Itälohko tähän mennessä

1. Barbaarit

Yllättäjä numero yksi. Enää ei voida puhua ylisuorittajasta. Kyse on vain siitä, että kasassa on nippu lahjakkaita pelimiehiä ja koko divarin paras hyökkäysketju. Maalissa Erkki Pasanen ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Sarjan maalivahdeista paras torjuntaprosentti, kun lasketaan mukaan oikeasti pelanneet vahdit. Ei mitään yhden erän tuuraajia.

Vaikea uskoa, että Barbaarit hyytyisi loppukautta kohden. Uskoisin, että porukka pelaa niin kauan kuin pelejä tai rahaa riittää, sen jälkeen aletaan vasta miettiä mahdollisesta noususta kieltäytymistä.

2. OLS

Luistinseura on suurin piirtein siellä missä tuolla materiaalilla ja panostuksella pitääkin, kärjessä. Harjoittelu on määrällisesti ja laadullisesti liigatasoa. Aika moni pelaajakin on. OLS pärjää sarjassa ennen kaikkea tiiviin viisikkopuolustuksensa ansiosta. Maalintekijöitä joukkueesta pitäisi löytyä paljon enemmän, mutta monet pelaajat, jotka loistaisivat missä tahansa muussa porukassa, jäävät pienelle roolille ja jatkuvien kokoonpanovaihteluiden jalkoihin. Yksi mies kuitenkin kanttaa kentässä kuin kentässä palloa verkkoon; divarin tämän hetken ehdottomasti kuumin pelaaja Juha Tammela.


3. KSS

Kuopion rooli on olla sarjassa väliinputoaja. Taso ei aivan riitä haastamaan kärkikaksikkoa, mutta alaspäinkään ei tarvitse jännittää. Kuopiolaisille soisi kunnon nousumahdollisuuden. Resursseja liiganousuun saattaisi jopa löytyä, toisin kuin Barbaareilta. Tulevaisuudessa olisikin hieno nähdä sekä OLS että KSS liigassa.

Mielenkiintoista nähdä, miten kuopiolaiset syttyvät loppukauteen. Riittääkö teoreettinen mahdollisuus ja Barbaarien hyytymisen odottelu sytyttämään suhteellisen kokeneen joukkueen tappelemaan pisteistä joka ilta?

4. M-Team

Alkukauden nousukiito tyssäsi, kun Papas haki vieraspisteet Play Plazalta. M-Teamin loppukauden kohtalo on pitkälti KSS:n kaltainen. Nousuun ei ole enää mahdollisuuksia, mutta putoamistakaan ei tarvitse pelätä. Pelailua, pelailua. Kertoo kyllä aika paljon tämän 22 ottelun sarjasta, kun jo 13 ottelun jälkeen loppukausi menee pelaillessa ilman todellista panosta.

5. Loviisa

Jonkinlainen pettymys. Odotin, että Loviisa pystyisi haastamaan OLS:n tosissaan. Ei ole pystynyt, eikä tule pystymään. Samaa kauraa Loviisankin loppukausi. Pelailua keskikastin sijoitusta varmistellen. Ei tule vaatimaan kovin suuria ponnisteluja. Rutiini riittää ottamaan tarvittavat voitot, ettei loppukaudesta tarvitse jännittää suoraa säilymistä.

6. ÅIF

Edellisen kauden liigakarsija ÅIF napsi pisteitä tasaiseen tahtiin, mutta menee alkukauden osalta silti pettymys-koriin. Liian kokenut (iäkäs) joukkue syttyäkseen enää vääntämään pitkää divarikautta nousu mielessä.

7. PSS

Alkukauden suurin pettymys aloitti nousunsa kotivoitolla Papasista. On hilannut itsensä jo kuiville, ellei sitten sorru konttaamaan alkukauden tyyliin. PSS saa tehdä vielä töitä säilymisensä puolesta, mutta viime aikojen niukat voitot kertovat joukkueen parantuneesta itseluottamuksesta. Saattaa parhaimmillaan nousta ylempään keskikastiin.

8. Papas

Papasista alkaa loppukauden mielenkiintoisimpien joukkueiden ryhmä. Viisi joukkuetta, yksi säilyy suoraan, kaksi joukkuetta pelaa vielä kahdeksan ottelua sarjan päätteeksi tippumista vastaan ja kaksi tippuu suoraan. Tylyä peliä. Tällä hetkellä Papas on juuri tuolla tavoitelluimmalla suoran säilyjän paikalla. Sen enempää ei tästä joukkueesta tässä blogissa.

9. SB Vantaa

Mielenkiintoinen porukka. Ei vakuuta millään tavalla, mutta niin vain taistelee tiukasti säilymisestä. Oikeastaan huonoin joukkue, jota vastaan Papas on tällä kaudella pelannut, mutta siitä huolimatta ollut molemmilla kerroilla todella inhottava vastustaja. Kajaanissa oli käydä kylmät, kun Vantaa johti jo 5-10. Se peli kääntyi onneksi meille ja odottelin Vantaan alamäen vain jatkuvan.

Toisin kuitenkin on käynyt. Kolmesta viime ottelusta viisi pistettä ja Vantaa on tällä hetkellä yksi sarjan kuumimmista joukkueista. Jännä laji tämä salibandy. Mitähän lie Vantaalla tehty, kun jatkuvat jatkoaikatappiot ovat kääntyneet voitoiksi. Niukkojen tappioiden kääntäminen voitoiksi-resepti kelpaisi Kajaanissakin.


10. SB Savo

Harmittaa sanoa näin, mutta Savo on tällä hetkellä divarin heikoin joukkue. Alkukaudesta pirteästi esiintynyt joukkio on kuin lamaantunut valmentaja Kannoston jätettyä joukkueen. Kahdeksasta viime ottelusta vain yksi voitto, se kotona Erä Akatemiasta. Kuusi viimeistä ottelua ovat päättyneet tappioihin. Luvut ovat karut. Jos Savo ei taistelisi Papasin kanssa tiukasti samoista sijoista, povaisin sille parempaa loppukautta. Arvelisin kapteeni-Mäkitörmän piiskaavaan joukkueen kuiville vaikka väkisin.

11. Erä Akatemia

Moni povaili Erää sarjan keskikastiin. Alkukauden perusteella noita puheita voi ihmetellä. Joulua edeltänyt vierasvoitto Papasista toi lohtua joukkueen loppukauteen. Ilman noita pisteitä joukkue voisi keskittyä jo ensi kauteen kakkosessa. Mielenkiintoista nähdä, kuinka tärkeäksi Akatemian paikan divarissa organisaatio kokee. Kuinka paljon vahvistuksia joukkue saa mukaansa loppuihin peleihin. Kajaanissa Erä taisteli urheasti kahdella kentällä ja haki pisteet, mutta montaa kertaa vastustajat eivät tule olemaan yhtä armollisia, jos Erä on vierasreissuilla mukana noin kapealla materiaalilla.

12. Top Team

Kuinkahan monta joukkuetta olen jo nimennyt alkukauden suurimmaksi pettymykseksi? Top Team ansaitsisi saman arvonimen. Alku näytti hyvältä, mutta sen jälkeen kaikki on muuttunut. Yhdeksästä viime ottelusta vain yksi tasapeli. Hurjat lukemat! Joulutauko ei olisi voinut tulla Savonlinnaan yhtään aikaisemmin.

Materiaalia joukkueessa pitäisi olla aivan yhtä paljon kuin muilla samoista sijoista taistelevilla. Terävänä kärkenä Antti Matikainen ja Tero Astikainen. Tiedä sitten, mitä Savonlinnassa oikein on tapahtunut, kun Matikainen on pelannut vähän milloin sattuu. Kajaanissa mies oli kentällä itse rauhallisuus, mutta ilmeisesti välillä on kentällä tullut ylilyöntejä. Kuinka turhautunut tunnelma Savonlinnassa vallitsee? Jos 2-3 seuraavaan otteluun ei pisteitä kerry, voi Toppi heittää pyyhkeen loppukauden osalta sivuun.