantaa 5 - 4 ja., SB Vantaa - KSS 6 - 7 ja.

Listassa SB Vantaan kolme viimeistä ottelua ykkösdivisioonaan itälohkossa. Näitä tappiota edeltää kahden maalin tappio M-Teamille ja kolmen maalin tappio ÅIF:lle. Joukkue on hävinnyt maalilla myös Papasille ja Barbaareille kotonaan.

Tuloksista voi jo päätellä, ettei Vantaa ole mikään sarjan heittopussi, vaikka 10 ottelun jälkeinen pistesaalis (2), saattaisi saada jonkun niin luulemaan.

Mutta nyt tullaan tähän voittamisen vaikeuteen. Heidän menonsa muistuttaa pitkälti Papasin edellistä divarireissua kaudella 2005-2006. Ottelut eivät tuntuneet kääntyvän voitoiksi millään. Ja kun pitkään häviää, alkaa voittaminen vaikeutua entisestään.

Lauantainen ottelu meidän ja SB Vantaan välillä osoitti ne ongelmat, joita vantaalaisten korvien välissä tällä hetkellä on. Viimeiseen erään viiden maalin johtoasemassa. Millä tahansa joukkueella voisi olla mukava tunne puserossa, kun on latonut toisen erän loppuun neljä maalia 40 sekuntiin.

Tästä huolimatta joukkueen kopissa on varmasti puhuttu, että ”nyt kaverin on pakko tulla lujaa, heillä ei ole mitään muuta kuin voitettavaa. Me ei saada passivoitua, vaan meidän pitää pelata edelleen omaa peliä”. Eikös nämä lauseet kuulla lähes jokaisen joukkueen kopissa, kun johtoasema on selvä ennen viimeistä erää.

No mitä tapahtui kentällä. Saimme muutaman onnekkaankin maalin. Vantaa passivoitui ja sortui suurimmaksi osaksi luopumaan pallosta aivan liian helpolla. Emme edes karvanneet päätylaudasta, vaan karvaus pysyi edelleen lähes samalla tasolla kuin kaksi ensimmäistä erää. Tästä huolimatta liian usein joukkue vain tyytyi heittämään roikkupalloa meidän päätyyn.

Toki olimme onnekkaitakin. Lähes jokainen kuti tuntui uppoavan. Ja olimme onnekkaita lopussa, että meidän Ismo Salmela sai jäähylle kaverikseen Vantaan pelaajan. Pääsimme ilman maalivahtia pyörittämään ylivoimalla pari osumaa.

Jatkoajalla kaikki on arpapeliä, mutta kyllä yleensä aktiivisempi joukkue palkitaan. Niin tälläkin kertaa. Ville Nissisen ensimmäinen divarimaali tuli maittavaan paikkaan.

Eilinen viiden maalin johtoaseman menettäminen ei ainakaan helpota vantaalaisten jatkoa. Joukkue pystyy tasapäin taistelemaan minkä tahansa joukkueen kanssa voitosta, se on jo nähty. Mutta kun hyvääkään taistelua ei tunnuta palkittavan, alkaa omakin usko ratkaisuhetkillä horjua.

PS. Näyttäisi, että ÅIF on saanut vieraspelikiertueelleen hyvän ja runsaan rosterin. Odotettavissa rystylintsareita ja hyvää vääntöä. Ei moni joukkue pistä OLS:aa ahtaalle Urheilutalolla.