Liiganousu ja suomenmestaruus 2010

Tämä oli Tom Sandellin sanoma kun hän taas astui maineikkaan HIFK:n taustoille. Media oli hänen edessään polvillaan ja jopa suuresti arvostamani IS Veikkaaja uutisoi haastattelujen kera divarisalibandystä.

Sandellin oli tarkoitus tuoda Pasilan parketille iso, taisteleva ja brändin näköinen HIFK. Yleisön oli tarkoitus seurata HIFK:ta uskollisesti myös divariin.

Mikä HIFK:lla meni pieleen? En kai se minä mikään ole sanomaan, mutta mielestäni kaikki.

Ymmärrän, että keväällä mediatilaa oli saatava keinolla millä tahansa, sillä rotat oli jättämässä laivaa ja uusia miehiä tarvittiin täyttämään lähtijöiden tekemiä aukkoja. Brändistä puhuminen ja kovat tavoitteet tulevaisuuteen iskevät alasarjalaisiin, jotka tahtovat eteenpäin omalla urallaan. Varsinaisiin vahvistuksiin, joita HIFK olisi tarvinnut, puheet eivät tehonneet. He kun pystyivät kyselemään tutuiltaan ja tutun tutuilta mikä tilanne oikeasti oli. Ei ollut tulossa ketään.

Mediapeli kuitenkin jatkui, seuraavana koukkuun tarttui salibandyn ykkösmediaksi noussut Pääkallo.fi. En tiedä tekikö pääkallon toimitus kaverin palveluksen Sandellille vai oliko kyseessä HIFK:n kusetus, mutta maajoukkuetason vahvistuksen uutisointi oli katastrofi. Joku espanjalainen alasarjapelaaja?

Missä menee tiedottamisen ja hyvän maun raja? Onko uhoaminen omasta ylivertaisuudesta brändin rakentamista vai itsensä nolaamista. HIFK:n kohdalla kyse on valitettavasti itsensä toistuvasta nolaamisesta.

Itsekseni olen myös miettinyt, miksi Helsingistä ei ole jaksettu ajaa Hämeenlinnaan seuraamaan Trackersin toimintaa. Siellä yli 180 senttiset 90 kiloiset jääkiekkotaustaiset kaverit pelaa HIFK:n brändin näköistä salibandyä.

Tämän hetken HIFK ei ole Brändin näköinen HIFK, mutta onko salibandy HIFK ikinä sitä ollutkaan? Brändi on luotu jalkapallon ja jääkiekon puolella vuosikymmenten aikana, eikä se istu mitenkään HIFK salibandyyn. Salibandyssä HIFK on vuodesta toiseen ajanut sisään omia huippulupauksia, jotka sitten ovat hävinneet sisäänajon jälkeen kartalta kokonaan, tai vaihtaneet seuraa.

HIFK salibandyn suurin ongelma on brändi-ajattelu. Ei HIFK-salibandyllä ole mitään brändiä. On vain kasa pelaajia, kasa otteluita ja suuria puheita.

Viimeistään tämä kausi on on osoittanut HIFK:n heikkouden, ei ole mitään sisältöä. Pelaaja puolella useissa seuroissa käväissyt Jani Karonen on häärinyt joukkueen pelin sieluna, ei varsinaisesti brändinnäköinen pelaaja. Liigassakin HIFK säilyi näin pitkään lähinnä laajennuksen tarjoaman turvan takia, sekä luokattoman huonojen kilpailijoiden Pirkat, OLS, Happee ansiosta. Liigakelpoinen HIFK ei ole ollut enää moneen vuoteen.

Kauden kulku ei ole tarjonnut HIFK:lle juurikaan juhlia. Sarjassa yksi voitto ja yksi kabinetti voitto. Eikä eväitä parempaan edes juurikaan ole.

Minun saa vapaasti näyttää olleen väärässä, mutta mielestäni HIFK olette väärällä sarjatasolla ja suunta ei ole ylöspäin.

-Paavo-