Papas - SB Vantaa 12 - 11 ja., Erä Akatemia - SB Vantaa 5 - 4 ja., SB Vantaa - KSS 6 - 7 ja.
Listassa SB Vantaan kolme viimeistä ottelua ykkösdivisioonaan itälohkossa. Näitä tappiota edeltää kahden maalin tappio M-Teamille ja kolmen maalin tappio ÅIF:lle. Joukkue on hävinnyt maalilla myös Papasille ja Barbaareille kotonaan.
Tuloksista voi jo päätellä, ettei Vantaa ole mikään sarjan heittopussi, vaikka 10 ottelun jälkeinen pistesaalis (2), saattaisi saada jonkun niin luulemaan.
Mutta nyt tullaan tähän voittamisen vaikeuteen. Heidän menonsa muistuttaa pitkälti Papasin edellistä divarireissua kaudella 2005-2006. Ottelut eivät tuntuneet kääntyvän voitoiksi millään. Ja kun pitkään häviää, alkaa voittaminen vaikeutua entisestään.
Lauantainen ottelu meidän ja SB Vantaan välillä osoitti ne ongelmat, joita vantaalaisten korvien välissä tällä hetkellä on. Viimeiseen erään viiden maalin johtoasemassa. Millä tahansa joukkueella voisi olla mukava tunne puserossa, kun on latonut toisen erän loppuun neljä maalia 40 sekuntiin.
Tästä huolimatta joukkueen kopissa on varmasti puhuttu, että ”nyt kaverin on pakko tulla lujaa, heillä ei ole mitään muuta kuin voitettavaa. Me ei saada passivoitua, vaan meidän pitää pelata edelleen omaa peliä”. Eikös nämä lauseet kuulla lähes jokaisen joukkueen kopissa, kun johtoasema on selvä ennen viimeistä erää.
No mitä tapahtui kentällä. Saimme muutaman onnekkaankin maalin. Vantaa passivoitui ja sortui suurimmaksi osaksi luopumaan pallosta aivan liian helpolla. Emme edes karvanneet päätylaudasta, vaan karvaus pysyi edelleen lähes samalla tasolla kuin kaksi ensimmäistä erää. Tästä huolimatta liian usein joukkue vain tyytyi heittämään roikkupalloa meidän päätyyn.
Toki olimme onnekkaitakin. Lähes jokainen kuti tuntui uppoavan. Ja olimme onnekkaita lopussa, että meidän Ismo Salmela sai jäähylle kaverikseen Vantaan pelaajan. Pääsimme ilman maalivahtia pyörittämään ylivoimalla pari osumaa.
Jatkoajalla kaikki on arpapeliä, mutta kyllä yleensä aktiivisempi joukkue palkitaan. Niin tälläkin kertaa. Ville Nissisen ensimmäinen divarimaali tuli maittavaan paikkaan.
Eilinen viiden maalin johtoaseman menettäminen ei ainakaan helpota vantaalaisten jatkoa. Joukkue pystyy tasapäin taistelemaan minkä tahansa joukkueen kanssa voitosta, se on jo nähty. Mutta kun hyvääkään taistelua ei tunnuta palkittavan, alkaa omakin usko ratkaisuhetkillä horjua.
PS. Näyttäisi, että ÅIF on saanut vieraspelikiertueelleen hyvän ja runsaan rosterin. Odotettavissa rystylintsareita ja hyvää vääntöä. Ei moni joukkue pistä OLS:aa ahtaalle Urheilutalolla.
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
torstai 27. marraskuuta 2008
Vain vahvimmat selviävät Kajaaniin
Viikonloppuna olisi Papasilla kaksi tärkeää kotiottelua. Kajaaniin matkustavat SB Vantaa ja ÅIF. Ensimmäinen ajatus (tietysti oman joukkueen peliesityksen jälkeen) on, kuinka monta pelaajaa sipoolaiset tällä kertaa saavat mukaansa.
Edellinen vieraspelikiertue ei kerännyt joukkueen keskuudessa suurta suosiota.
Ottelupöytäkirja sunnuntain SB Savo-ottelusta:
Viestit Savosta kertoivat ÅIF:n astelleen Nilsiän tulitikkuaskiin hädin tuskin kahdella kentällisellä miehiä ja parkkeeranneen karvauksensa puoleen kenttään.
Eipä yksittäisestä pelistä/viikonlopusta kannata vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta teen sen silti.
”Pyrkimyksenä on kehittää joukkuetta liigakelpoiseksi sekä parantaa peliä kauden aikana. Tavoitteet ovat ensi kevään liigakarsinnoissa.”
Näin vastasi ÅIF:n valmentaja Johan Sveholm syksyn Salibandylehdessä kysymykseen, mitkä ovat joukkueen tavoitteet kaudella 2008-2009.
Jo tässä vaiheessa, ja näkemättä yhtään joukkueen peliä, uskallan sanoa, että sipoolaiset ovat epäonnistuneet. Joukkue ei tule pelaamaan liigakarsinnoissa, eikä kahdella kentällä vieraspelaaminen ole osoitus joukkueen kehityksestä liigakelpoiseksi.
Mielenkiinnolla odotan, miten Sipoo-Oulu-Kajaani-Sipoo maakuntamatkailu kiinnostaa tällä kertaa kovin tavoittein kauteen lähtenyttä vastustajaa. Vilpittömästi odotan, että joukkue saapuu Kajaaniin mittaamaan kotijoukkueen surkean kotivireen parhaalla mahdollisella rosterilla.
Vaikkei saisi, vaikuttaa se jo omaankin asenteeseen, kun näkee toisella puolella kenttää 10 kaveria ja maalivahdin lämmittelemässä. Se masentaa. Ja turha siinä on taustavaikuttajien yrittää vakuutella yleisölle ja yhteistyökumppaneille, että on tämä oikeasti ihan vakavasti otettava sarja tämä salibandyn ykkönen.
Suuri salibandyvaikuttaja Juha Poranen on muuten sanaillut aikanaan osuvasti, kun vuosia sitten mystiset vaivat iskivät joukkueeseen juuri ennen vieraspelireissuja.
”Evoluutio karsii heikoimmat. Vain vahvimmat selviävät peleihin.”
-Jani-
Edellinen vieraspelikiertue ei kerännyt joukkueen keskuudessa suurta suosiota.
Ottelupöytäkirja sunnuntain SB Savo-ottelusta:
Viestit Savosta kertoivat ÅIF:n astelleen Nilsiän tulitikkuaskiin hädin tuskin kahdella kentällisellä miehiä ja parkkeeranneen karvauksensa puoleen kenttään.
Eipä yksittäisestä pelistä/viikonlopusta kannata vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta teen sen silti.
”Pyrkimyksenä on kehittää joukkuetta liigakelpoiseksi sekä parantaa peliä kauden aikana. Tavoitteet ovat ensi kevään liigakarsinnoissa.”
Näin vastasi ÅIF:n valmentaja Johan Sveholm syksyn Salibandylehdessä kysymykseen, mitkä ovat joukkueen tavoitteet kaudella 2008-2009.
Jo tässä vaiheessa, ja näkemättä yhtään joukkueen peliä, uskallan sanoa, että sipoolaiset ovat epäonnistuneet. Joukkue ei tule pelaamaan liigakarsinnoissa, eikä kahdella kentällä vieraspelaaminen ole osoitus joukkueen kehityksestä liigakelpoiseksi.
Mielenkiinnolla odotan, miten Sipoo-Oulu-Kajaani-Sipoo maakuntamatkailu kiinnostaa tällä kertaa kovin tavoittein kauteen lähtenyttä vastustajaa. Vilpittömästi odotan, että joukkue saapuu Kajaaniin mittaamaan kotijoukkueen surkean kotivireen parhaalla mahdollisella rosterilla.
Vaikkei saisi, vaikuttaa se jo omaankin asenteeseen, kun näkee toisella puolella kenttää 10 kaveria ja maalivahdin lämmittelemässä. Se masentaa. Ja turha siinä on taustavaikuttajien yrittää vakuutella yleisölle ja yhteistyökumppaneille, että on tämä oikeasti ihan vakavasti otettava sarja tämä salibandyn ykkönen.
Suuri salibandyvaikuttaja Juha Poranen on muuten sanaillut aikanaan osuvasti, kun vuosia sitten mystiset vaivat iskivät joukkueeseen juuri ennen vieraspelireissuja.
”Evoluutio karsii heikoimmat. Vain vahvimmat selviävät peleihin.”
-Jani-
maanantai 24. marraskuuta 2008
Itälohkon tähdet
Kuulun siihen kaartiin, joka mielellään nostaa joukkueurheilussakin esille yksilöitä. Olemme Papasin kanssa pelanneet pian täyden sarjakierroksen ykkösen itälohkossa. Tässä muutama pelaaja, jotka ovat jääneet allekirjoittaneen mieleen.
PSS – Henri Lampi #5
Yksi ehdottomasti parhaista puolustajista, joita vastaan olen tällä kaudella joutunut pelaamaan. Pelasi ainakin meitä vastaan pallollisena valtavalla itseluottamuksella, eikä turhaa. Muutaman kerran yritimme säkittää kaverin kulmaan, mutta jotenkin vain aina onnistui joko syöttämään joukkueensa ylivoimahyökkäykseen tai nostamaan itse ohi jalalla.
Top Team – Antti Matikainen #55
Liukas ja alati vaarallinen pallon kanssa tai ilman. Muutaman kerran erehdyin höntyilemään laidassa, kun yritin kurottaa palloa lavasta. Joka kerta minusta tultiin ohi vilkut päällä. Top Teamin ehdottomasti tärkein pelaaja. Taisi tehdä muuten meitä vastaan köyhän miehen ilmaveivillä maalin pelatessaan Loviisan Torissa pari kautta sitten.
Loviisan Tor – Valtteri Etholen #83
Kohtasimme Loviisan kauden avausottelussa. Etholen taisi tehdä pallon kanssa melkein mitä halusi. En tiedä kunnioitimmeko liikaa, emmekä uskaltaneet ottaa tilaa pois, mutta eipä tuntunut Etholenilla koskaan olevan kiire. Ennen peliä tiesin vain tilastot. Pelin jälkeen ei tarvinnut enää ihmetellä, miksi on parin viime kauden aikana tehnyt reilusti toista sataa pistettä.
Barbaarit – Petri Pyysing #52
Jotkut pelaajat ovat vain sellaisia, että aina kun he saavat pallon hyökkäyspäässä, tahtoo nousta pala kurkkuun. Barbaareita vastaan pelatessa tuntui, että Pyysingin vedot olivat aina vaarallisia, lähtipä lavasta minkälainen liru tahansa. Ja kiitettävän monta kertaahan pallo on jo tällä kaudella löytänyt tiensä maaliverkkoon. Arvostan pelaajia, jotka eivät vain silmät kiinni roiski palloa, ja roiskiessaankin heillä on selkeät sävelet millaista palloa maalille kannattaa toimittaa. Pistäkäähän junnuvalmentajat vetotreeneissä ylänurkat kieltoon ja opettakaa ampumaan niitä maitopurkin korkuisia ja tähtäämään kainaloihin. Sieltä niitä maaleja tehdään.
SB Savo – Juha Turunen #2
Pelasi meitä vastaan unelmapelin. Jokainen veto taisi upota. Mieleen jäi kääntölaukaus aivan laidan vierestä takayläkulmaan. Joskus näköjään sinnekin menee. Yhtään tietämättä Turusen taustoista tai intresseistä, en antaisi hirveän suurta kerrointa hänen siirtymiselleen ensi kesänä KSS:n riveihin. Onhan näitä esimerkkejä, kun muutaman kauden Savon ympyröitä katselleet pelimiehet ovat vaihtaneet paikalliskilpailijan riveihin.
Olisihan tuolle listalle voinut nostaa muutaman muunkin pelimiehen. Oman joukkueen kaverit ja itseni jätin pois välttääkseni suuremmat konfliktit.
Barbaarien tehomiehet Toni Kokkonen ja Mikko Lievonen tekivät suuren vaikutuksen, mutta kumpikaan ei enää tullut yllätyksenä. Kokkonen on tuttu jo VoiKun riveistä. Nöyryytti meitä LNM:n B83-junnuja SM-jatkoturnauksessa useammalla maalilla.
Mieleen jäi erityisesti osuma, jossa hän pisti suoraan aloituksesta itselle eteen, pakki kahville ja epäonnistunut nosto maalivahdin längistä maaliin. Peliä oli pelattu 4 sekuntia. Siinä jo entuudestaan väsyneen joukkueen selkäranka napsahti nopeammin kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen.
-Jani-
PSS – Henri Lampi #5
Yksi ehdottomasti parhaista puolustajista, joita vastaan olen tällä kaudella joutunut pelaamaan. Pelasi ainakin meitä vastaan pallollisena valtavalla itseluottamuksella, eikä turhaa. Muutaman kerran yritimme säkittää kaverin kulmaan, mutta jotenkin vain aina onnistui joko syöttämään joukkueensa ylivoimahyökkäykseen tai nostamaan itse ohi jalalla.
Top Team – Antti Matikainen #55
Liukas ja alati vaarallinen pallon kanssa tai ilman. Muutaman kerran erehdyin höntyilemään laidassa, kun yritin kurottaa palloa lavasta. Joka kerta minusta tultiin ohi vilkut päällä. Top Teamin ehdottomasti tärkein pelaaja. Taisi tehdä muuten meitä vastaan köyhän miehen ilmaveivillä maalin pelatessaan Loviisan Torissa pari kautta sitten.
Loviisan Tor – Valtteri Etholen #83
Kohtasimme Loviisan kauden avausottelussa. Etholen taisi tehdä pallon kanssa melkein mitä halusi. En tiedä kunnioitimmeko liikaa, emmekä uskaltaneet ottaa tilaa pois, mutta eipä tuntunut Etholenilla koskaan olevan kiire. Ennen peliä tiesin vain tilastot. Pelin jälkeen ei tarvinnut enää ihmetellä, miksi on parin viime kauden aikana tehnyt reilusti toista sataa pistettä.
Barbaarit – Petri Pyysing #52
Jotkut pelaajat ovat vain sellaisia, että aina kun he saavat pallon hyökkäyspäässä, tahtoo nousta pala kurkkuun. Barbaareita vastaan pelatessa tuntui, että Pyysingin vedot olivat aina vaarallisia, lähtipä lavasta minkälainen liru tahansa. Ja kiitettävän monta kertaahan pallo on jo tällä kaudella löytänyt tiensä maaliverkkoon. Arvostan pelaajia, jotka eivät vain silmät kiinni roiski palloa, ja roiskiessaankin heillä on selkeät sävelet millaista palloa maalille kannattaa toimittaa. Pistäkäähän junnuvalmentajat vetotreeneissä ylänurkat kieltoon ja opettakaa ampumaan niitä maitopurkin korkuisia ja tähtäämään kainaloihin. Sieltä niitä maaleja tehdään.
SB Savo – Juha Turunen #2
Pelasi meitä vastaan unelmapelin. Jokainen veto taisi upota. Mieleen jäi kääntölaukaus aivan laidan vierestä takayläkulmaan. Joskus näköjään sinnekin menee. Yhtään tietämättä Turusen taustoista tai intresseistä, en antaisi hirveän suurta kerrointa hänen siirtymiselleen ensi kesänä KSS:n riveihin. Onhan näitä esimerkkejä, kun muutaman kauden Savon ympyröitä katselleet pelimiehet ovat vaihtaneet paikalliskilpailijan riveihin.
Olisihan tuolle listalle voinut nostaa muutaman muunkin pelimiehen. Oman joukkueen kaverit ja itseni jätin pois välttääkseni suuremmat konfliktit.
Barbaarien tehomiehet Toni Kokkonen ja Mikko Lievonen tekivät suuren vaikutuksen, mutta kumpikaan ei enää tullut yllätyksenä. Kokkonen on tuttu jo VoiKun riveistä. Nöyryytti meitä LNM:n B83-junnuja SM-jatkoturnauksessa useammalla maalilla.
Mieleen jäi erityisesti osuma, jossa hän pisti suoraan aloituksesta itselle eteen, pakki kahville ja epäonnistunut nosto maalivahdin längistä maaliin. Peliä oli pelattu 4 sekuntia. Siinä jo entuudestaan väsyneen joukkueen selkäranka napsahti nopeammin kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen.
-Jani-
Esipuhe
Lajiniilot on yhtä kuin Jani Lipsanen (Kajaanin Papas) ja Paavo Parikka (Riihimäen Laaka).
Kun esitykset kentällä eivät kerää tarpeeksi huomiota, on otettava järeämmät aseet käyttöön. Kun tuntuu, että itseltä löytyy ratkaisu kaikkiin salibandyn ja urheilun ongelmiin, on saatava omat mielipiteet jossain esille. Tässä lähtökohdat tämän blogin perustamiselle.
”Lajiniilot” tulee puuttumaan salibandyn ja ennen kaikkea ykkösdivisioonan kuumimpiin aiheisiin.
Fact file:
Nimi: Jani Lipsanen
Syntymävuosi: 1983
Seura: Kajaanin Papas
Suhteeni salibandyyn: Kaikkitietävä
Fact file:
Nimi: Paavo Parikka
Syntymävuosi: 1980
Seura: RSS Laaka, Riihimäki
Suhteeni salibandyyn: Epäolennainen
Kun esitykset kentällä eivät kerää tarpeeksi huomiota, on otettava järeämmät aseet käyttöön. Kun tuntuu, että itseltä löytyy ratkaisu kaikkiin salibandyn ja urheilun ongelmiin, on saatava omat mielipiteet jossain esille. Tässä lähtökohdat tämän blogin perustamiselle.
”Lajiniilot” tulee puuttumaan salibandyn ja ennen kaikkea ykkösdivisioonan kuumimpiin aiheisiin.
Fact file:
Nimi: Jani Lipsanen
Syntymävuosi: 1983
Seura: Kajaanin Papas
Suhteeni salibandyyn: Kaikkitietävä
Fact file:
Nimi: Paavo Parikka
Syntymävuosi: 1980
Seura: RSS Laaka, Riihimäki
Suhteeni salibandyyn: Epäolennainen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
