maanantai 26. tammikuuta 2009

Naisbandya Suomalaisittain

Nicebandy kävi sunnuntaina vierailulla Kajaanissa. Lähtökohdat otteluun olivat Papasin naisten osalta suotuisat: takana kahdeksan tappiotonta ottelua, hyvä ottelu alla lauantailta ja vastustajalla rankka ottelu Oulussa OLS:n vieraana 11 kenttäpelaajalla.

Puolitoista erää kaikki menikin suunnitelmien mukaan. Tytöt pelasivat hyvällä itseluottamuksella ja taululla komeili mukava 3-1-johto. Sen jälkeen kaikki muuttui. Vastustaja muutti hieman karvaustaan ja meidän peli sekosi ihan täysin. Jokainen kaksinkamppailu hävittiin, olipa kyse puolustus- tai hyökkäyspäästä. Karvauksessa turhia ohi ajoja ja puolustuspäässä pieniä nukahduksia, joista ”nisepee” rankaisi mukavalla prosentilla. Taisi tulla tälle sarjatasolle harvinaisen kovan peli- ja treenitahdin tuoma väsymys. Kolme tuplapeliviikonloppua putkeen.

Lopussa tullut 5-5-tasoitusmaali jätti ottelusta ainakin valmennukselle voitetun pisteen maun. Pakko antaa tunnustusta myös vastustajalle. Kypsää peliä ja uskomaton taistelutahto. Peittopeli oli parasta mitä Kajaanissa on vierasjoukkueilta tällä kaudella nähty, samoin karvauspeli. Nicebandy on tällä hetkellä sarjassa kolmanneksi viimeisenä. Sunnuntain perusteella on vääryys, jos joukkue sarjasta tippuu.

Meidän likkojen tilanne ei tasurin myötä juurikaan huonompaan suuntaan muuttunut. Kaikki on edelleen aikalailla omissa käsissä karsintoja ajatellen. Toki vähän myös OLS:n.

Ennen kauden alkua asetettu tavoite sarjapaikan suhteen on jo varmistettu. Tavoitteeseen nähden yhdeksään otteluun venynyt tappiottomien otteluiden putki tuntuu aika mukavalta.

Miehissä ei mene ihan niin hyvin. Toki viime viikonloppu ei muuttanut tilannettamme huonompaan suuntaan, sillä SB Savo ei pystynyt kahdesta tiukasta ottelusta huolimatta yllätyksiin. Eikä SB Vantaakaan kerännyt pisteitä, tästä kiitos Mikko Soinin lopun av-maalille. Ensi lauantainen vierailu Savonlinnaan ratkaisee paljon. Siitä ottelusta voitto ja voi sanoa tilanteen olevan melko hyvä. Tappiota ei kannata vielä miettiä.

Saapa nähdä millainen tapahtuma Savonlinnassa on, kun Top Team jäädyttää kanttilegenda Olli Suomalaisen pelipaidan. Muutamaan kertaan olen tätä asiaa miettinyt: kuuluuko paidan jäädyttäminen salibandyyn?

Jonkinlaisen tunnustuksen nämä seuralegendat ansaitsevat, mutta onko paita katossa oikea tyyli? Toisaalta vaikea minun olisi nähdä Papas-asussa numerolla 33 ketään muuta kuin Mika Kemppainen. Ehkä se sitten on yksi tapa osoittaa kunnioitusta pelaajien seuran eteen tekemää työtä kohtaan myös salibandyssa. Pelkästään pelillisistä ansioista ei vielä divaritasolla oikein paitoja kannata jäädytellä.

PS. On muuten mukava pikku lisä budjettiin tuo mahdollinen karsintasarja, miehissä siis. Tuntuu vähän kohtuuttomalta, että 22 ottelun sarja saisi jatkoa 8 ottelulla, jos joutuu karsimaan sarjapaikastaan. En tiedä kannattaisiko tätä sanoa ääneen, mutta kyllä varmasti jossakin rahakirstun päällä toivotaan hartaasti, ettei karsintoihin jouduta. Vielä kohtuuttomammalta tuntuu, että niin moni joukkue on pelannut jo pitkään ilman panosta. Ei tämä uusi sarjasysteemi mikään älytön menestys ole. Onneksi itse saa pelata pelejä, joiden lopputuloksella on merkitystä.

maanantai 19. tammikuuta 2009

Kabinettipeliä

I-divarin länsilohko lähenee loppuaan, tätä kirjoitettaessa vielä puolilla lohkon joukkueista on mahdollisuudet toiselle karsijan paikalle. Vaikka pelitkin ovat tarjonneet jännitystä sarjan alusta asti, silti suurimmat jännitteet joukkueiden välillä on kabineteissa.

Kirkkonummi Rangersin tai vaihtoehtoisesti yhden heidän pelaajansa toilailut vakuutuksensa kanssa voi syöstä joukkueen lohkon kakkospaikalta, karsijan paikalle alaspäin. Ei välttämättä se urheilullisin päätös, mutta sääntöjen mukainen.

Tällä hetkellä joukkueiden taustahenkilöt ovatkin valjastaneet kaikki voimansa etsiäkseen vastustajien kokoonpanoista erheitä joilla hävityt pisteet saadaan omalle joukkueelle ja sarjataulukko paremman näköiseksi. Näissä tapauksissa ei taktiikalla tai osaamisella ole väliä. Pääasia, että pisteitä ropisee omaan laariin.

Rangersin joukkueenjohtoa käy sääliksi mikäli pisteet lähtee, vaikkakin omalle joukkueelle pisteet tulisivatkin tarpeeseen. Millä ilveellä manageri pystyy tietämään maksaako omat pelaajat vakuutusmaksut ajallaan? Tai kuten Kirkkonummella on seuran mukaan käynyt, katkaisevatko nämä vakuutukset seuran tietämättä?

Sen sijaan Rangersin seurajohtoa ei käy sääliksi se, että heidän lähettämä sähköpostiviesti, missä kyseistä pelaajaa arvostellaan ala-arvoisesti, on löytänyt tiensä jo useille vieraskirjoille. Mitä seuranjohdossa on mietitty viestiä kirjoitettaessa?

Haukutaan oma pelaaja, joskin entinen, "idiootiksi" ja laitetaan sähköposti jakoon kaikille sarjan toimijoille ilmeisesti vielä siinä uskossa, että viesti ei leviä. Tottakai se leviää, kun sen voi anonyyminä tehdä. Ei siinä auta jälkikäteen surkutella, että viesti oli takoitettu vain seurojen toimihenkilöiden tiedoksi.

Noh, ensi kerralla asiat varmaan hoituvat eri tavalla, molemmin puolin.

-Paavo-

maanantai 12. tammikuuta 2009

Nolo viikonloppu

Kahden ottelun maalisuhde 20-6. Ei se jätä hirveästi sijaa selittelyille.

Koimme kauden pohjanoteerauksen viikonloppuna Sipoon ja Loviisan käsittelyssä. Toki vastassa oli kaksi hyvää ja vahvaa kotijoukkuetta, mutta toisaalta meidän esityksetkin olivat kaukana omasta tasosta.

Toki täytyy todeta, ettei meidän kapea materiaali kestä noin suuria poissaoloja. Koko alkukauden hyvin toiminut pakkipari Kinaret-Peltoniemi puuttui, samoin Sirviö. Olisivatko nämä pelimiehet muuttaneet tuloksia enemmän positiivisiksi? Tuskinpa. Ja ilmankin pitäisi pystyä pärjäämään, jos tässä sarjassa haluaa useamman kauden pelata.

Lupailin vähän Salmelalta, Heikkiseltä ja Sonniselta onnistumisia ennen viikonloppua. Jokainen onnistui viikonloppuna maalinteossa ja varsinkin Salmela pelasi välillä nautittavasti vastustajia kahville. Siinäpä ne onnistujat sitten olivatkin. Allekirjoittanut onnistui paremmin korttiringissä kuin kentällä. Se kertoo kaiken oleellisen, jos tietää kuinka huono olen korttia pelaamaan.

Sarjasijoitus ei kuitenkaan muuttunut mihinkään. Seuraava puolitoista kuukautta treenataan niin kovaa ja hyvin kuin mahdollista. Katsotaan sitten helmikuun lopun OLS:n pelin jälkeen miten kausi jatkuu/päättyi. Ainakaan yrityksen puutteeseen se ei saa kaatua.

-Jani/Papas-

PS. Loviisa on muuten ylivoimainen vieraskenttä pelata. Tunnelmaltaan ainutlaatuinen divaritasolle. Jotenkin vain kaikesta huokuu yhdessä tekemisen meininki ja talkoohenki on voimissaan. Arvostan suuresti, vaikkei sitä torvea enää kuultukaan.

perjantai 9. tammikuuta 2009

Lähtö linja-autoasemalta 03.30.

Viime vuonna herkuttelin, kuinka ÅIF oli matkannut vierasotteluihin kapealla materiaalilla. Jännityksellä odottelin, millainen sikermä Kajaaniin saapuu.

Nyt meinaa vähän virne levitä kasvoille, kun viimeistelytreeneissä katselin joukkueemme terveystilannetta. Flunssa on syönyt iskukykyä aika kovasti. Lisäksi on rinteessä hajonnutta olkapäätä, pakollisia opiskeluja, töitä ja ties mitä.

Joskus olisin stressannut tilanteessa, mutta viime aikoina olen vähän nostanut kädet pystyyn tämän asian suhteen. Kokeneempien pelimiesten kanssa on usein kohtuutonta vaatia samaa sitoutumista kuin opiskelijalta. Ja aina on tämä sattuma. Eikä aina ole edes kyse tsekkinivusista.

Ainakin ulkopuoliset ovat lyöneet kevyesti painetta viimeisen viikon aikana, että meidän joukkueen hyökkäyspään onnistumiset ovat entistä enemmän entistä kapeamman pelaajarintaman harteilla. Täytyy sanoa, että moni tulee vielä yllättymään. Katselkaapa viikonloppuna livepöytäkirjoja. Siellä tulevat pyörimään useita kertoja nimet Sonninen-Salmela-Heikkinen.

-Jani/Papas-

perjantai 2. tammikuuta 2009

Itälohko tähän mennessä

1. Barbaarit

Yllättäjä numero yksi. Enää ei voida puhua ylisuorittajasta. Kyse on vain siitä, että kasassa on nippu lahjakkaita pelimiehiä ja koko divarin paras hyökkäysketju. Maalissa Erkki Pasanen ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Sarjan maalivahdeista paras torjuntaprosentti, kun lasketaan mukaan oikeasti pelanneet vahdit. Ei mitään yhden erän tuuraajia.

Vaikea uskoa, että Barbaarit hyytyisi loppukautta kohden. Uskoisin, että porukka pelaa niin kauan kuin pelejä tai rahaa riittää, sen jälkeen aletaan vasta miettiä mahdollisesta noususta kieltäytymistä.

2. OLS

Luistinseura on suurin piirtein siellä missä tuolla materiaalilla ja panostuksella pitääkin, kärjessä. Harjoittelu on määrällisesti ja laadullisesti liigatasoa. Aika moni pelaajakin on. OLS pärjää sarjassa ennen kaikkea tiiviin viisikkopuolustuksensa ansiosta. Maalintekijöitä joukkueesta pitäisi löytyä paljon enemmän, mutta monet pelaajat, jotka loistaisivat missä tahansa muussa porukassa, jäävät pienelle roolille ja jatkuvien kokoonpanovaihteluiden jalkoihin. Yksi mies kuitenkin kanttaa kentässä kuin kentässä palloa verkkoon; divarin tämän hetken ehdottomasti kuumin pelaaja Juha Tammela.


3. KSS


Kuopion rooli on olla sarjassa väliinputoaja. Taso ei aivan riitä haastamaan kärkikaksikkoa, mutta alaspäinkään ei tarvitse jännittää. Kuopiolaisille soisi kunnon nousumahdollisuuden. Resursseja liiganousuun saattaisi jopa löytyä, toisin kuin Barbaareilta. Tulevaisuudessa olisikin hieno nähdä sekä OLS että KSS liigassa.

Mielenkiintoista nähdä, miten kuopiolaiset syttyvät loppukauteen. Riittääkö teoreettinen mahdollisuus ja Barbaarien hyytymisen odottelu sytyttämään suhteellisen kokeneen joukkueen tappelemaan pisteistä joka ilta?

4. M-Team

Alkukauden nousukiito tyssäsi, kun Papas haki vieraspisteet Play Plazalta. M-Teamin loppukauden kohtalo on pitkälti KSS:n kaltainen. Nousuun ei ole enää mahdollisuuksia, mutta putoamistakaan ei tarvitse pelätä. Pelailua, pelailua. Kertoo kyllä aika paljon tämän 22 ottelun sarjasta, kun jo 13 ottelun jälkeen loppukausi menee pelaillessa ilman todellista panosta.

5. Loviisa

Jonkinlainen pettymys. Odotin, että Loviisa pystyisi haastamaan OLS:n tosissaan. Ei ole pystynyt, eikä tule pystymään. Samaa kauraa Loviisankin loppukausi. Pelailua keskikastin sijoitusta varmistellen. Ei tule vaatimaan kovin suuria ponnisteluja. Rutiini riittää ottamaan tarvittavat voitot, ettei loppukaudesta tarvitse jännittää suoraa säilymistä.

6. ÅIF

Edellisen kauden liigakarsija ÅIF napsi pisteitä tasaiseen tahtiin, mutta menee alkukauden osalta silti pettymys-koriin. Liian kokenut (iäkäs) joukkue syttyäkseen enää vääntämään pitkää divarikautta nousu mielessä.

7. PSS

Alkukauden suurin pettymys aloitti nousunsa kotivoitolla Papasista. On hilannut itsensä jo kuiville, ellei sitten sorru konttaamaan alkukauden tyyliin. PSS saa tehdä vielä töitä säilymisensä puolesta, mutta viime aikojen niukat voitot kertovat joukkueen parantuneesta itseluottamuksesta. Saattaa parhaimmillaan nousta ylempään keskikastiin.

8. Papas

Papasista alkaa loppukauden mielenkiintoisimpien joukkueiden ryhmä. Viisi joukkuetta, yksi säilyy suoraan, kaksi joukkuetta pelaa vielä kahdeksan ottelua sarjan päätteeksi tippumista vastaan ja kaksi tippuu suoraan. Tylyä peliä. Tällä hetkellä Papas on juuri tuolla tavoitelluimmalla suoran säilyjän paikalla. Sen enempää ei tästä joukkueesta tässä blogissa.

9. SB Vantaa

Mielenkiintoinen porukka. Ei vakuuta millään tavalla, mutta niin vain taistelee tiukasti säilymisestä. Oikeastaan huonoin joukkue, jota vastaan Papas on tällä kaudella pelannut, mutta siitä huolimatta ollut molemmilla kerroilla todella inhottava vastustaja. Kajaanissa oli käydä kylmät, kun Vantaa johti jo 5-10. Se peli kääntyi onneksi meille ja odottelin Vantaan alamäen vain jatkuvan.

Toisin kuitenkin on käynyt. Kolmesta viime ottelusta viisi pistettä ja Vantaa on tällä hetkellä yksi sarjan kuumimmista joukkueista. Jännä laji tämä salibandy. Mitähän lie Vantaalla tehty, kun jatkuvat jatkoaikatappiot ovat kääntyneet voitoiksi. Niukkojen tappioiden kääntäminen voitoiksi-resepti kelpaisi Kajaanissakin.


10. SB Savo


Harmittaa sanoa näin, mutta Savo on tällä hetkellä divarin heikoin joukkue. Alkukaudesta pirteästi esiintynyt joukkio on kuin lamaantunut valmentaja Kannoston jätettyä joukkueen. Kahdeksasta viime ottelusta vain yksi voitto, se kotona Erä Akatemiasta. Kuusi viimeistä ottelua ovat päättyneet tappioihin. Luvut ovat karut. Jos Savo ei taistelisi Papasin kanssa tiukasti samoista sijoista, povaisin sille parempaa loppukautta. Arvelisin kapteeni-Mäkitörmän piiskaavaan joukkueen kuiville vaikka väkisin.

11. Erä Akatemia

Moni povaili Erää sarjan keskikastiin. Alkukauden perusteella noita puheita voi ihmetellä. Joulua edeltänyt vierasvoitto Papasista toi lohtua joukkueen loppukauteen. Ilman noita pisteitä joukkue voisi keskittyä jo ensi kauteen kakkosessa. Mielenkiintoista nähdä, kuinka tärkeäksi Akatemian paikan divarissa organisaatio kokee. Kuinka paljon vahvistuksia joukkue saa mukaansa loppuihin peleihin. Kajaanissa Erä taisteli urheasti kahdella kentällä ja haki pisteet, mutta montaa kertaa vastustajat eivät tule olemaan yhtä armollisia, jos Erä on vierasreissuilla mukana noin kapealla materiaalilla.

12. Top Team

Kuinkahan monta joukkuetta olen jo nimennyt alkukauden suurimmaksi pettymykseksi? Top Team ansaitsisi saman arvonimen. Alku näytti hyvältä, mutta sen jälkeen kaikki on muuttunut. Yhdeksästä viime ottelusta vain yksi tasapeli. Hurjat lukemat! Joulutauko ei olisi voinut tulla Savonlinnaan yhtään aikaisemmin.

Materiaalia joukkueessa pitäisi olla aivan yhtä paljon kuin muilla samoista sijoista taistelevilla. Terävänä kärkenä Antti Matikainen ja Tero Astikainen. Tiedä sitten, mitä Savonlinnassa oikein on tapahtunut, kun Matikainen on pelannut vähän milloin sattuu. Kajaanissa mies oli kentällä itse rauhallisuus, mutta ilmeisesti välillä on kentällä tullut ylilyöntejä. Kuinka turhautunut tunnelma Savonlinnassa vallitsee? Jos 2-3 seuraavaan otteluun ei pisteitä kerry, voi Toppi heittää pyyhkeen loppukauden osalta sivuun.