Ei tule jännitystä puuttumaan salibandyliigan ja ykkösdivarin päätöskierroksilta.
Liigassa kiivain kamppailu käydään FBT Porin ja Nokian KrP:n välillä. Häviäjä ensi kaudeksi varmuudella divariin, voittaja karsintoihin. Porille riittää kotiottelusta myös tasuri. Lasse Riitesuo kysäisi blogissaan jo sen kaikkein ilmeisimmän kysymyksen. ” Mitä tekee ja mitä miettii Lasse Pöllö Salminen?”
En voi välttyä tuntematta pientä vahingoniloa Salmisen ja Henri Johanssonin puolesta. Esisopimuksista nokialaisten kanssa on tulossa melkoinen pannukakku. Miten käy, jos tilanne on kuten Marko Salmela Veikkaajassa asian ilmaisi: sopimukset pitävät, vaikka Nokia tippuisi. Tietystikään tämä pohdinta ei ole vielä kovin ajankohtaista, mutta ajatusleikki kiehtoo. Lisäksi uskon Porin hoitavan ottelun nimiinsä kotihurmoksella.
Nokian ja Porin lisäksi säilymisestä taistelevat AC HaKi ja Happee. Happee häviää tasapisteissä, joten sen täytyy toivoa HaKille pistemenetyksiä ottelusta Erää vastaan. Happee kohtaa kotonaan Josban, joka on päässyt kevään lähentyessä hyvään liitoon.
Kohtasimme Papasin kanssa Happeen harjoitusottelussa ja Josban cupissa. Jos noiden otteluiden perusteella olisi pitänyt arvioida joukkueita, olisi Happee ehdottomasti ennakkosuosikki. Happee on ollut minulle liigassa jopa pieni pettymys. Odotin joukkueen taistelevan viimeisestä playoff-paikasta. Ei joukkue ole missään nimessä ratkaisevasti huonompi kuin G-Koovee tai NST.
Pitkään kiivaana käynyt kotietutaistelu on taantunut. TPS ja SPV pelaavat Turussa kolmannen valitsijan paikasta. Tuolla paikalla ei kuitenkaan suurta merkitystä ole. Kaikki pudotuspelijoukkueet ovat tänä vuonna kovia, tavalla tai toisella. Ehkä SPV haluaa välttää Tepsiä enemmän Trackersin, jolla ei olisi seinäjokisia vastaan ainakaan ongelmia syttyä. Mutta onko SSV tai Oilers ehtinyt jo valita Jäljittäjät?
Divarissa lännen puolella homma alkaa putoajien osalta olla taputeltu. Pirkat ja Vincemus hakevat vauhtia kakkosesta, Laaka ja HIFK jatkavat kauttaan karsinnoissa.
Kärjessä sen sijaan tilanne on täysin auki. Indians ja USB kohtaavat Espoossa, panoksena liigakarsinnat. Maalin voitolla Indians ohittaa USB:n, mutta Ilvestä vastaan päätöskierroksella pelaava Rangers veisi voitolla kärkipaikan. USB:lle ykkössijaan riittää tasurikin. Rangersin ja Indiansin voittaessa pitäisi Indiansin voittaa USB seitsemällä maalilla enemmän kuin Rangers voittaa Ilveksen, jotta se veisi kärkipaikan maalisuhteella.
Idässä kärkipaikasta taistelevat OLS ja Barbaarit. Molemmat kohtaavat päätöskierroksella sarjan häntäpään joukkueet. Barbaarit vieraissa putoamisensa jo varmistaneen SB Savon, OLS kotonaan suorasta säilymisestä taistelevan Papasin.
Papas kaipaa OLS-ottelusta vähintäänkin pisteen, jotta se varmistaisi suoran säilymisen. Jos OLS ja Papas tasaavat pisteet ja Barbaarit voittaa Savon, mennään idässäkin maalisuhdevertailuun. Se on tällä hetkellä oululaisilla viisi maalia parempi, mutta sen varaan ei Oulussa voida laskea. Jos Papas voittaa OLS:n, on Barbaarit lähes varmuudella idän ykkönen.
Papasin kannalta elintärkeä ottelu käydään SB Vantaan ja Åif:n välillä. Vantaa on ottelussa pakkovoiton edessä, jos se meinaa säilyä suoraan. Vaikka se voittaisi, edellyttäisi se Papasin tappiota Oulussa. Tasapisteissä Vantaa säilyy suoraan paremmalla maalisuhteellaan.
Åif on pelannut vahvan loppukauden. Vantaan ja sipoolaisten välinen tasoero on selkeä sipoolaisten hyväksi ja jos joukkue haluaa tosissaan säilyttää sarjassa kolmannen sijan, tulee se Vantaan voittamaan. Sen varaan ei kuitenkaan Kajaanissa voida laskea.
Suoraa putoamista vastaan taistelevat vielä Erä Akatemia ja Top Team. Tällä hetkellä tasapisteissä olevat joukkueet kohtaavat Mosalla. Erä on ottelussa pakkovoiton edessä, sillä tasapisteissä se häviää maalisuhteella. Top Teamin kausi on saamassa farssimaisen päätöksen. Joukkueen ehdoton selkäranka, ja vielä vähän aikaa sitten divarin kuumin pelaaja Antti Matikainen sai kahden ottelun pelikiellon juuri ennen elintärkeitä Loviisa ja Erä-otteluita.
Uskaltaisin väittää, että Toppi olisi voittanut Loviisan vieraissa, jos Matikainen olisi ottelussa pelannut. Ja tulisi pistämään Erän vähintäänkin koville. Nyt savonlinnalaisten kannalta tilanne näyttää heikolta. Astikaiselta, Häkkiseltä ja Käckiltä vaaditaan turhan paljon, jos joukkue meinaa Erän vieraissa voittaa. Matikainen on tässä sarjassa joukkueelleen ylivoimaisesti tärkein pelaaja. Savonlinna-sympatioistani huolimatta uskon Erän hoitavan kotiottelun nimiinsä.
-Jani
torstai 26. helmikuuta 2009
tiistai 24. helmikuuta 2009
Musiikkivastaavan arvokas tehtävä
Peltoniemen Jannen lähdettyä vaihtoon Espanjaan jäi joukkueeseemme suuri aukko: koppimusiikkivastaavan tehtävä on raskas ja vastuullinen. Täytyy sanoa, että viime viikonlopun SB Savo-ottelussa huomasin tehtävän vaikeuden. Tehtävä on avoin kärkkäällekin kritiikille. Pitäisi olla kaikkien tuntemia hengen nostatus biisejä, mutta samalla soittoluettelo ei saisi toistaa samaa vanhaa kaavaa.
Aloitin Savo-levyn kokoamisen aivan vääristä lähtökohdista. Yritin miellyttää muita miellyttämällä samalla itseäni. Se mikä oli minusta rämäkkää ja vauhdikasta, ei tuntunutkaan iskevän aivan kaikkien palkeisiin tarvittavalla voimalla.
Tuosta ottelusta ja saamastani palautteesta viisastuneena tein uuden levyn tänään. Yritin laittaa listalle muutamia vauhdikkaita listahittejä, hieman omaa musiikkia ja sitten näitä rokkirallatuksia kaikkien mieleen juuri kun ollaan menossa kentälle. Onneksi joukkueen soitin soittaa mp3-levyjä. On ollut Lindin Juhalla hankala homma, kun kaikki on pitänyt saada pakattua 20 biisiin. On mahtanut olla kaikkien musiikkivastaavien isällä melko kattava cd-kokoelma mukana.
Seuraa muutamia faktoja ja poimintoja uudelta levyltä. Suhtaudun avoimesti kritiikkiin. Pitänee ottaa levy testikäyttöön tämän viikon harjoituksiin. Vielä on muutama päivä aikaa pistää lista uusiksi.
Airbourne – Stand up for rock’n roll
Kuuluu listaan, jonka kaikki tuntevat ainakin etäisesti. Ehkä siksi, että Peltsin kulahtaneelta levyltä biisi soi aika useasti. Saa lisäpisteitä pitkähköstä alusta, jonka aikana on hyvä hoitaa huudot pois alta. Tahti kiihtyy sopivasti ennen kentälle siirtymistä.
M.I.A – Paper Planes
Uusi tuttavuus listalle. Kuuluu listahittien kaartiin, mutta samalla myös kohonnut yhdeksi henkilökohtaisista suosikeistani. Tätä biisiä ei saa soittaa, kun pelin alkamiseen on aikaa vähemmän kuin 45 minuuttia.
Disco Ensemble – This is my head exploding
Omia suosikkejani, joka on pakko mahduttaa joka kerta listalle. Ei saa koko joukkueen varauksetonta hyväksyntää, joten viimeiselle vartille ei mitään asiaa. Eikä erätauoille.
Danko Jones – Baby hates me
Omia suosikkejani, mutta saanee suuren hyväksynnän. Kappaleella on selkeästi mahdollisuuksia nousta jopa erätauoille.
Five finger death punch – The Devil’s Own
Tätä voi jo kuunnella vähän ennen alkulämmittelyyn lähtöä. Kieltämättä jälleen omia suosikkejani.
Soittoluettelosta löytyy 137 kappaletta. Suurin osa niistä on kuultu jonkin NHL-pelisarjan tuotteen taustalla.
Yksi shuffle veto: Gob – I’ve been up these steps.
Huomasin fiksuuntuneeni viime kerrasta vain vähän. Edelleen lähes kaikki biisit ovat mieleeni. Vaikeapa sitä omista arkistoista on muunlaista kasata.
Täytyy sen verran antaa tunnustusta joukkueemme fysiikkavalmentaja Aleksi Nyströmille, joka on jaksanut spinningissä vetää tiukasti omaa linjaansa kritiikistä huolimatta. Jokainen kyllä pitää salaa Neon2:sta, Princestä ja 90-luvun tanssihiteistä, mutta vain harva uskaltaa olla asian suhteen yhtä avoin kuin Allu.
-Jani
Aloitin Savo-levyn kokoamisen aivan vääristä lähtökohdista. Yritin miellyttää muita miellyttämällä samalla itseäni. Se mikä oli minusta rämäkkää ja vauhdikasta, ei tuntunutkaan iskevän aivan kaikkien palkeisiin tarvittavalla voimalla.
Tuosta ottelusta ja saamastani palautteesta viisastuneena tein uuden levyn tänään. Yritin laittaa listalle muutamia vauhdikkaita listahittejä, hieman omaa musiikkia ja sitten näitä rokkirallatuksia kaikkien mieleen juuri kun ollaan menossa kentälle. Onneksi joukkueen soitin soittaa mp3-levyjä. On ollut Lindin Juhalla hankala homma, kun kaikki on pitänyt saada pakattua 20 biisiin. On mahtanut olla kaikkien musiikkivastaavien isällä melko kattava cd-kokoelma mukana.
Seuraa muutamia faktoja ja poimintoja uudelta levyltä. Suhtaudun avoimesti kritiikkiin. Pitänee ottaa levy testikäyttöön tämän viikon harjoituksiin. Vielä on muutama päivä aikaa pistää lista uusiksi.
Airbourne – Stand up for rock’n roll
Kuuluu listaan, jonka kaikki tuntevat ainakin etäisesti. Ehkä siksi, että Peltsin kulahtaneelta levyltä biisi soi aika useasti. Saa lisäpisteitä pitkähköstä alusta, jonka aikana on hyvä hoitaa huudot pois alta. Tahti kiihtyy sopivasti ennen kentälle siirtymistä.
M.I.A – Paper Planes
Uusi tuttavuus listalle. Kuuluu listahittien kaartiin, mutta samalla myös kohonnut yhdeksi henkilökohtaisista suosikeistani. Tätä biisiä ei saa soittaa, kun pelin alkamiseen on aikaa vähemmän kuin 45 minuuttia.
Disco Ensemble – This is my head exploding
Omia suosikkejani, joka on pakko mahduttaa joka kerta listalle. Ei saa koko joukkueen varauksetonta hyväksyntää, joten viimeiselle vartille ei mitään asiaa. Eikä erätauoille.
Danko Jones – Baby hates me
Omia suosikkejani, mutta saanee suuren hyväksynnän. Kappaleella on selkeästi mahdollisuuksia nousta jopa erätauoille.
Five finger death punch – The Devil’s Own
Tätä voi jo kuunnella vähän ennen alkulämmittelyyn lähtöä. Kieltämättä jälleen omia suosikkejani.
Soittoluettelosta löytyy 137 kappaletta. Suurin osa niistä on kuultu jonkin NHL-pelisarjan tuotteen taustalla.
Yksi shuffle veto: Gob – I’ve been up these steps.
Huomasin fiksuuntuneeni viime kerrasta vain vähän. Edelleen lähes kaikki biisit ovat mieleeni. Vaikeapa sitä omista arkistoista on muunlaista kasata.
Täytyy sen verran antaa tunnustusta joukkueemme fysiikkavalmentaja Aleksi Nyströmille, joka on jaksanut spinningissä vetää tiukasti omaa linjaansa kritiikistä huolimatta. Jokainen kyllä pitää salaa Neon2:sta, Princestä ja 90-luvun tanssihiteistä, mutta vain harva uskaltaa olla asian suhteen yhtä avoin kuin Allu.
-Jani
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
JA-maalin tekijänä seiskaseiska
Eilen lauantaina varmistui Kajaanissa yhden aikakauden päättyminen – SB Savon taival salibandyn ykkösdivarissa. Papas-valmentaja Mikko Tiihonen on ollut seuraamassa tarinan alkua ja loppua. Ensin Savossa nostamassa joukkuetta II divarista ylöspäin ja nyt vastustajan leirissä tiputtamassa.
Tiihonen lupasi kauden alussa joukkueelleen polttavansa Savon vanhan lippalakin, jos onnistumme voittamaan savolaiset kauden molemmissa kohtaamisissa. Kauhtunut lätsä saa jatkaa eloaan, se varmistui jo aikaisessa vaiheessa kautta. Eiköhän eilen silti jossain roihunnut; ei mahtanut olla mukavaa katsoa hyvien ystävien ja entisten valmennettavien vaikeaa hetkeä.
Savo on tuottanut vuosien saatossa kovasti pelimiehiä aina liigatasolle asti. Raul ja Rein Kivi aloittivat peliuransa Suomessa savolaisten riveissä, lisäksi aivan liigan huippuihin kuuluvat Juhani Tuomainen ja Teemu Piispanen ovat ottaneet isoja kehitysaskelia urillaan Savon riveissä. Sitten on vielä Kurosta ja Lyytistä.
Saa nähdä miten Savolle käy seurana. Junioriseuroja on tällä hetkellä kolme. Vanhimmat C-ikäisiä. Ainakin edustusjoukkueelle voi tulla vaikeaa nousta nopeasti takaisin divariin. Uskoisin KSS:n kiinnittävän muutaman Kuopiossa asuvan pelimiehen joukkueesta itselleen, monet heistä Savon avainmiehiä. Toivottavasti seuran taustahenkilöillä riittää vielä virtaa ja intoa jatkaa toimintaa kakkosessakin.
Uskoin kauden alussa Savon sijoittuvan sarjassa keskikastiin. Valmentaja Kannoston alkutaival olikin rohkaiseva. Hänen lähdettyään seitsemän ottelun jälkeen voitti Savo enää kahdesti. Erä Akatemian kotonaan heti seuraavassa ottelussa ja kauden kolmanneksi viimeisessä ottelussa paikallisvastustaja KSS:n. Joukkue ei voittanut kauden aikana yhtään vierasottelua. Se kertoo rumasti joukkueen vaikeuksista tällä kaudella.
Savon poistumisen myötä poistuu myös Nilsiän tulitikkuaski ainakin vuodeksi divaritasolta. Savoa voi moni tähän sarjaan kaivata, Nilsiän kenttää tuskin kukaan.
Mitä tulee Papasin loppukauteen, kolmen perättäisen voiton jälkeen homma on pitkästä aikaa omissa käsissä. Suora säilyminen edellyttää vierasvoittoa sarjajohtaja OLS:sta. OLS ei ole hävinnyt tällä kaudella kotiotteluissa kertaakaan ja joukkueella on ottelussa panoksena sarjan voitto. Edellyttäen, että Barbaarit voittaa Erä Akatemian keskiviikkona vieraissa.
Haaste on kova, mutta yhtään hienompaa päätöstä en kaudelle tässä vaiheessa keksi kuin voitto Urheilutalolla 400 katsojan edessä. Mielellään jatkoajalla ja pitäisikö se sitten tehdä Hannikaisen pyrstön kautta? Ehkä ihan senkin takia, että tappion tuoman harmituksen laannuttua jossain syvällä sisimmässään Joonas osaisi iloita joukkueemme puolesta.
On muuten vääryys, jos OLS ei itälohkoa vie ja nouse ensi kaudeksi liigaan. Kyllä joukkueen tekeminen on ollut tällä kaudella aivan omalla tasollaan, eikä suoritustasossa ole ainakaan tuloksellisesti juuri heilahteluja tapahtunut. Ja Oulussa olisi valmiiksi organisaatio, jolla on hyvät edellytykset pelata liigassa pitkään ja menestyksellisesti. Samaa ei voi sanoa Barbaareista tai USB:sta
Tiihonen lupasi kauden alussa joukkueelleen polttavansa Savon vanhan lippalakin, jos onnistumme voittamaan savolaiset kauden molemmissa kohtaamisissa. Kauhtunut lätsä saa jatkaa eloaan, se varmistui jo aikaisessa vaiheessa kautta. Eiköhän eilen silti jossain roihunnut; ei mahtanut olla mukavaa katsoa hyvien ystävien ja entisten valmennettavien vaikeaa hetkeä.
Savo on tuottanut vuosien saatossa kovasti pelimiehiä aina liigatasolle asti. Raul ja Rein Kivi aloittivat peliuransa Suomessa savolaisten riveissä, lisäksi aivan liigan huippuihin kuuluvat Juhani Tuomainen ja Teemu Piispanen ovat ottaneet isoja kehitysaskelia urillaan Savon riveissä. Sitten on vielä Kurosta ja Lyytistä.
Saa nähdä miten Savolle käy seurana. Junioriseuroja on tällä hetkellä kolme. Vanhimmat C-ikäisiä. Ainakin edustusjoukkueelle voi tulla vaikeaa nousta nopeasti takaisin divariin. Uskoisin KSS:n kiinnittävän muutaman Kuopiossa asuvan pelimiehen joukkueesta itselleen, monet heistä Savon avainmiehiä. Toivottavasti seuran taustahenkilöillä riittää vielä virtaa ja intoa jatkaa toimintaa kakkosessakin.
Uskoin kauden alussa Savon sijoittuvan sarjassa keskikastiin. Valmentaja Kannoston alkutaival olikin rohkaiseva. Hänen lähdettyään seitsemän ottelun jälkeen voitti Savo enää kahdesti. Erä Akatemian kotonaan heti seuraavassa ottelussa ja kauden kolmanneksi viimeisessä ottelussa paikallisvastustaja KSS:n. Joukkue ei voittanut kauden aikana yhtään vierasottelua. Se kertoo rumasti joukkueen vaikeuksista tällä kaudella.
Savon poistumisen myötä poistuu myös Nilsiän tulitikkuaski ainakin vuodeksi divaritasolta. Savoa voi moni tähän sarjaan kaivata, Nilsiän kenttää tuskin kukaan.
Mitä tulee Papasin loppukauteen, kolmen perättäisen voiton jälkeen homma on pitkästä aikaa omissa käsissä. Suora säilyminen edellyttää vierasvoittoa sarjajohtaja OLS:sta. OLS ei ole hävinnyt tällä kaudella kotiotteluissa kertaakaan ja joukkueella on ottelussa panoksena sarjan voitto. Edellyttäen, että Barbaarit voittaa Erä Akatemian keskiviikkona vieraissa.
Haaste on kova, mutta yhtään hienompaa päätöstä en kaudelle tässä vaiheessa keksi kuin voitto Urheilutalolla 400 katsojan edessä. Mielellään jatkoajalla ja pitäisikö se sitten tehdä Hannikaisen pyrstön kautta? Ehkä ihan senkin takia, että tappion tuoman harmituksen laannuttua jossain syvällä sisimmässään Joonas osaisi iloita joukkueemme puolesta.
On muuten vääryys, jos OLS ei itälohkoa vie ja nouse ensi kaudeksi liigaan. Kyllä joukkueen tekeminen on ollut tällä kaudella aivan omalla tasollaan, eikä suoritustasossa ole ainakaan tuloksellisesti juuri heilahteluja tapahtunut. Ja Oulussa olisi valmiiksi organisaatio, jolla on hyvät edellytykset pelata liigassa pitkään ja menestyksellisesti. Samaa ei voi sanoa Barbaareista tai USB:sta
maanantai 16. helmikuuta 2009
Mä putoan
Eikös tuo ole jonkun Suomi-iskelmän kertosäkeen alku? Yhtä melankolisissa tunnelmissa kuljetaan myös täällä maailman laidalla Hyvinkäällä.
Tai ei nyt aivan, kulunut viikonloppu kun toi salibandyn saralla positiivisiakin uutisia. Vielä ennen viikonloppua kun näytti, että Parikan poika saattaa tippua suoraan peräti kolme kertaa saman kauden aikana. Suoritus, joka vetää vertoja jopa Kokkolan Nibacosin taannoiseen tippumiseen I-divarista kahtena kautena peräkkäin.
Pääkallossa viritelty julkinen keskustelu sarjasijoitusten määräytymisestä herättää närää vähän jokapuolella. Asiallista kritiikkiä. Vai onko?
Ensimmäisenä sanaisen arkkunsa avasivat vaasalaiset lausuntoautomaatit, jotka olivat aivan ihmeissään sarjajärjestelmästä, jossa koko sarjan maaliero ratkaisee paremmuuden tasapisteissä.
Hieno avaus vaasalaisilta lähinnä sen takia, että tilanne ei kosketa heitä itseään, jolloin asiaan pystyy suhtautumaan huomattavasti neutraalimmin.
Sarjamääräykset ovat olleet kuitenkin tiedossa jo kauden alusta lähtien ja muistaakseni ne olivat tiedossa jo liigapalaverissa keväällä, jonne vaasalaiset muuten tulivat pirusti myöhässä. Miksi meteli jälleen kerran nousee vasta viimesekunneilla? Säännöt ovat sääntöjä ja niillä mennään. Tai kuten tapaus Ylänen opetti; pääosin niillä mennään.
Keskinäiset ottelut ovat hyvä mittari paremmuudelle, mutta ovatko lausuntoja antaneet ehtineet miettiä asian toista puolta? Mitä jos toisella joukkueella on yhdestä pelistä viisi kaveria kipeänä? Onko se silloin vain voi voi, kun toinen latoo kaksinumeroiset lukemat? Siinä on sitten turha yrittää kuitata eroa seuraavassa pelissä.
Osa joukkueista pelaa myös kaikki kotiottelunsa pienillä ja ihmeelisesti luvallisilla kentillä. Se jos mikä vääristää otteluparin tulosta. Tällöin parempi vaihtoehto on luonnollisesti koko sarjan maaliero, jolloin yksi vierailu pikkuaskissa ei muuta koko sarjan kuvaa.
Kolmantena tulevat vielä kaiken maailman rangersit jotka pelaavat kaikki kotiottelunsa viikolla. Yritä siinä sitten työvuorojen lomassa sumplia ittes paikalle ja huomaat, että kaikilla muilla se ei onnistunutkaan. Valmentaja vetää lottokoneesta kentät ja niillä lähdetään kairaamaan. Se on sitä eriarvoisuutta, jota koko sarjan maalierolla pyritään paikkaamaan.
Luultavasti koko sarjan maaliero on jäänyt sarjamääräyksiin vahingossa. Mutta kuten huomaatte, kyllä sillekin löytyy perusteluja. Pitkässä sarjassa yhden ottelun merkitys kun ei ole enää lähellekään niin suuri.
Sääntöjä ja määräyksiä pystytään onneksi muuttamaan. Toivottavasti niitä ei enää tällä kaudella tehdä kesken kauden, vaan sarja viedään loppuun niillä säännöillä, jotka jokainen voi käydä lukemassa.
-Paavo
Tai ei nyt aivan, kulunut viikonloppu kun toi salibandyn saralla positiivisiakin uutisia. Vielä ennen viikonloppua kun näytti, että Parikan poika saattaa tippua suoraan peräti kolme kertaa saman kauden aikana. Suoritus, joka vetää vertoja jopa Kokkolan Nibacosin taannoiseen tippumiseen I-divarista kahtena kautena peräkkäin.
Pääkallossa viritelty julkinen keskustelu sarjasijoitusten määräytymisestä herättää närää vähän jokapuolella. Asiallista kritiikkiä. Vai onko?
Ensimmäisenä sanaisen arkkunsa avasivat vaasalaiset lausuntoautomaatit, jotka olivat aivan ihmeissään sarjajärjestelmästä, jossa koko sarjan maaliero ratkaisee paremmuuden tasapisteissä.
Hieno avaus vaasalaisilta lähinnä sen takia, että tilanne ei kosketa heitä itseään, jolloin asiaan pystyy suhtautumaan huomattavasti neutraalimmin.
Sarjamääräykset ovat olleet kuitenkin tiedossa jo kauden alusta lähtien ja muistaakseni ne olivat tiedossa jo liigapalaverissa keväällä, jonne vaasalaiset muuten tulivat pirusti myöhässä. Miksi meteli jälleen kerran nousee vasta viimesekunneilla? Säännöt ovat sääntöjä ja niillä mennään. Tai kuten tapaus Ylänen opetti; pääosin niillä mennään.
Keskinäiset ottelut ovat hyvä mittari paremmuudelle, mutta ovatko lausuntoja antaneet ehtineet miettiä asian toista puolta? Mitä jos toisella joukkueella on yhdestä pelistä viisi kaveria kipeänä? Onko se silloin vain voi voi, kun toinen latoo kaksinumeroiset lukemat? Siinä on sitten turha yrittää kuitata eroa seuraavassa pelissä.
Osa joukkueista pelaa myös kaikki kotiottelunsa pienillä ja ihmeelisesti luvallisilla kentillä. Se jos mikä vääristää otteluparin tulosta. Tällöin parempi vaihtoehto on luonnollisesti koko sarjan maaliero, jolloin yksi vierailu pikkuaskissa ei muuta koko sarjan kuvaa.
Kolmantena tulevat vielä kaiken maailman rangersit jotka pelaavat kaikki kotiottelunsa viikolla. Yritä siinä sitten työvuorojen lomassa sumplia ittes paikalle ja huomaat, että kaikilla muilla se ei onnistunutkaan. Valmentaja vetää lottokoneesta kentät ja niillä lähdetään kairaamaan. Se on sitä eriarvoisuutta, jota koko sarjan maalierolla pyritään paikkaamaan.
Luultavasti koko sarjan maaliero on jäänyt sarjamääräyksiin vahingossa. Mutta kuten huomaatte, kyllä sillekin löytyy perusteluja. Pitkässä sarjassa yhden ottelun merkitys kun ei ole enää lähellekään niin suuri.
Sääntöjä ja määräyksiä pystytään onneksi muuttamaan. Toivottavasti niitä ei enää tällä kaudella tehdä kesken kauden, vaan sarja viedään loppuun niillä säännöillä, jotka jokainen voi käydä lukemassa.
-Paavo
Helmikuista maanantaita
Papasin miesten viikonloppu toi elintärkeät neljä sarjapistettä. Nyt mahdollisuus suorasta säilymisestä elää hengissä. Mutta edes molempien jäljellä olevien otteluiden voittaminen ei välttämättä riitä, toki sillä se on erittäin todennäköistä.
Kun joutuu sarjataulukkoa hieman katselemaan ja spekuloimaan, ei voi välttyä maalierojen laskemiselta. Tasapisteissä kun koko sarjan maalisuhde ratkaisee paremmuudeen. Pääkallo.fi kirjoittikin jo tästä aiheesta.
Meillä tilanne on se, että olemme tällä hetkellä SB Vantaan kanssa tasapisteissä. Maalisuhteemme on selkeästi heikompi, mutta voitimme sarjassa molemmat keskinäiset kohtaamiset. Tällä hetkellä näyttää, että maalisuhteen osalta merkittäviksi nousevat parin vierasviikonlopun murskatappiot.
Luulenpa, että ensi kaudella tähänkin tulee divarin osalta muutos. Keskinäiset ottelut ratkaisevat ensin. Niin sen pitäisikin olla.
"Näin lyhyessä sarjassa keskinäisten otteluiden merkitystä tulisi mielestäni nostaa, jolloin tulisi myös Juhani Tammisen “win the right games” kunniaan", kuten länsilohkon Woodcuttersin valmentaja Taneli Jokela kommentoi Pääkallolle.
Mitä tulee sitten sarjaan noin muuten, pitäisi jotain tehdä näille merkityksettömille otteluille. Mistä esimerkiksi M-Team ja PSS repivät tässä vaiheessa kautta sen viimeisen rutistuksen, kun ottelussa panoksena on ainoastaan hyvä mieli pitkälle paluumatkalle?
KSS on jo muutaman ottelun ajan näyttänyt kokeneiden pelimiesten johdolla, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Sekä Vantaalla että meillä on käynyt hyvä tuuri vastustajien kanssa. Lähtökohtaisesti helpompi tässä vaiheessa kautta on pelata otteluita KSS:aa ja PSS:aa vastaan kuin Barbaareita, OLS:aa tai muita säilymisestä taistelevia vastaan.
Nyt ei enää Papasin kanssa tarvitse miettiä, etteikö vastustajalla olisi panosta. Ensi lauantaina Kajaaniin vastaan juoksee SB Savo. Savolla on vielä ohuen ohut oljenkorsi karsintasarjasta. Se vaatisi kahta voittoa, muiden pupeltamista ja muutamaa tonnia lisähilloa kahdeksaan karsintaotteluun. Sarjan päätöskierroksella taas kohtaamme OLS:n. Kävipä miten tahansa ensi lauantaina, tuosta ottelusta ei tule panosta puuttumaan kummaltakaan joukkueelta.
Jos on liigassa tiukkaa, samaa voi kyllä sanoa divarin kärjestä ja putoamiskamppailusta.
-Jani
torstai 12. helmikuuta 2009
Papapedia
Helmikuu on vuoden toinen kuukausi. Sitä edeltää tammikuu ja sitä seuraa maaliskuu. Helmikuussa on 28 päivää, karkausvuonna 29 päivää.
Sanonta helmikuu helistää tarkoittaa kuukaudelle tyypillisiä kovia pakkasia. Helmikuu onkin vuoden kylmintä aikaa Papasin vastustajille. Eteläsuomalaisetkin joutuvat kärvistelemään Kajaanihallin paukkupakkasissa. Helmikuussa on Etelä-Suomelle harvinaisia pisteettömiä viikonloppuja.
Helmikuun loppuvaiheessa lämpötilat alkavat hitaasti kohota Papas-päissä, sillä panokset kovenevat. Helmikuussa sataa palloja Papas-maalille todella niukasti, muttei yhtä niukasti kuin maaliskuussa.
Pitkän harmaan ajan jälkeen Papas-joukkueessa on alkanut näkyä yhä enemmän auringonpaistehymyjä.
Sirviöt aloittavat helmikuulla vienon liverryksensä myös Kainuussa. Helmikuussa vastustajien minuutit lyhenevät entisestään ottelun loppuhetkillä.
Helmikuun sanotaan saaneen nimensä puun oksien jäähelmistä, joita syntyy Etelä-Suomessa kun Kainuusta kotiin matkustavien vierasjoukkueiden ahtojäiset kädet kiristävät pakkasta suojasään jälkeen.
-Jani
Sanonta helmikuu helistää tarkoittaa kuukaudelle tyypillisiä kovia pakkasia. Helmikuu onkin vuoden kylmintä aikaa Papasin vastustajille. Eteläsuomalaisetkin joutuvat kärvistelemään Kajaanihallin paukkupakkasissa. Helmikuussa on Etelä-Suomelle harvinaisia pisteettömiä viikonloppuja.
Helmikuun loppuvaiheessa lämpötilat alkavat hitaasti kohota Papas-päissä, sillä panokset kovenevat. Helmikuussa sataa palloja Papas-maalille todella niukasti, muttei yhtä niukasti kuin maaliskuussa.
Pitkän harmaan ajan jälkeen Papas-joukkueessa on alkanut näkyä yhä enemmän auringonpaistehymyjä.
Sirviöt aloittavat helmikuulla vienon liverryksensä myös Kainuussa. Helmikuussa vastustajien minuutit lyhenevät entisestään ottelun loppuhetkillä.
Helmikuun sanotaan saaneen nimensä puun oksien jäähelmistä, joita syntyy Etelä-Suomessa kun Kainuusta kotiin matkustavien vierasjoukkueiden ahtojäiset kädet kiristävät pakkasta suojasään jälkeen.
-Jani
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
