Naisbandya Suomalaisittain

Nicebandy kävi sunnuntaina vierailulla Kajaanissa. Lähtökohdat otteluun olivat Papasin naisten osalta suotuisat: takana kahdeksan tappiotonta ottelua, hyvä ottelu alla lauantailta ja vastustajalla rankka ottelu Oulussa OLS:n vieraana 11 kenttäpelaajalla.

Puolitoista erää kaikki menikin suunnitelmien mukaan. Tytöt pelasivat hyvällä itseluottamuksella ja taululla komeili mukava 3-1-johto. Sen jälkeen kaikki muuttui. Vastustaja muutti hieman karvaustaan ja meidän peli sekosi ihan täysin. Jokainen kaksinkamppailu hävittiin, olipa kyse puolustus- tai hyökkäyspäästä. Karvauksessa turhia ohi ajoja ja puolustuspäässä pieniä nukahduksia, joista ”nisepee” rankaisi mukavalla prosentilla. Taisi tulla tälle sarjatasolle harvinaisen kovan peli- ja treenitahdin tuoma väsymys. Kolme tuplapeliviikonloppua putkeen.

Lopussa tullut 5-5-tasoitusmaali jätti ottelusta ainakin valmennukselle voitetun pisteen maun. Pakko antaa tunnustusta myös vastustajalle. Kypsää peliä ja uskomaton taistelutahto. Peittopeli oli parasta mitä Kajaanissa on vierasjoukkueilta tällä kaudella nähty, samoin karvauspeli. Nicebandy on tällä hetkellä sarjassa kolmanneksi viimeisenä. Sunnuntain perusteella on vääryys, jos joukkue sarjasta tippuu.

Meidän likkojen tilanne ei tasurin myötä juurikaan huonompaan suuntaan muuttunut. Kaikki on edelleen aikalailla omissa käsissä karsintoja ajatellen. Toki vähän myös OLS:n.

Ennen kauden alkua asetettu tavoite sarjapaikan suhteen on jo varmistettu. Tavoitteeseen nähden yhdeksään otteluun venynyt tappiottomien otteluiden putki tuntuu aika mukavalta.

Miehissä ei mene ihan niin hyvin. Toki viime viikonloppu ei muuttanut tilannettamme huonompaan suuntaan, sillä SB Savo ei pystynyt kahdesta tiukasta ottelusta huolimatta yllätyksiin. Eikä SB Vantaakaan kerännyt pisteitä, tästä kiitos Mikko Soinin lopun av-maalille. Ensi lauantainen vierailu Savonlinnaan ratkaisee paljon. Siitä ottelusta voitto ja voi sanoa tilanteen olevan melko hyvä. Tappiota ei kannata vielä miettiä.

Saapa nähdä millainen tapahtuma Savonlinnassa on, kun Top Team jäädyttää kanttilegenda Olli Suomalaisen pelipaidan. Muutamaan kertaan olen tätä asiaa miettinyt: kuuluuko paidan jäädyttäminen salibandyyn?

Jonkinlaisen tunnustuksen nämä seuralegendat ansaitsevat, mutta onko paita katossa oikea tyyli? Toisaalta vaikea minun olisi nähdä Papas-asussa numerolla 33 ketään muuta kuin Mika Kemppainen. Ehkä se sitten on yksi tapa osoittaa kunnioitusta pelaajien seuran eteen tekemää työtä kohtaan myös salibandyssa. Pelkästään pelillisistä ansioista ei vielä divaritasolla oikein paitoja kannata jäädytellä.

PS. On muuten mukava pikku lisä budjettiin tuo mahdollinen karsintasarja, miehissä siis. Tuntuu vähän kohtuuttomalta, että 22 ottelun sarja saisi jatkoa 8 ottelulla, jos joutuu karsimaan sarjapaikastaan. En tiedä kannattaisiko tätä sanoa ääneen, mutta kyllä varmasti jossakin rahakirstun päällä toivotaan hartaasti, ettei karsintoihin jouduta. Vielä kohtuuttomammalta tuntuu, että niin moni joukkue on pelannut jo pitkään ilman panosta. Ei tämä uusi sarjasysteemi mikään älytön menestys ole. Onneksi itse saa pelata pelejä, joiden lopputuloksella on merkitystä.