Oulun pojat ottivat isoa roolia, kun SPV kampesi ansaitusti välieräsarjassa Erää vastaan 1-0-johtoon. Helanen tekaisi pari rystymaalia, Holopaiselta näyttävien hiusten lisäksi hyviä toimituksia maalille ja tärkeä syöttöpiste. Ihme näytti jälleen lukkarin heittokättä ja torjui päälle melko ratkaisevan rankkarin.
Pelin aikana kävimme jälleen tiukkaa keskustelua joukkueiden pelityyleistä. Varsinkin kaksi ensimmäistä erää Mosan pojat olivat aseettomia. Suomen paras valmentaja ei löytänyt, tai pelaajat eivät toteuttaneet, keinoja murtaa SPV:n tiivistä karvaus-/puolustuspalettia.
Vaikka liputankin sarjassa avoimesti SPV:n puolesta, turhauduin Erän nopeiden kääntöjen suuntautuessa joka kerta omaa maalia kohti. Missä olivat nopeat vastahyökkäykset? SPV pääsi aina ryhmittymään puolustukseen ja nykyisellään maalinteko hieromalla on melko vaikeaa. Montako tässä ottelussa nähtiin? Kyllä kaikki osumat tulivat käännöistä.
Erän kehutulta puolustuskalustolta ei löytynyt samaa pelirohkeutta kuin SPV:n alakerralta. Onko kyse fysiikasta? Tulevatko SPV:n hyökkääjät paremmin alas ja ottavatko he paremmin tilan pois? Tuntuu, että Kiviranta ja Myllymäki ovat syöneet pelipäivinä aivan eri kaurapuuroja kuin Erän pelimiehet.
Jos Erä haluaa välieräsarjassa menestyä, kaipaa se nähtyä parempaa peliä Kapaselta. Kaksi erää täysin unessa, hyvä jos tolpillaan pysyi. Viimeisessä lupauksia paremmasta. Samaa pätee Lehtiseen, jolta odotin ensimmäisen erän jälkeen kantteja maalille. Oliko reitti sitten todellakin jatkuvasti niin tukossa, ettei kannattanut lähteä edes yrittämään?
Tuntuu, että SPV vie tällä hetkellä peliä kaksinkamppailuvoimansa ansiosta. Joukkue sai fysiikallaan Classicin näyttämään divarijoukkueelta. Nyt joukkue on tekemässä samaa Erälle. Todellisuudessa Erä sai maalinsa melko halvalla. Kapasen ja Laitilan vedot lipsahtivat helpohkosti maaliin ja eipä toisessa Pietiläkään jaksanut aivan tarpeeksi laskeutua peitolle.
Rankkarimaali on aina rankkarimaali. Miksi valmentaja vaihtaa ampujan, joka on jo pelissä kertaalleen onnistunut? Ja ollut niissä aiemminkin luotettava. Onko Arolla vain kaksi tyyliä tehdä maali ja kumpaakin ei haluttu paljastaa jatkoa ajatellen? Epäilen. Huonoa pelisilmää valmennukselta, vaikkei Särkelän yritys toivoton ollut. Hieman antautunut tosin.
Erä kaipaisi hyökkäykseen Huhtimon kaltaista hämmentäjää. Onhan siellä toki Strömsten, ainakin nimilistan mukaan. Ei paljoa kentällä näkynyt. Ensimmäisen ottelun perusteella on selvää, että Erä on joukkueista se, jolla on vielä paljon nähtyä enemmän reservissä. Mutta saako SPV jälleen yhden joukkueen näyttämään paljon tasoaan huonommalta läpi sarjan?
SPV:n Kohonen yrittää taistella kentälle väkisin. Täysin ymmärrettävää ja melkeinpä kuka tahansa pelimies tuossa tilanteessa parsisi itsensä puoliväkisin kehiin. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että enemmän hän auttaisi joukkuettaan, jos malttaisi pysyä penkillä rankkarikortin kanssa luomassa henkeä. Kiviranta ansaitsee tällä hetkellä ison roolin ja Härkönenkin tuuraa kolmosessa hyvin.
Toki peluutus on enemmän Koposen päätettävissä kuin Kohosen. Jos Kohonen vain yhtään pystyy jatkossa pelaamaan, sen hän tulee tekemään valmennuksen niin päättäessä. Toivottavasti Koposella olisi pokkaa pitää mies penkillä.
torstai 19. maaliskuuta 2009
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
Kajaaniin pelaamaan
Itse kuulun siihen harvojen ja valittujen joukkoon, jotka ovat eksyneet Kajaaniin pelaamisen kautta. Papas nousi samalla kaudella Kempeleen Kirin kanssa II-divisioonaan ja minulla oli takataskussa opiskelupaikka Kajaanin Ammattikorkeakoulusta, jonne en tietystikään ollut aikeissa mennä.
Kempeleestä katsottuna Papasilla oli toimiva joukkue ja organisaatio ja silloin II divisioona tuntui juuri oikealta haasteelta minulle. Siispä otin vastaan opiskelupaikan ja tulin Kajaaniin. Vuosi oli 2004.
Tuon jälkeen opiskelupaikka on vaihtunut, kun tajusin, että Kajaanissa voi tehdä paljon muutakin kuin opiskella tradenomiksi AMK:ssa.
Tällä hetkellä vaikutan Kajaanin opettajankoulutusyksikössä ja valmistun aikanaan ensisijaisesti luokanopettajaksi. Siinä mielessä Koky on hieno paikka, että täällä liikunnan opiskelua painotetaan. Siispä toissijainen tarkoitukseni on valmistua myös liikunnan aineopettajaksi.
Täällä asuessani myös AMK on laajentanut tarjontaansa liikunnan suuntaan. Liikunnanohjaajakoulutus on nyt pyörinyt muutaman vuoden ja alkanut löytää paikkansa. Joukkueemme fysiikkavalmentaja Aleksi Nyströmin innovatiiviset opetusmetodit ja opiskelijaläheinen ote työhönsä tekevät opiskelusta inspiroivaa. Kysy vaikka joltain kolmesta pelaajasta, jotka joukkueestamme opiskelevat liikunnan ohjaajaksi. (Mikko Kähkönen, Tommi Hiltunen ja Eetu Haataja.)
On meillä vielä näitä tradenomi- ja insinööriopiskelijoitakin. Ja minun lisäksi muutama opeopiskelija.
Lähinnä tämän blogikirjoituksen tarkoitus oli mainostaa Kajaania ja sen opiskelutarjontaa mahdollisille pelimiehille. Yhteishaku pukkaa päälle. Minä ajauduin Kajaaniin, koska oli pakko hakea neljään ammattikorkeaan säilyttääkseen Kelan tuet. Yhteen paikkaan sitten vahingossa lykästi ja senkin paikan otin vastaan puolihuolimattomasti. Ehkei aina tarvita näin montaa sattumaa löytääkseen mukaan Papasiin.
Tässä vielä linkkiä kiinnostuneille:
Kajaanin Ammattikorkeakoulu
Kajaanin opettajankoulutusyksikkö
-Jani
Kempeleestä katsottuna Papasilla oli toimiva joukkue ja organisaatio ja silloin II divisioona tuntui juuri oikealta haasteelta minulle. Siispä otin vastaan opiskelupaikan ja tulin Kajaaniin. Vuosi oli 2004.
Tuon jälkeen opiskelupaikka on vaihtunut, kun tajusin, että Kajaanissa voi tehdä paljon muutakin kuin opiskella tradenomiksi AMK:ssa.
Tällä hetkellä vaikutan Kajaanin opettajankoulutusyksikössä ja valmistun aikanaan ensisijaisesti luokanopettajaksi. Siinä mielessä Koky on hieno paikka, että täällä liikunnan opiskelua painotetaan. Siispä toissijainen tarkoitukseni on valmistua myös liikunnan aineopettajaksi.
Täällä asuessani myös AMK on laajentanut tarjontaansa liikunnan suuntaan. Liikunnanohjaajakoulutus on nyt pyörinyt muutaman vuoden ja alkanut löytää paikkansa. Joukkueemme fysiikkavalmentaja Aleksi Nyströmin innovatiiviset opetusmetodit ja opiskelijaläheinen ote työhönsä tekevät opiskelusta inspiroivaa. Kysy vaikka joltain kolmesta pelaajasta, jotka joukkueestamme opiskelevat liikunnan ohjaajaksi. (Mikko Kähkönen, Tommi Hiltunen ja Eetu Haataja.)
On meillä vielä näitä tradenomi- ja insinööriopiskelijoitakin. Ja minun lisäksi muutama opeopiskelija.
Lähinnä tämän blogikirjoituksen tarkoitus oli mainostaa Kajaania ja sen opiskelutarjontaa mahdollisille pelimiehille. Yhteishaku pukkaa päälle. Minä ajauduin Kajaaniin, koska oli pakko hakea neljään ammattikorkeaan säilyttääkseen Kelan tuet. Yhteen paikkaan sitten vahingossa lykästi ja senkin paikan otin vastaan puolihuolimattomasti. Ehkei aina tarvita näin montaa sattumaa löytääkseen mukaan Papasiin.
Tässä vielä linkkiä kiinnostuneille:
Kajaanin Ammattikorkeakoulu
Kajaanin opettajankoulutusyksikkö
-Jani
lauantai 14. maaliskuuta 2009
Paavo Parikasta ja OLS:sta
Kuinka moni pelaaja on viimeisessä kahdessa ottelussa tuplannut (edit. nelinkertaistanut) edellisen 44 ottelun pistesaaliin ja siinä sivussa myös onnistunut maalinteossa ensimmäistä kertaa kahteen kauteen? Onko nyt käynyt niin, että se kuuluisa apina on pudonnut blogikollega-Parikan selästä? Elintärkeä 8-3-alivoimamaali divarikarsinnoissa Ilmajoen Kisailijoita vastaan katkaisi lopullisesti vierasjoukkueen pyristelyt ja selkärangan. Tärkeiden maalien mies, toden totta!
Se tästä semihassuttelusta. OLS nousi liigaan niin kuin pitikin: nopeasti. Joukkue viihtyi vain vuoden divaritasolla. Sinetti nousulle täpötäyden Linnanmaan iloksi näytöstyyliin. 7-0-voitto ei jätä mitään jossiteltavaa Indiansille. OLS oli tällä kaudella kiistatta divarin paras joukkue. Onnittelut Ouluun.
Onko muuten kuinka moni valmentaja juhlinut saman kevään aikana kahta liiganousua? On Karo Kuussaari juhlansa ansainnut. Viime keväänä oli vaikea katsoa Pori-tappion jälkeen täysin murtunutta valmentajaa, joka ei tahtonut ymmärtää kohtaloaan. Nyt sama valmentaja on juhlansa ansainnut.
Ennen kauden alkua ennakoin, että vuosi divarissa voi jopa tehdä hyvää OLS:n miehille. Olinko oikeassa tulee selviämään aikaisintaan ensi vuoden aikana. On kuitenkin selvää, ettei se hirveän pahaakaan tehnyt. Monesta suusta olen kuullut kauden aikana ne kuuluisat sanat: olemme oppineet voittamaan. Sitä kun ei vuodesta toiseen häviämällä opi. Vaikka häviäisikin liigassa ja koko ajan niukemmin. Uskallan epäillä, että monen OLS-pelaajan itseluottamus palloilijana on nyt korkeammalla kuin kolmeen vuoteen.
Ai niin. HIFK voitti Lapuan jatkoajalla. Dramaattinen ottelu tilastojen perusteella. No, eipä tuolla väliä. KeLy ja Turku ovat lohkossaan ylivoimaisia. HIFK saa heräämisestään huolimatta hakea vauhtia kakkosesta.
PS. Tämän kirjoituksen aikana Parikka on osunut ISB:tä vastaan toistamiseen. Ja toistamiseen alivoimalla. Joko jalka on alkanut liikkua entiseen malliin? Ketsuppipurkki ja apinavertaukset vielä loppuun.
PPS: Pitäisiköhän odotella tämän päivityksen kanssa. Tehot Parikalla jo 2+1. Menee liveseurannaksi. Luotan siihen, että kolme pistettä on ehdoton maksimi. Huomenna saanen kuulla puhelimessa kuinka huono joukkue ISB oli.
Se tästä semihassuttelusta. OLS nousi liigaan niin kuin pitikin: nopeasti. Joukkue viihtyi vain vuoden divaritasolla. Sinetti nousulle täpötäyden Linnanmaan iloksi näytöstyyliin. 7-0-voitto ei jätä mitään jossiteltavaa Indiansille. OLS oli tällä kaudella kiistatta divarin paras joukkue. Onnittelut Ouluun.
Onko muuten kuinka moni valmentaja juhlinut saman kevään aikana kahta liiganousua? On Karo Kuussaari juhlansa ansainnut. Viime keväänä oli vaikea katsoa Pori-tappion jälkeen täysin murtunutta valmentajaa, joka ei tahtonut ymmärtää kohtaloaan. Nyt sama valmentaja on juhlansa ansainnut.
Ennen kauden alkua ennakoin, että vuosi divarissa voi jopa tehdä hyvää OLS:n miehille. Olinko oikeassa tulee selviämään aikaisintaan ensi vuoden aikana. On kuitenkin selvää, ettei se hirveän pahaakaan tehnyt. Monesta suusta olen kuullut kauden aikana ne kuuluisat sanat: olemme oppineet voittamaan. Sitä kun ei vuodesta toiseen häviämällä opi. Vaikka häviäisikin liigassa ja koko ajan niukemmin. Uskallan epäillä, että monen OLS-pelaajan itseluottamus palloilijana on nyt korkeammalla kuin kolmeen vuoteen.
Ai niin. HIFK voitti Lapuan jatkoajalla. Dramaattinen ottelu tilastojen perusteella. No, eipä tuolla väliä. KeLy ja Turku ovat lohkossaan ylivoimaisia. HIFK saa heräämisestään huolimatta hakea vauhtia kakkosesta.
PS. Tämän kirjoituksen aikana Parikka on osunut ISB:tä vastaan toistamiseen. Ja toistamiseen alivoimalla. Joko jalka on alkanut liikkua entiseen malliin? Ketsuppipurkki ja apinavertaukset vielä loppuun.
PPS: Pitäisiköhän odotella tämän päivityksen kanssa. Tehot Parikalla jo 2+1. Menee liveseurannaksi. Luotan siihen, että kolme pistettä on ehdoton maksimi. Huomenna saanen kuulla puhelimessa kuinka huono joukkue ISB oli.
torstai 12. maaliskuuta 2009
Puolivälierät poikki jo kolmessa ottelussa
Otsikon tahtia ehti ihmetellä jo Luuran komedia. SSV:ltä sitä osasi odottaa, mutta kaiken järjen mukaan kolmessa muussa otteluparissa olisi pitänyt pelata vielä lauantaina.
Suurin yllätys oli minulle TPS:n tuloksellinen vaisuus. Jokohan alkaisin uskoa Josbaan? Eräs kajaanilainen salibandyvaikuttaja mainitsi modernissa MSN-keskustelussamme, että joensuulaiset pääsevät ainoana välieräjoukkueena pelaamaan paineettomasti.
Paineettomuuden korostamista ratkaisupeleissä on aina niin vaikea ymmärtää. Nuo paineet ovat itselle hyvin kaukainen asia. Joudun suhtautumaan niihin, varsinkin salibandyssa, varauksellisesti. Tässä lajissa ei ole sen enempää paineita kuin mitä joukkue itselleen asettaa.
Eiköhän Josba halua voittaa kultaa. Ei siellä tässä vaiheessa kautta enää pronssista pelata ja olla tyytyväisiä kivaan kiriin. Aivan varmasti joukkue uskoo voittavansa SSV:n. Jos toisin käy, ketutus on valtava. Ei tässä vaiheessa kautta pärjää se, joka pelaa paineettomasti, vaan se joka uskoo ja haluaa voittaa eniten. Josballa on niin kokenut joukkue, että halu ja usko voittaa on aivan varmasti valtava.
Tästä otteluparista siis SSV finaaleihin voitoin 3-0. Se on inhorealismia. Pieni toivonkipinä kuitenkin pyörii mielessäni, sillä SSV oli ajoittain haavoittuvaisen näköinen Trackers-sarjassa. Ei pelkästäään Mantilan ja Savolaisen ansiosta. Ehkä sittenkin kovakuntoisesta Josbasta olisi ainakin haastajaksi?
Toinen välieräpari on paljon mielenkiintoisempi. Kaksi loistavasti puolustavaa joukkuetta vastakkain, höystettynä valtakunnan kärkikassareilla. Valistunut salibandyvaikuttaja tiesi ennen TPS-Josba-sarjaa, että Josba menee parista jatkoon. En vielä silloin uskonut ja hävisin vedon. Nyt samainen vaikuttaja luottaa Suomen parhaaseen valmentajaan ja laadukkaampaan materiaaliin. Hänen mukaansa Erä menee jatkoon, sillä SPV:stä ei löydy tarpeeksi taitoa murtaa Erän tiivistä viisikkopuolustusta.
Lähden edelleen ennakkoluulottomasti haastamaan vaikuttajan tietämyksen. Minä haluan uskoa hurmoksen voimaan. Seinäjoen karnevaalitunnelma TV-pelissä vaikutti ainutlaatuiselta. Saa olla kova joukkue, joka hakee vierasvoiton SPV:stä.
Ja kyllä niitä käsiä löytyy. Luotan Helasen, Kosken ja Hulmin rakentavan muutaman maalipaikan peliin kuin tyhjästä; olipa vastassa kuinka hyvin puolustava Erä tahansa. Ja eiköhän se Kiviranta käy muutaman pomppupallon hakkaamassa maalilta sisään. Vaatii muuten käsiä sekin. Jos oikein vaikeaksi menee, Holopaisen vaivaton pikkukantti puolesta kentästä yllättää koko palloilevan Suomen.
Muutamista pellehypyistä huolimatta täytyy arvostaa Kivirannan panosta Classic-ottelusarjassa. Televisiohaastattelun tuttu klisee ”mennään vaihto ja kaksinkamppailu kerrallaan” tuntui jotenkin aivan uudelta ja raikkaalta voittamisen reseptiltä. Niin yksinkertaista se on! Ja juuri siitä syystä luotan SPV:n hurmokseen. Kotietu kunniaan ja SPV finaaleihin voitoin 3-2.
Suurin yllätys oli minulle TPS:n tuloksellinen vaisuus. Jokohan alkaisin uskoa Josbaan? Eräs kajaanilainen salibandyvaikuttaja mainitsi modernissa MSN-keskustelussamme, että joensuulaiset pääsevät ainoana välieräjoukkueena pelaamaan paineettomasti.
Paineettomuuden korostamista ratkaisupeleissä on aina niin vaikea ymmärtää. Nuo paineet ovat itselle hyvin kaukainen asia. Joudun suhtautumaan niihin, varsinkin salibandyssa, varauksellisesti. Tässä lajissa ei ole sen enempää paineita kuin mitä joukkue itselleen asettaa.
Eiköhän Josba halua voittaa kultaa. Ei siellä tässä vaiheessa kautta enää pronssista pelata ja olla tyytyväisiä kivaan kiriin. Aivan varmasti joukkue uskoo voittavansa SSV:n. Jos toisin käy, ketutus on valtava. Ei tässä vaiheessa kautta pärjää se, joka pelaa paineettomasti, vaan se joka uskoo ja haluaa voittaa eniten. Josballa on niin kokenut joukkue, että halu ja usko voittaa on aivan varmasti valtava.
Tästä otteluparista siis SSV finaaleihin voitoin 3-0. Se on inhorealismia. Pieni toivonkipinä kuitenkin pyörii mielessäni, sillä SSV oli ajoittain haavoittuvaisen näköinen Trackers-sarjassa. Ei pelkästäään Mantilan ja Savolaisen ansiosta. Ehkä sittenkin kovakuntoisesta Josbasta olisi ainakin haastajaksi?
Toinen välieräpari on paljon mielenkiintoisempi. Kaksi loistavasti puolustavaa joukkuetta vastakkain, höystettynä valtakunnan kärkikassareilla. Valistunut salibandyvaikuttaja tiesi ennen TPS-Josba-sarjaa, että Josba menee parista jatkoon. En vielä silloin uskonut ja hävisin vedon. Nyt samainen vaikuttaja luottaa Suomen parhaaseen valmentajaan ja laadukkaampaan materiaaliin. Hänen mukaansa Erä menee jatkoon, sillä SPV:stä ei löydy tarpeeksi taitoa murtaa Erän tiivistä viisikkopuolustusta.
Lähden edelleen ennakkoluulottomasti haastamaan vaikuttajan tietämyksen. Minä haluan uskoa hurmoksen voimaan. Seinäjoen karnevaalitunnelma TV-pelissä vaikutti ainutlaatuiselta. Saa olla kova joukkue, joka hakee vierasvoiton SPV:stä.
Ja kyllä niitä käsiä löytyy. Luotan Helasen, Kosken ja Hulmin rakentavan muutaman maalipaikan peliin kuin tyhjästä; olipa vastassa kuinka hyvin puolustava Erä tahansa. Ja eiköhän se Kiviranta käy muutaman pomppupallon hakkaamassa maalilta sisään. Vaatii muuten käsiä sekin. Jos oikein vaikeaksi menee, Holopaisen vaivaton pikkukantti puolesta kentästä yllättää koko palloilevan Suomen.
Muutamista pellehypyistä huolimatta täytyy arvostaa Kivirannan panosta Classic-ottelusarjassa. Televisiohaastattelun tuttu klisee ”mennään vaihto ja kaksinkamppailu kerrallaan” tuntui jotenkin aivan uudelta ja raikkaalta voittamisen reseptiltä. Niin yksinkertaista se on! Ja juuri siitä syystä luotan SPV:n hurmokseen. Kotietu kunniaan ja SPV finaaleihin voitoin 3-2.
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Vapaalyönnistä pelikieltoon
Jälleen on salibandykevät, kun pelikentän ulkopuoliset päätökset vievät huomion kentällä tapahtuvista. TV-kamerat tulevat mukaan kuvaan entistä aktiivisemmin ja sitä myötä useampi silmäpari näkee tilanteet ja niihin reagoidaan sen mukaan. Ehkä tuomioihin vaikuttaa myös laadukkaampi kuvamateriaali.
Miksei näitä ylilyöntejä pyritä pelaamaan pois jo runkosarjassa? Kaikki pelit videoidaan. Onko niin, että seurojen oma materiaali on niin surkeaa, ettei niiden perusteella voida tuomioita langettaa? Mikä idea niillä videoinneilla silloin on?
Vaikea olisi kuvitella, että paljon puhetta herättänyt Valtteri Sainion "puhdas avojääpommi" olisi mennyt läpi ilman pelikieltoa, jos suttuisen Pääkallo-videon sijasta olisikin näyttää Urheilukanavan kuvaa.
En puolustele Mantilan ja Savolaisen toimintaa millään tavalla, mutta eivät nämä tapaukset mitään poikkeuksellisia ole. Vastaavia nähdään jatkuvasti liigassa, divarissa ja alasarjoissa. Polvella ajoja tulee paljon pahemminkin, kun harkintakyky ja tilannenopeus eivät pelaajilla riitä.
Nyt kun tälle jälkituomioiden tielle on taas lähdetty, on sille vaikea nähdä loppua. Eiväthän tuomarit kentällä voi kaikkea nähdä ja sen vuoksi paljon tilanteita menee ohi. Mutta tuon Mantilan tilanteen tuomarit kyllä näkivät ja tulkitsivat sen vapaalyönnin arvoiseksi. Seuratkaapa vielä miten tuomari on tilanteessa sijoittunut: aivan viereen ja näkee ajon vieläpä hyvästä kulmasta.
Jos linja kentällä sallii tuollaisen, on sallinut läpi pelin, niin miten pelaajat enää uskaltavat kentällä pelata vallitsevan linjan mukaan, jos se linja muuttuu noin paljon pelien jälkeen. Vapaalyönnin ja kahden ottelun pelikiellon väliin jää melko paljon ilmaa! Joku rooli niillä tuomareillakin kentällä pitäisi olla.
Viime vuonna pudotuspelit Erän ja Classicin välillä saivat farssimaisia piirteitä. Tällä linjalla sama tahti jatkuu myös tänä keväänä.
PS. Tässä muutaman kerran tilannetta videolta katsoneena olen luonut tilanteesta oman järkähtämättömän tulkintani. Mantila tulee tilanteeseen liian myöhään ja kovaa, muttei missään nimessä nosta polveaan vahingoittamistarkoituksessa, vaan yrittää välttää vielä kovempaa kontaktia. Ehdottomasti jäähyn paikka, jossakin pelissä jopa 5 minuutin arvoinen. Muttei missään nimessä pelikiellon, saati kahden ottelun veroinen. Jos tuosta tulee kaksi ottelua pelikieltoa, niin lähes kaikki "kontaktijäähyt" olisivat pelikiellon arvoisia.
-Jani
Miksei näitä ylilyöntejä pyritä pelaamaan pois jo runkosarjassa? Kaikki pelit videoidaan. Onko niin, että seurojen oma materiaali on niin surkeaa, ettei niiden perusteella voida tuomioita langettaa? Mikä idea niillä videoinneilla silloin on?
Vaikea olisi kuvitella, että paljon puhetta herättänyt Valtteri Sainion "puhdas avojääpommi" olisi mennyt läpi ilman pelikieltoa, jos suttuisen Pääkallo-videon sijasta olisikin näyttää Urheilukanavan kuvaa.
En puolustele Mantilan ja Savolaisen toimintaa millään tavalla, mutta eivät nämä tapaukset mitään poikkeuksellisia ole. Vastaavia nähdään jatkuvasti liigassa, divarissa ja alasarjoissa. Polvella ajoja tulee paljon pahemminkin, kun harkintakyky ja tilannenopeus eivät pelaajilla riitä.
Nyt kun tälle jälkituomioiden tielle on taas lähdetty, on sille vaikea nähdä loppua. Eiväthän tuomarit kentällä voi kaikkea nähdä ja sen vuoksi paljon tilanteita menee ohi. Mutta tuon Mantilan tilanteen tuomarit kyllä näkivät ja tulkitsivat sen vapaalyönnin arvoiseksi. Seuratkaapa vielä miten tuomari on tilanteessa sijoittunut: aivan viereen ja näkee ajon vieläpä hyvästä kulmasta.
Jos linja kentällä sallii tuollaisen, on sallinut läpi pelin, niin miten pelaajat enää uskaltavat kentällä pelata vallitsevan linjan mukaan, jos se linja muuttuu noin paljon pelien jälkeen. Vapaalyönnin ja kahden ottelun pelikiellon väliin jää melko paljon ilmaa! Joku rooli niillä tuomareillakin kentällä pitäisi olla.
Viime vuonna pudotuspelit Erän ja Classicin välillä saivat farssimaisia piirteitä. Tällä linjalla sama tahti jatkuu myös tänä keväänä.
PS. Tässä muutaman kerran tilannetta videolta katsoneena olen luonut tilanteesta oman järkähtämättömän tulkintani. Mantila tulee tilanteeseen liian myöhään ja kovaa, muttei missään nimessä nosta polveaan vahingoittamistarkoituksessa, vaan yrittää välttää vielä kovempaa kontaktia. Ehdottomasti jäähyn paikka, jossakin pelissä jopa 5 minuutin arvoinen. Muttei missään nimessä pelikiellon, saati kahden ottelun veroinen. Jos tuosta tulee kaksi ottelua pelikieltoa, niin lähes kaikki "kontaktijäähyt" olisivat pelikiellon arvoisia.
-Jani
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Jäljittäjille pelikieltoja
Kuumana käynyt SSV:n ja Trackersin puolivälieräsarja sai käytännössä päätöksensä viikonlopun pimeinä tunteina, kun lauantaisen teeveessäkin nähdyn ottelun jälkeen SSV pyysi liigaa tutkimaan ottelussa tapahtuneet kontaktit.
Trackers-leiristä kontaktien perusteella määrättiin pelikieltoon Mikael Mantila kahdeksi otteluksi ja Mika Savolainen yhdeksi otteluksi. Savolaisen pelikielto herättää kummastusta jäljittäjäleirissä, missä kontakti Tero Tiituun katsotaan täysin tahattomaksi. Näillä tulkinnoilla kun jokainen korkeamailakin toisi pelirangaistuksia.
Tuttuun tapaan kuitenkin nimellä on painoarvoa ja kun hakemalla haetaan niin tottakai syitäkin löydetään. Vielä mielenkiintoisemman tilanteesta tekee se, jos huhut, joiden mukaan Trackers ei ole saanut tietoa pelikielloista valitusajanpuitteissa, pitävät paikkansa.
Ottelusarja on tällä hetkellä tilanteessa 2-0 SSV:lle, mutta Savolaisen puuttuminen käytännössä varmistaa jäljittäjien tippumisen.
Kolmas ottelu tullee olemaan erittäin kuuma koitos. Jani Bladin pitää onnistua kääntämään tapahtumat joukkueen tueksi. Kuitenkin niin, että vati ei kiehu tunnetusti kuumalla ryhmällä ylitse. Tässä Blad ei ole koko valmennusaikanaan onnistunut, vaan on yleensä itse rähjäämisellään saanut joukkueen ylireagoimaan tilanteisiin ja aloittamaan usein järjettömänkin raivoamisen.
Pelkona on, että jäljittäjälauma saa saaliista kunnon vainun ja iskee viholliseen kovemmin kuin kertaakaan aiemmin. Tällöin jälki voi olla rumaa.
-Paavo
Trackers-leiristä kontaktien perusteella määrättiin pelikieltoon Mikael Mantila kahdeksi otteluksi ja Mika Savolainen yhdeksi otteluksi. Savolaisen pelikielto herättää kummastusta jäljittäjäleirissä, missä kontakti Tero Tiituun katsotaan täysin tahattomaksi. Näillä tulkinnoilla kun jokainen korkeamailakin toisi pelirangaistuksia.
Tuttuun tapaan kuitenkin nimellä on painoarvoa ja kun hakemalla haetaan niin tottakai syitäkin löydetään. Vielä mielenkiintoisemman tilanteesta tekee se, jos huhut, joiden mukaan Trackers ei ole saanut tietoa pelikielloista valitusajanpuitteissa, pitävät paikkansa.
Ottelusarja on tällä hetkellä tilanteessa 2-0 SSV:lle, mutta Savolaisen puuttuminen käytännössä varmistaa jäljittäjien tippumisen.
Kolmas ottelu tullee olemaan erittäin kuuma koitos. Jani Bladin pitää onnistua kääntämään tapahtumat joukkueen tueksi. Kuitenkin niin, että vati ei kiehu tunnetusti kuumalla ryhmällä ylitse. Tässä Blad ei ole koko valmennusaikanaan onnistunut, vaan on yleensä itse rähjäämisellään saanut joukkueen ylireagoimaan tilanteisiin ja aloittamaan usein järjettömänkin raivoamisen.
Pelkona on, että jäljittäjälauma saa saaliista kunnon vainun ja iskee viholliseen kovemmin kuin kertaakaan aiemmin. Tällöin jälki voi olla rumaa.
-Paavo
Kevään nousijat ja laskijat
Ensi lauantaina Oulun Luistinseuralla on mahdollisuus viimeistellä seuralle lähes täydellinen kevät toisella liiganousulla. Hieno juttu pohjoiselle salibandylle, hieno juttu salibandyliigalle, hieno juttu Oululle. Ensin pitää vain voittaa se lauantain ottelu.
Jos OLS lauantaina häviää, ja ottelusarjan poikki pistäminen on aina vaikeaa, on kaikki jälleen aivan auki. Espoon lisäpeli ja matkustaminen voivat olla niin suuria pettymyksiä OLS:lle ja tuoda valtavan itseluottamusruiskeen Indiansille, ettei Oulussa yksinkertaisesti ole varaa hävitä. Hirveä mylläkkä kentällä pystyyn ja illalla mustelmien kanssa nousujuhliin. OLS:n visiitti divarissa voisi päättyä samoin sanankääntein, kuin Papasin vierailu taannoin Lapualla ottelusarjan ratketessa vasta jatkoajalla: ”Tehdään se maali ja lähdetään v*ttuun täältä!”
Eiköhän tästä worst-case-scenariostani huolimatta Oulussa voida nukkua yöt aika rauhassa. Viisikkopuolustus on sillä tasolla, että sen purkamiseksi vastassa pitäisi olla Indiansia taitavampi joukkue. Tai sitten Indiansin pitäisi muuttaa pelityyliään selvästi suoraviivaisemmaksi ja vain heittää äijiä pallojen kera maalille. Harmi vain, että OLS peittää tällä hetkellä viivaakin todella hyvin.
Barbaarit ja Rangers pelaavat juuri niin tasaista sarjaa kuin ennakkoon osasi odottaa. Toivottavasti Toni Kokkonen tervehtyy ja Barbaarit pääsee haastamaan vähän laajemmalla rosterilla jatkossa. Eilen mukana taisi olla 11 pelaajaa ja 3 maalivahtia. Hyvin tuntui taistelleen joukkue, joka monen mukaan ei edes treenaa kuin kerran viikossa.
Edelleen pitäisi korostaa, että Barbaarien tapauksessa ei edes puhuta pelkästä lahjakkuudesta. Kyllä siellä on pohjat kunnossa niin monella sekä lajiosaamisen että fysiikan osalta, ettei tarvitse kahden yhteisharjoituksen lisäksi tehdä sitä kolmatta, jolloin olisi monen divarijoukkueen kanssa samalla viivalla.
Divarikarsinnoissa HIFK jatkoi siitä, mihin Haukiputaalla jäi. Kahden erän jälkeen 1-6-tappiolukemat FBC Turulle ilmeisesti saivat joukkueessa aikaan jonkinlaisen ryhtiliikkeen, mutta se ei riittänyt loppuun asti.
Riku Reunamäki on kova pelimies ja hän onkin ollut karsintaotteluissa joukkueensa kymmenestä maalissa mukana kuudessa. Muilla on ollut selvästi hiljaisempaa.
Vielä kaikki on auki, sillä viiden joukkueen kaksinkertaisessa sarjassa tullaan pelaamaan paljon ristiin. Kotona ei vain hirveästi olisi varaa hävitä, kun tietää, että vieraspeleihin joutuu lähtemään B-maajoukkueella.
On muuten karsintojen alun perusteella suhteellisen helppoa ennustaa ensi kauden divariporukat. Ainoastaan D-lohkossa homma näyttää kinkkiseltä. Top Team on varma säilyjä, toisesta sijasta taistelevat kaikki tasapäin. Oma veikkaus kallistuu Rajun suuntaan. Voi ottaa talteen!
Lohko A: FBC Turku ja KeLy.
Lohko B: ISB-Ilmajoki ja Laaka.
Lohko C: Kaneetti ja Lihamylly.
Lohko D: Top Team ja Raju.
Mitä muuten olisi Top Team ilman Antti Matikaista? Lauantaina tappio LeBa-96:lle jatkoajalla, Matikainen pelikiellossa. Sunnuntaina 13-7-voitto Muuramesta, Matikainen 3+6. Ja väitän, että LeBa on vastustajista huonompi.
Kyllä tällä hetkellä Matikaisen merkitys joukkueelleen on aivan valtava. Ainakin tulosten ja sen vähän tiedon perusteella, jota minulle on kauden aikana kertynyt. Savonlinnassa saadaan ristiä kädet, ettei joku valopää keksi lähteä ottamaan Matikaiselta peli-iloa pois kovin ottein. Se kun tahtoo olla, etteivät nämä salibandypoliisit osaa erottaa oikeaa kontaktia väärästä ja vaarallista peliä joukkueen auttamisesta.
-Jani
PS. Tuntuu tämä lähenevä kevät olevan salibandyblogisteille otollista aikaa. Kirjoittelu maistuu, kun poikkeuksetta lähes kaikilla on oma kausi syystä tai toisesta loppunut jo ajat sitten. Parikka tuntuu keskittyvän meneillä oleviin karsintoihin niin kovasti, ettei ehdi mitään kirjoittamaan. Se näkyy heti tehoissa. Riitesuon ja Mannisen blogissa toinen on tuottanut viime aikoina sisältöä, toinen vähän vähemmän. Näkyykö tämä heti tuloksissa kentällä?
Jos OLS lauantaina häviää, ja ottelusarjan poikki pistäminen on aina vaikeaa, on kaikki jälleen aivan auki. Espoon lisäpeli ja matkustaminen voivat olla niin suuria pettymyksiä OLS:lle ja tuoda valtavan itseluottamusruiskeen Indiansille, ettei Oulussa yksinkertaisesti ole varaa hävitä. Hirveä mylläkkä kentällä pystyyn ja illalla mustelmien kanssa nousujuhliin. OLS:n visiitti divarissa voisi päättyä samoin sanankääntein, kuin Papasin vierailu taannoin Lapualla ottelusarjan ratketessa vasta jatkoajalla: ”Tehdään se maali ja lähdetään v*ttuun täältä!”
Eiköhän tästä worst-case-scenariostani huolimatta Oulussa voida nukkua yöt aika rauhassa. Viisikkopuolustus on sillä tasolla, että sen purkamiseksi vastassa pitäisi olla Indiansia taitavampi joukkue. Tai sitten Indiansin pitäisi muuttaa pelityyliään selvästi suoraviivaisemmaksi ja vain heittää äijiä pallojen kera maalille. Harmi vain, että OLS peittää tällä hetkellä viivaakin todella hyvin.
Barbaarit ja Rangers pelaavat juuri niin tasaista sarjaa kuin ennakkoon osasi odottaa. Toivottavasti Toni Kokkonen tervehtyy ja Barbaarit pääsee haastamaan vähän laajemmalla rosterilla jatkossa. Eilen mukana taisi olla 11 pelaajaa ja 3 maalivahtia. Hyvin tuntui taistelleen joukkue, joka monen mukaan ei edes treenaa kuin kerran viikossa.
Edelleen pitäisi korostaa, että Barbaarien tapauksessa ei edes puhuta pelkästä lahjakkuudesta. Kyllä siellä on pohjat kunnossa niin monella sekä lajiosaamisen että fysiikan osalta, ettei tarvitse kahden yhteisharjoituksen lisäksi tehdä sitä kolmatta, jolloin olisi monen divarijoukkueen kanssa samalla viivalla.
Divarikarsinnoissa HIFK jatkoi siitä, mihin Haukiputaalla jäi. Kahden erän jälkeen 1-6-tappiolukemat FBC Turulle ilmeisesti saivat joukkueessa aikaan jonkinlaisen ryhtiliikkeen, mutta se ei riittänyt loppuun asti.
Riku Reunamäki on kova pelimies ja hän onkin ollut karsintaotteluissa joukkueensa kymmenestä maalissa mukana kuudessa. Muilla on ollut selvästi hiljaisempaa.
Vielä kaikki on auki, sillä viiden joukkueen kaksinkertaisessa sarjassa tullaan pelaamaan paljon ristiin. Kotona ei vain hirveästi olisi varaa hävitä, kun tietää, että vieraspeleihin joutuu lähtemään B-maajoukkueella.
On muuten karsintojen alun perusteella suhteellisen helppoa ennustaa ensi kauden divariporukat. Ainoastaan D-lohkossa homma näyttää kinkkiseltä. Top Team on varma säilyjä, toisesta sijasta taistelevat kaikki tasapäin. Oma veikkaus kallistuu Rajun suuntaan. Voi ottaa talteen!
Lohko A: FBC Turku ja KeLy.
Lohko B: ISB-Ilmajoki ja Laaka.
Lohko C: Kaneetti ja Lihamylly.
Lohko D: Top Team ja Raju.
Mitä muuten olisi Top Team ilman Antti Matikaista? Lauantaina tappio LeBa-96:lle jatkoajalla, Matikainen pelikiellossa. Sunnuntaina 13-7-voitto Muuramesta, Matikainen 3+6. Ja väitän, että LeBa on vastustajista huonompi.
Kyllä tällä hetkellä Matikaisen merkitys joukkueelleen on aivan valtava. Ainakin tulosten ja sen vähän tiedon perusteella, jota minulle on kauden aikana kertynyt. Savonlinnassa saadaan ristiä kädet, ettei joku valopää keksi lähteä ottamaan Matikaiselta peli-iloa pois kovin ottein. Se kun tahtoo olla, etteivät nämä salibandypoliisit osaa erottaa oikeaa kontaktia väärästä ja vaarallista peliä joukkueen auttamisesta.
-Jani
PS. Tuntuu tämä lähenevä kevät olevan salibandyblogisteille otollista aikaa. Kirjoittelu maistuu, kun poikkeuksetta lähes kaikilla on oma kausi syystä tai toisesta loppunut jo ajat sitten. Parikka tuntuu keskittyvän meneillä oleviin karsintoihin niin kovasti, ettei ehdi mitään kirjoittamaan. Se näkyy heti tehoissa. Riitesuon ja Mannisen blogissa toinen on tuottanut viime aikoina sisältöä, toinen vähän vähemmän. Näkyykö tämä heti tuloksissa kentällä?
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Länsirintamalta kuuluu kummia - PP 0+1
Eilinen ei sittenkään ollut mitenkään suuri salibandypäivä divarilohkojen vertailun kannalta. Hifk oli Haukiputaalla todella heikko. Sen pelissä ei ollut suuremmin ideaa, pelaajat hävisivät järjestään kaikki kaksinkamppailut, ja vain harvalla oli henkilökohtainen taito sillä tasolla, että joukkue olisi pystynyt KeLyä haastamaan millään tavalla. 11-5-lukemat jopa mairittelevat helsinkiläisiä, niin huono joukkue oikeasti oli.
OLS:n ja Indiansin välinen ottelu oli sentään monella tapaa jännittävämpi, mutta tuossakaan ottelussa ei paremmasta joukkueesta ollut missään vaiheessa epäselvyyttä. Ottelusarjan avauksen perusteella on ihme, jos Indians liigaan nousee. Joukkue ei löytänyt ainakaan Linnanmaan mattoalustalla aseita murtaa oululaisten tiivistä viisikkopuolustusta.
Täysin en espoolaisia mahdollisuuksitta kuitenkaan uskalla jättää. Viimeisessä erässä joukkue nosti karvaustaan ja sai OLS:n hetkittäin ongelmiin. Mutta mitä pidemmälle ottelusarja menee, sitä paremmin OLS tottuu korkeaan karvaukseen ja löytää aseet siihen. Nyt joukkue on saanut pelata läpi kauden selkeästi matalampia karvauksia vastaan ja pallollisilla pelaajilla on ollut aikaa leipoa ratkaisujaan. Uuteen tilanteeseen tottuminen voi viedä hetken, muttei tuota lopulta suuria ongelmia.
Ottelusarjan selkein ratkaisu onkin siinä, että Karo Kuussaarella on käytössään selkeästi nopeampi joukkue kuin Tomi Rastaalla. Tänään Espoossa tullaan näkemään tasainen ottelu. Bussijalat tasoittavat voimasuhteita. Indians matkusti kotiin yöjunalla, OLS rullaili illan mattoa irti hallin lattiasta ja lähti vasta aamulla kohti Espoota. Tuo ja korkeampi karvaus voivat teettää OLS:lle ongelmia ottelun alussa.
Lauantain merkittävin salibandytapaus sattui kuitenkin Rovaniemellä RSB-Teamin ja Laakan välisessä ottelussa. Paavo Parikka osoitti olevansa pelimies Esa Tikkasen ja Tuukka Kivirannan tapaan. Koko kauden kiikareilla läpi vetänyt Parikka avasi pistetilinsä syöttämällä Laakan 2-4-osuman. Kumpihan tuuletti osumaa villimmin; maalin tehnyt Tomi Toijonen vai Parikka? Onko pallo tallessa?
OLS:n ja Indiansin välinen ottelu oli sentään monella tapaa jännittävämpi, mutta tuossakaan ottelussa ei paremmasta joukkueesta ollut missään vaiheessa epäselvyyttä. Ottelusarjan avauksen perusteella on ihme, jos Indians liigaan nousee. Joukkue ei löytänyt ainakaan Linnanmaan mattoalustalla aseita murtaa oululaisten tiivistä viisikkopuolustusta.
Täysin en espoolaisia mahdollisuuksitta kuitenkaan uskalla jättää. Viimeisessä erässä joukkue nosti karvaustaan ja sai OLS:n hetkittäin ongelmiin. Mutta mitä pidemmälle ottelusarja menee, sitä paremmin OLS tottuu korkeaan karvaukseen ja löytää aseet siihen. Nyt joukkue on saanut pelata läpi kauden selkeästi matalampia karvauksia vastaan ja pallollisilla pelaajilla on ollut aikaa leipoa ratkaisujaan. Uuteen tilanteeseen tottuminen voi viedä hetken, muttei tuota lopulta suuria ongelmia.
Ottelusarjan selkein ratkaisu onkin siinä, että Karo Kuussaarella on käytössään selkeästi nopeampi joukkue kuin Tomi Rastaalla. Tänään Espoossa tullaan näkemään tasainen ottelu. Bussijalat tasoittavat voimasuhteita. Indians matkusti kotiin yöjunalla, OLS rullaili illan mattoa irti hallin lattiasta ja lähti vasta aamulla kohti Espoota. Tuo ja korkeampi karvaus voivat teettää OLS:lle ongelmia ottelun alussa.
Lauantain merkittävin salibandytapaus sattui kuitenkin Rovaniemellä RSB-Teamin ja Laakan välisessä ottelussa. Paavo Parikka osoitti olevansa pelimies Esa Tikkasen ja Tuukka Kivirannan tapaan. Koko kauden kiikareilla läpi vetänyt Parikka avasi pistetilinsä syöttämällä Laakan 2-4-osuman. Kumpihan tuuletti osumaa villimmin; maalin tehnyt Tomi Toijonen vai Parikka? Onko pallo tallessa?
lauantai 7. maaliskuuta 2009
Divarilohkojen vertailua
Päivän aloittaa Kellon Lyönnin ja Hifkin välinen ottelu Haukiputaalla. Mielenkiintoista nähdä, millaisella joukkueella helsinkiläiset kehtasivat ennen kauden alkua puhua liiganoususta?
Petopaidat ovat selvästi karsintalohkonsa ennakkosuosikkeja, mutta tästä huolimatta ennustan heille vaikeita aikoja. Itse en olisi missään nimessä halunnut karsintalohkoon, josta löytyvät sekä KeLy, FBC Turku että SBS Lapua. En pitäisi mahdottomuutena, että ensi kaudella brändin mukaista salibandya pelataan II divarissa.
Päivän päättää OLS:n ja Indiansin välinen liigakarsintaottelu. Tuo ottelusarja on molemmille joukkueille lähes ainoa mahdollisuus nousta. En jaksa uskoa, että kumpikaan pystyisi tosissaan haastamaan nokialaisia. OLS osaa kyllä puolustaa kurinalaisesti, mutta riittääkö ratkaisuvoima tiukassa ottelusarjassa? Jos paljon hehkutusta osakseen saanut ykköskenttä on iskussa, kyllä riittää.
Seuraamisen arvoista on myös Linnanmaa peliareenana. Miten oululaiset löytävät paikalle ja miten käy kotiedulle, kun tuttu Urheilutalo vaihtuu suurempaan kenttään ja mattoalustaan?
-Jani
Petopaidat ovat selvästi karsintalohkonsa ennakkosuosikkeja, mutta tästä huolimatta ennustan heille vaikeita aikoja. Itse en olisi missään nimessä halunnut karsintalohkoon, josta löytyvät sekä KeLy, FBC Turku että SBS Lapua. En pitäisi mahdottomuutena, että ensi kaudella brändin mukaista salibandya pelataan II divarissa.
Päivän päättää OLS:n ja Indiansin välinen liigakarsintaottelu. Tuo ottelusarja on molemmille joukkueille lähes ainoa mahdollisuus nousta. En jaksa uskoa, että kumpikaan pystyisi tosissaan haastamaan nokialaisia. OLS osaa kyllä puolustaa kurinalaisesti, mutta riittääkö ratkaisuvoima tiukassa ottelusarjassa? Jos paljon hehkutusta osakseen saanut ykköskenttä on iskussa, kyllä riittää.
Seuraamisen arvoista on myös Linnanmaa peliareenana. Miten oululaiset löytävät paikalle ja miten käy kotiedulle, kun tuttu Urheilutalo vaihtuu suurempaan kenttään ja mattoalustaan?
-Jani
tiistai 3. maaliskuuta 2009
Helpo ja Odo Tus
Jokohan sitä uskaltaisi tosissaan nauttia sarjapaikasta? Ei tuo sijoitus näytä tuosta mihinkään muuttuvan, vaikka kuinka pitkään ja useasti taulukkoa päivittää. Papas kahdeksas, SB Vantaa kymmenes, Top Team yhdeksäs. Jes!
Harvoin on hävityn pelin jälkeen ketuttanut niin vähän kuin viime lauantaina. Heti pelin ratkettua riensin seuraamaan netistä SB Vantaan ja ÅIF:n ottelun tuloskehitystä. Siinä unohtuivat ne kapteenin vähätkin velvollisuudet, joita pelin jälkeen pitäisi hoitaa.
Kun lukemat 6-7-sementoituivat historiaan, pääsi ilmoille helpottunut tuuletus. ”Helpostihan tämä hoitui.”
Kausi oli monella tapaa todella raskas. Joukkueen ringin kapeus iski monta kertaa kasvoille ja lujasti. Ihan viimeiseen asti loukkaantumiset ja sairastumiset kiusasivat porukkaa. Oli lähellä, ettemme olisi saaneet kauden ratkaisuotteluun edes kahta kentällistä kasaan. Jollakin pyöri nilkat lentopallossa, toinen oli kuumeessa ja yksi kävi vielä sydänfilmissä peliä edeltävänä päivänä.
Jos oli kausi raskas pelaajille, voi vain kuvitella miten paljon valmennus on haronut hiuksiaan. Hienot suunnitelmat viisikkotreeneistä ja joukkuepelin kehittämisestä sai heittää pienin palasin roskakoriin, kun ehjiä viisikkoja sai harjoituksiin vain satunnaisesti.
Tästä huolimatta harjoituksiin saatiin yleensä parsittua kasaan ihan kohtalaisesti porukkaa. Paikkaajia tuli milloin naapuriseurasta, milloin pelaajien tutuista tai intistä. Se oli ainakin itselle tärkeää.
Homma oli tiedossa jo tälle kaudelle ja tavoitteena oli hankkia leveä rinki. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että siinä epäonnistuttiin. Ensi kaudelle on jälleen puheissa asetettu tavoitteeksi laajempi rinki. Toivottavasti tällä kertaa ei tarvitse olla jälkiviisas.
Ainakin homma tuntuu Kajaanissa kulkevan hyvään suuntaan. Toivottavasti Tiihonen saa toiminnan käyntiin.
Papasin sivuilta on muuten luettavissa pelaaja-arvioita kaudelta 2008-2009.
PS. Energiaa tuntuu riittävän vielä kauden jälkeenkin, vaikka sunnuntaina vielä ajattelin, ettei tarvitse mailaan vähään aikaan koskea. Heti maanantaina höntsävuorolle neppailemaan ja viemään Kinaretin peli-ilo tiukalla miesvartioinnilla, ja tänään täytyi jo käväistä kevyellä lenkillä. Pyykkösen ohje olisi, että muista pitää kunnon treenitauko kaikesta, ettei pää jumita jo joulukuussa.
-Jani
Harvoin on hävityn pelin jälkeen ketuttanut niin vähän kuin viime lauantaina. Heti pelin ratkettua riensin seuraamaan netistä SB Vantaan ja ÅIF:n ottelun tuloskehitystä. Siinä unohtuivat ne kapteenin vähätkin velvollisuudet, joita pelin jälkeen pitäisi hoitaa.
Kun lukemat 6-7-sementoituivat historiaan, pääsi ilmoille helpottunut tuuletus. ”Helpostihan tämä hoitui.”
Kausi oli monella tapaa todella raskas. Joukkueen ringin kapeus iski monta kertaa kasvoille ja lujasti. Ihan viimeiseen asti loukkaantumiset ja sairastumiset kiusasivat porukkaa. Oli lähellä, ettemme olisi saaneet kauden ratkaisuotteluun edes kahta kentällistä kasaan. Jollakin pyöri nilkat lentopallossa, toinen oli kuumeessa ja yksi kävi vielä sydänfilmissä peliä edeltävänä päivänä.
Jos oli kausi raskas pelaajille, voi vain kuvitella miten paljon valmennus on haronut hiuksiaan. Hienot suunnitelmat viisikkotreeneistä ja joukkuepelin kehittämisestä sai heittää pienin palasin roskakoriin, kun ehjiä viisikkoja sai harjoituksiin vain satunnaisesti.
Tästä huolimatta harjoituksiin saatiin yleensä parsittua kasaan ihan kohtalaisesti porukkaa. Paikkaajia tuli milloin naapuriseurasta, milloin pelaajien tutuista tai intistä. Se oli ainakin itselle tärkeää.
Homma oli tiedossa jo tälle kaudelle ja tavoitteena oli hankkia leveä rinki. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että siinä epäonnistuttiin. Ensi kaudelle on jälleen puheissa asetettu tavoitteeksi laajempi rinki. Toivottavasti tällä kertaa ei tarvitse olla jälkiviisas.
Ainakin homma tuntuu Kajaanissa kulkevan hyvään suuntaan. Toivottavasti Tiihonen saa toiminnan käyntiin.
Papasin sivuilta on muuten luettavissa pelaaja-arvioita kaudelta 2008-2009.
PS. Energiaa tuntuu riittävän vielä kauden jälkeenkin, vaikka sunnuntaina vielä ajattelin, ettei tarvitse mailaan vähään aikaan koskea. Heti maanantaina höntsävuorolle neppailemaan ja viemään Kinaretin peli-ilo tiukalla miesvartioinnilla, ja tänään täytyi jo käväistä kevyellä lenkillä. Pyykkösen ohje olisi, että muista pitää kunnon treenitauko kaikesta, ettei pää jumita jo joulukuussa.
-Jani
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
