Liigavalmentajien musta ita

Kävin eilen katsomassa liigapalloilua OLS:n ja Josban välillä. Voi sitä tuskailun määrää mitä ottelu aiheutti. Loppulukemat 5-6-mairittelevat molempia joukkueita.

OLS:n miesmerkkikarvaus on todella tuskastuttavaa katsottavaa. Josba purki karvauksen joka ikinen kerta ja erittäin yksinkertaisella tavalla. Neljä miestä tyhjensivät kentän ja yksi mies meni pallon kanssa maalin taakse. Siinä sitten hetki kissa ja hiiri -leikkiä OLS:n kärkikarvaajan kanssa, joka lopulta joutui lähtemään maalin taakse. Siitä muutaman metrin etumatkalta Josba-pelaaja karkuun ja OLS joutui purkamaan miesmerkkinsä. Upeinta oli huomata, ettei Kuussaari reagoinut tähän millään tavalla.

Kalevassa luki oikein juhlallisesti, että OLS tuo tällä hetkellä mieleen KalPan ja Pekka Virran kaksi kautta sitten. Kalevan ja Kimmo Siiran mukaan OLS:kin pyrkii tällä hetkellä rohkeaan pallokontrolliin perustuvaan peliin tulostenkin uhalla. Olikohan urheilutoimittaja Siira edes ollut paikan päällä ja millainen lajituntemus hänellä on kirjoittaa tuollaista?

OLS:n pallollinen peli kahdessa ensimmäisessä erässä, joissa joukkue vähän pyrki tekemään muutakin kuin heittämään jatkuvasti palloa joensuulaisten maalille omasta päästä, oli todella varovaista ja virheitä välttelevää. Sitäkö se Virran ja KalPan
kiekollinen oppimisprosessi sisälsi?

Eihän salibandya voi pelata, jos et uskalla syöttää keskisektoriin kentän millään osa-alueella. OLS ehkä pystyi pitämään palloa, mutta ei nykysalibandyssa maaleja tehdä 5vs5-pelissä, jos et uskalla kääntää nopeisiin vastahyökkäyksiin ja hitaiden hyökkäysten ainoa ohjenuora näyttäisi olevan vastustajan viisikon ulkokaarella pyöriminen virheitä vältellen, harjoituksissa rakennetuilla kiskoilla juokseminen.

Pelasimme harjoitusottelun OLS:aa vastaan Papasilla. Noiden otteluiden tuloksilla ei ole mitään merkitystä,mutta sillä on, että joukkueemme puolustajien kommentit ottelun jälkeen olivat, ettei yhdenkään toisen joukkueen hyökkäyspelin ennakoiminen ole ollut noin helppoa.

Tuskastuttavan tilanteesta tekee se, että mielestäni OLS:n joukkueessa on oikeasti potentiaalia paljon parempaan. Pelaajistosta löytyisi taitoa pelata rohkeaa pallollista peliä, ei vain virheitä välttelevää pallokontrollia. OLS taisi käyttää pelissä keskustaa noin viisi kertaa ja jokainen kerta aiheutti hetkittäisen ylivoimatilanteen hyökkäyssuuntaan. Joukkue on juoksuvoimainen ja suurelta osin hyvässä fyysisessä kunnossa. Tuollainen joukkue voisi tiiviillä puolustuspelillä ja rohkealla kääntöpelillä iskeä maaleja liukuhihnalta, kunhan vain siihen rohkeaan kääntöpeliin rohkaistaisiin.

Lopun nousu oli piristysruiske ottelulle. OLS alkoi toimittaa vain palloa maalille ja toivoi muutaman onnekkaan pompun käynnistävän hurmoksen. Pari YV-maalia ja kolme pomppua. Neljäs pomppukin tuli, mutta muutama sekunti ennen loppua siunaantunut laukaus pomppi 10 senttiä ohi maalin.

Onnella oli nousussa oma osansa, oma osansa oli OLS:n selvästi parantuneella kaksinkamppailupelillä. Ja tuo kaksinkamppailupeli parani OLS:n siirryttyä kahden kentän peluutukseen. Ei salibandya pysty pelaamaan neljällä laituriparilla, niin kuin OLS tekee, ja vielä kuvitella että hyökkääjien pelituntuma säilyy hyvänä.

Pienen piikin ansaitsee myös Josba-valmennus. 1-6-tilanteessa passivoituminen puoleen kenttään on pahinta mitä tuossa tilanteessa voi tehdä, kun OLS:n ainoa tyylikin oli vain heittää puolesta kentästä palloa maalille. Pelihän meni juuri niin kuin OLS-valmennuksessa toivottiin. Täytyy myös ihmetellä, miten on mahdollista,
ettei Josba saanut kuin pari kertaa noita keskialueen roikkuja jäämään ykkös- ja kakkospeittoihin. Lähes aina pallo löysi tiensä maalille asti.

Tiivistyksenä tuskaiselle salibandyillalle: Nähdyn perusteella ei OLS:n heikoin osa-alue ole nimetön pelaajisto. Ennemminkin nimekäs valmentaja, jolla on 19 ottelua aikaa todistaa väitteeni vääräksi.

-Jani-

PIENTÄ POHDISKELUA MYÖHEMMIN:

Edellinen kirjoitus oli turhautuneen lajiniilon mielipide. Perjantain ottelu oli vain niin tuskaista katsottavaa, kun kaverit joiden tietää osaavan pelata, eivät tee kentällä oikeastaan mitään muuta kuin välttelevät virheitä. Tällaisessa tilanteessa kritiikki on niin helppo kohdistaa valmennukseen ja Oulussa isolla tontilla hääräävään Kuussaareen.

Jotain on pelaajissa tapahtunut, jotka normaalioloissa uskaltavat ja osaavat pelata. Lisäksi koko kentän miesvartioinnilla karvaaminen ei mielestäni kuulu voitokkaaseen salibandyyn, ei ainakaan OLS:n toteuttamalla tavalla. Eivät sveitsiläisetkään sitä tuolla tavalla tee.

Papas: 4 o 6 p.

Kausi on lähtenyt käyntiin ihan mallikkaasti. Neljän kotiottelun saldona kolme voittoa ja yksi tappio. Loviisalle emme rehellisesti sanoen voineet juurikaan mitään. Toki meillä oli omat paikkamme iskeä, mutta tolpat ja mystinen maaliviivaa pelastivat niissä tilanteissa Loviisan. Vastapainoksi loviisalaisille oli saman verran omia tolppia ja tyhjiä, joista pallo ei pomppinut sisään. Joten voitto olisi vaatinut tuuriakin. Kaikista muista peleistä olemme onnistuneet kairaamaan kaksi sarjapistettä.

Omissa silmissäni voittojen arvoa nostaa tapa, jolla ne tulivat. Pari divarikautta on tullut hävittyä otteluita pienillä marginaaleilla. Vastustajat ovat tulleet yleensä lopussa ohi. Nyt on ollut mukava huomata, että joukkueemme uskaltaa voittaa. Sen sai kokea PSS ja eilen M-Team. Kaneetti-ottelu oli vähän turhan selvästi meidän (parhaimmillaan 10-4), joten Kaneetin lopun kiri jäi enemmänkin kauneusvirheeksi kuin todelliseksi kiriksi.

Kun katsoo tilastoja, niin huomaa, että joukkueemme ”nelosdivaritason vahvistukset” ovat pelanneet alkukaudesta divaritason salibandya. Heikki Käsmä on naputtanut neljään ensimmäiseen peliin viisi osumaa. Hän on osunut tasaisesti jokaisessa ottelussa ja aina tasakentällisin. Käsmän sentterinä Toni Hirvonen on taistellut upeasti ja siinä sivussa antanut muutaman maukkaan syötön ja osunut maalipuidenkin väliin kahdesti (tehot 2+3).

Muista vahvistuksista täytyy mainita Vienolan Rami, josta joukkueemme on saanut vauhdikkaan lisän takalinjoille. Vienola täydentää hyvin vähemmän vauhdikasta pakkipariaan.

On vaikea löytää epäonnistujia, kun joukkue on aloittanut kauden hyvin ja joukkueen peli-ilme on todella positiivinen. Juuri peli-ilme on varmasti suurin muutos viime kauteen. Siihen Heikkisen Janne on kiinnittänyt erityishuomiota ja jollain tapaa hänen on täytynyt yrityksissään onnistua. M-Teamia vastaan nähtiin nimittäin sellainenkin eriskummallisuus, ettei joukkueemme istunut ottelussa yhtään minuuttia jäähyllä. Ei tule ihan heti mieleen historiasta ottelua, jossa Papas ei olisi joutunut kuluttamaan jäähypenkkiä. Se kertoo jostain.

Alkukauden huumassa on hyvä muistaa, että edessä on pitkä kausi. Olemme pelanneet vasta neljä kotiottelua, joista pisteitä pitikin tulla. Ja pitää muistaa sekin, että voitimme PSS:n ja M-Teamin kotona myös viime kaudella. Todenteolla joukkue punnitaan vasta ensimmäisten vaikeuksien tullessa vastaan. Niitä nimittäin tulee aivan varmasti jokaiselle joukkueelle sarjan aikana.

Nyt pääsemme kolmen viikon huilille hiomaan peliämme. YV:llä ei ole verkko heilunut aivan odotettuun tahtiin. 4:51 yhtä YV-maalia kohden on liikaa. Pitäisi päästä lähemmäs kolmea. Alivoima on ollut suhteellisen hyvää. Vastustaja on tehnyt ainoastaan yhden YV-maalin ja olemme pelanneet alivoimalla neljässä ottelussa nyt 12:16. Kaiken tämän kertoo salibandyliigan uusi hieno, mutta vielä buginen tilastointijärjestelmä.

Huomioitavaa muuten noista tilastoista on M-Teamin surkea alivoimapeli. Omalta osaltani voin sanoa, että jos saisin pelata kaikki kauden ylivoimat M-Teamin alivoimaa vastaan, maalisaldo alkaisi näyttää hurjia lukemia. Jostain syystä M-Team on joukkue, jota vastaan juuri minulla käy älytön luumu räiskiessäni silmät kiinni reikäpalloa verkkoon. Ehkä kauden seuraavassa kohtaamisessa Laurikainen muistaa scoutata allekirjoittaneen vedon pois.

Joukkuehuomiot:

Loviisan Tor: Ei ole varmaan kenellekään enää epäselvää, että kuulun loviisalaisen salibandykulttuurin arvostajien joukkoon. Kajaanissakin mukana tuntui olevan toistakymmentä huoltajaa/kannattajaa. Myös joukkue on urheilullisuuden perikuva. Ottelut Loviisaa vastaan ovat rehtejä, hyviä vääntöjä. Nykyjoukkueen kapteeni Peik Salminen on loistava esimerkki muille pelaajille.

Itse pelaamisesta topit ja flopit omaan pelifilosofiaani sopien:

+ peitto- ja maalivahtipeli kunnossa
+ kohtaamistamme joukkueista Loviisalla oli paketti parhaiten kasassa koko kentän alueella
+ liikkuva ja aktiivinen

- veti ainakin Kajaanissa läpi ottelun kahdella kentällä. En tiedä miten ja ketkä ovat pelanneet Haukiputaalla, mutta ainakin itse pelaisin tuplapeliviikonlopun lähtökohtaisesti kolmella ketjulla.


M-Team: Joukkueen peli on aina ihan näppärän näköistä ja parhaimmillaan pallo liikkuu todella hyvin. Lisäksi joukkueesta löytyy taitoa ja sovittuja kuvioita korkean karvauksen purkamiseen. Ei siis ihme, että M-Team on usein otteluissaan pallollisempi osapuoli. Katselin tuossa videolta meidän ottelun joukkuetta vastaan. Ylivoimahyökkäykset M-Team vei järjestään laitoihin, korkeassa karvauksessa osa joukkueesta empi, eikä uskaltanut nostaa mukaan ylös, viivasta kanttailtiin liikaa peittoihin. Tuossa muutamia seikkoja, jotka Loviisa teki selkeästi M-Teamia paremmin. Loviisa ei ampunut ensimmäiseen mieheen, vaan kierrätti pallon vapaampaan vetopaikkaan. Lisäksi joukkue karvasi paljon yhtenäisemmin.

+ M-Team puolustaa kulmalyöntejä ja kulmavapareita aika poikkeuksellisesti. Kolme kaveria peittää maalivahdin alueen reunoilla ja kaksi kaveria yrittää aktiivisesti tukkia poikkareita. Maalivahti pelaa pystyssä läpi tilanteen ja putoa alas ainoaan avonaiseen kulmaan, jos pallo sinne liikahtaa. Toimi ainakin meitä vastaan hyvin. Vedot jäivät peittoihin tai maalivahdin leveään rintaan. Olisi mukava kokeilla, että miten nopeat vaparit näissä toimisivat.

- näitä miinuksia tulikin jo tuossa. Vastahyökkäyksien puolustaminen ja omat vastahyökkäykset. Niissä oli parannettavaa. Samoin korkeassa karvauksessa. Nyt tekeminen oli vähän puolittaista.


Nyt ajatukset miesten tohinoista suurimmaksi osaksi naisten puolelle. Kausi alkaa ensi sunnuntaina. Siellä odottaakin iso joukko tuntemattomia vastustajia ja haasteita. Pääseepähän keskittymään aivan puhtaasti omaan tekemiseen.

-Jani-

Neljän pisteen viikonloppu

Niinhän tuo pyörähti ykkösdivarin itälohko käyntiin neljän joukkueen osalta. Meidän osalta sarjakauden alku ei juuri parempi olisi voinut olla. Kahdesta ottelusta täydet neljä pistettä. Sunnuntaisen voiton arvoa nostaa kolmen maalin takaa nousu viimeisellä kympillä. Ja vieläpä yhtä sarjan potentiaalista kärkijoukkuetta vastaan.

Havaintoja peleistä on tässä vaiheessa kautta turha tehdä sen suuremmin, mutta jotain pientä infoa voin muille joukkueille antaa Kaneetin ja PSS:n pelistä.

Kaneetti oli Kajaanissa matkassa melko kapealla rosterilla, kuten pöytäkirjoistakin näkee. Pallollinen peli oli välillä ihan kelvollista ja pakit toimittivat viivasta palloa hyvillä kanteilla maalille tehokkaasti. Oman pään viisikkopelissä olikin sitten suuria ongelmia. Varmasti alkoi matka ja ottelu painaa, mutta välillä selät ja jalat suoristuivat liikaa, eikä omia miehiä hoksattu merkata edes vähää alusta. Lisäksi pallolliselle pelaajilla annettiin aivan liikaa tilaa ja aikaa.

Olin aivan varma lauantain jälkeen, että KeLy tulee niistämään Kaneetin, mutta toisin kävi. Tänään videolta tuota Papas-Kaneetti-ottelua katseltuani huomasin keravalaisten pelissä paljon enemmän hyviä juttuja kuin kentältä. Pakit eivät olleetkaan aivan niin saamattomia pallon kanssa kuin se välillä tuntui. Kyllä joukkue tulee pisteitä kaudella keräämään, kunhan saa vielä kolmannen kentällisenkin mukaan. Tästä huolimatta lasken joukkueen edelleen yhdeksi suurimmista putoajaehdokkaista.

Sunnuntaina saimme vastaan PSS:n, joka oli hakenut kaksi sarjapistettä KeLyltä. Ottelusta osattiin ennakoida vaikeaa ja sellainen siitä tulikin. Ei kuitenkaan ihan odotetunlainen. Alku oli aivan liian helppo. PSS:n yleensä toiminut matalampi karvaus ei saanut peitettyä syöttö- ja vetolinjoja alkuunkaan niin hyvin kuin viime kaudella ja pääsimme melko helposti 4-1-johtoon. Tuossa vaiheessa PSS nosti karvausta ja aloimme lahjoitella harhasyötöillä joukkueelle maalipaikkoja. Emme jaksaneet tehdä pallottomina töitä niin kovasti kuin olisi pitänyt. Liian helppo alku meinasi kostautua, sillä olimme ensimmäisen erän lopun ja koko toisen erän pesukoneessa.

Kolmanteen erään löysimme sopivasti taistelutahtoa ja nostimme karvaus korkeammalle. Tuossa vaiheessa PSS lamaantui. Jo lauantaina Haukiputaalta kiirineet viestit pitivät kutinsa; joukkueelta ei löytynyt aseita purkaa korkeaa karvausta säännöllisesti. Saimme käännettyä pelin painopisteen täysin PSS:n päätyyn ja aloimme voittaa lähes järjestään kaikki kaksinkamppailut. Oliko se sitten hengen voitto materiasta, vai ihan puhtaasti PSS:n huonoutta. Varmaan vähän molempia. Selvää oli vain, ettei joukkueen peli ollut lähellekään valmista.

Totuuden nimissä on sanottava, ettei se tappiokaan hirmu kaukana ollut. Voittomaalia edeltävässä vaihdossa PSS:n Petri Mäki pelasi ketjukaverinsa aivan tyhjään paikkaan, josta tämä ohjasi pallon ohi maalin. Pienet marginaalit on klisee, mutta tällä kertaa mukava sellainen.

Oman joukkueemme peli oli luvalla sanoen kehnoa. Karvauspeli vaatii todella paljon täsmennyksiä ja omassa päässä viisikon välimatkoja pitää saada paljon lyhyemmiksi. Toisessa pelissä oli jo hetkittäin näkyvissä niitä haluttuja muutoksia, joita lauantain jälkeen Heikkisen Jannen kanssa täsmensimme. Kehitystyötä on huomattavasti mukavampi tehdä, kun on voittoja alla. Omat luvattoman huonot peliesityksetkin voi kuitata sillä, että joukkue on täsmälleen niin hyvä kuin sen heikoin lenkki. Tällä kertaa siis parempi kuin Kaneetti ja PSS.

Allekirjoittaneen ”tähtihetkeksi” taisi jäädä keskialueen taklaus, joka vielä pelitilanteessa tuntui hyvinkin puhtaalta. Videolta tilanteen katsottuani pystyn myöntämään, että kyllähän siinä pari askelta joutui ottamaan päästäkseen kaverin juoksulinjalle, eikä kakkonen ollut huutava vääryys. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Ja toki pitää jeesustella vielä sen verran, että tuollaisia tilanteita menee läpi liigassa ja maajoukkueotteluissa läpi jatkuvasti. Kontakti osui vartaloon, ei päähän, ja tuli puhtaasti edestä. Paljon enemmän minua syljettävät kulmassa polvella pelaaminen ja ylikovat kontaktit ja juoksulinjoille leikkaamiset laitojen läheisyydessä, joita tuossakin ottelussa nähtiin.

Olipa muuten kajaanilaisyleisö sunnuntain ottelussa ilahduttavasti mukana. Pitääköhän tässä lisätä joukkueen nettisivuille kannatuslaulukirja, että kaikki yleisössä pääsevät mukaan lauluun!?

-Jani-

Itälohkon loppuveikkailut

Edellisen rankingin saamaan kommenttiin vastaan, että jäävään. Tehdään sitä mitä isommat edeltä. Ei se Lassekaan Happeeta nostanut pudotuspeleihin, vaikka varmasti itse siihen uskoo. Ainakin toivoo.

Mitä tulee Loviisan ja PSS:n valmennuksien eroihin ja meriittieroihin, vastaan täysin rehellisesti. Parviaisen tiedän nimeltä ja kasvoilta, Kankaanpäätä en. Lisäksi perustan väitteeni valmennuksesta koskevissa asioissa keskusteluihin ja kuulopuheisiin. Omakohtaista kokemusta ei ole ja Kauppilan Markkukin on vain kehunut uutta joukkuettaan ja valmennusta, joten sen perusteella olisin voinut kirjoittaa toisinkin. Onneksi on muitakin etelän kirjeenvaihtajia ja lopultahan näissä asioissa on vain kysymys jonkun ihmisen mielipiteestä.

Jatketaan itälohkon ennakko loppuun, ennen kuin sarja ehtii pyörähtää käyntiin. Vastailin muuten jo salibandylehdelle joskus elokuussa, että karsintoihin menevät KSS ja Loviisa. Alaspäin olin veikkaillut Sbandya, Kaneettia, Barbaareja ja Top Teamia. Joudun ehkä tuosta veikkauksesta hieman poikkeamaan, kuten jo kärkiviisikossakin tein. Kyllä syyskuussa pitää olla elokuuta viisaampi.


6. KeLy

Kellon Lyöntiä on todella vaikea veikata, koska paljon menee sympatiapisteitä joukkueen suuntaan. Olisi paljon asioita, joiden perusteella joukkue pitäisi laskea vahvasti putoajakandidaatiksi. Luetellaanpa ne ja unohdetaan sympatiat hetkeksi.

Pelaajavalmentaja Janne Krankka: Tämä ei tarkoita, etteikö Krankka osaisi valmentaa tai ettei hän osaisi pelata. Molempien hoitaminen divarissa on valtava haaste. Uskaltaisin väittää, että Krankka pystyy valmentamaan ja pelaamaan vain 50 prosenttisesti. Jos hän taas keskittyy tuota enemmän valmentamiseen, on se taas pelaamisesta pois. Toimiakseen yhtälö kaipaisi edes peluuttajaa otteluihin.

Puolustus: Divaritasolle täysi arvoitus. Jarkko Lehtinen ja Esa Valli ovat sympaattisia kavereita ja molemmat 100-varmasti divaritasoa. Mutta jos tämä kaksikko on joukkueen oman pään pallollisen pelin selkäranka, on KeLy vaikeuksissa.

Kokemattomuus: Joukkueesta löytyy muutama OLS:n mukana pyörinyt pelaaja, jotka muodostavat hyvän selkärangan. Muulle joukkueelle uusi sarjataso on hyppy tuntemattomaan.

Mutta unohdetaan kaikki tämä. KeLyllä on yksi sarjan parhaista hyökkäyksistä, jos se vaan saa sairastupansa tyhjäksi. Teemu Södö, Juho Krankka, Harri Keskisipilä ja Tapio Ala-Rautalahti ovat vastustajan näkökulmasta rasittavia vastustajia. Kookkaita, suhteellisen taitavia ja röyhkeitä. Nelikosta varsinkin Krankka saattaa olla hyvinkin sarjan uusi Toni Kokkonen, joka dominoi otteluita välillä miten haluaa, vaikkei tyyli olekaan kaikista näyttävin. Krankka on älykäs ja maaliahne pelaaja. Kerroin pistepörssin voittajaksi 1,25. Ratkaisuvalmiin hyökkäyksen ympärille on hyvä rakentaa, kun maalivahtipelinkin pitäisi olla Jesse Kamulan myötä kunnossa. Kunhan vain Kamula viitsii. Puolustajien tehtäväksi jää tässä joukkueessa katkoa vastustajan vastahyökkäyksiä ja toimittaa pallo nopeasti pikkaisen varastaville hyökkääjille. Sillä Barbaarit meni liigakarsintoihin, sillä KeLykin tässä sarjassa yllättää monet. Aivan sama, vaikka Krankan Janne pelaisi vain ylivoimat, alivoimat ja tasakentällisin joka toista vaihtoa.

7. Barbaarit

Barbaarit olisi helppo tuomita suoraksi tippujaksi. Kahden edelliskauden kentällisen menettäminen ei voi olla kirpaisematta. Lisäksi joukkue on täysin kusessa käytännön järjestelyiden kanssa, kun Isä-Pyysing ja Toni Kokkonen eivät enää olekaan hoitamassa kaikkia asioita. Kauden alla kovin jännitys onkin sen suhteen, tuleeko Barbaarit ensimmäisiin vieraspeleihin henkilöautoilla omakustannehintaan, vai löytyykö joukkueelta oikeasti taustalta potkua hoitaa edes alkeellisimmat asiat divaritasolle.

Pelillisisesti olen astunut NST-Arposen asettamaan miinaan ja luotan Lappeenrannan juniorityön voimaan. Materiaali riittää divariin, vaikka täsmähankinta Jouko Sumen olisikin viimeisen tiedon mukaan jättänyt joukkueen.

8. Kaneetti

Melko tuntematon vastustaja. Kerran olen joukkueen kohdannut ja silloin kyyti oli kylmää. Pääsemme karistelemaan tuota peikkoa harteilta heti sarja-avauksessa. Kaneetit luottaa Jyri Laineen ja Janne Uotilan tulivoimaan. Kaksikko tuleekin latomaan järkyttävän määrän pisteitä myös divarissa. Taustatukea tulee mukavasti Janne Seppälältä ja Mikko Kiveltä. En kuitenkaan voi periaatteesta luottaa joukkueeseen tämän enempää, sillä heidän pelaajalistaltaan löytyy tällä hetkellä vain yksi maalivahti.

9. Sbandy

Tapio Niskanen ja Matias Moilanen ovat nimiä, jotka Kajaanissakin tunnetaan. Niskanen kaukalopallopiireissä, Moilanen höntsäsählyistä. Nousija on aina nousija. Sbandy on helppo veikata putoajaksi, koska minulla ei ole mitään käsitystä joukkueesta tai sen pelaajista. Tuota mainittua kaksikkoa lukuunottamatta.

10. LeBa-96

Tahvanainen lähti Top Teamiin. Joukkueeseen pätee pitkälti sama kuin Sbandyyn. Kun ei tunne, niin ei tunne. En edes yritä esittää tietäväni joukkueesta jotain. Voin vain arvailla sen pelaavan perinteistä joensuulaista kusipääsalibandya ripauksella pallollista taitoa.

11. Top Team

Antti Matikainen on koko kauden sivussa.


Kuten nähdään. Veikkailuissa kannattaa olla ensimmäisten joukkueiden joukossa, koska silloin on vielä kirjoitusintoa.

Papas tulee sijoittumaan veikkaukseni mukaan sarjassa sijoille 1-12. Sen uskon olevan ainoa veikkaus, joka osuu varmuudella oikeaan. Jos omat unet pitävät paikkansa, kentällä nähdään ensi kaudella entistä ylimielisempi Lipsanen. En vain ymmärrä miksi tein niitä maaleja OLS:aa vastaan. Enteilinkö jo kevättä?

-Jani-

Länsilohkon ennakointia

Jani aloitti divarin arvioimisen itälohkosta ja nyt vuorossa on samanlainen lista lännestä. Länsilohko on heikentynyt suhteessa itälohkoon merkittävästi ja pitkiin aikoihin voidaankin olla varmoja, että länsi on heikompi lohkoista.

Ensimmäisenä esittelyssä on lohkon Top 5 johon kuuluvat joukkueet pystyvät, hyvin pelatessaan, jokainen olemaan lohkossa vähintään karsijan paikalla.

1. Westend Indians

Lohkon suurin ennakkosuosikki erinomaisen pelaajamateriaalin ja loisteliaan valmennuksen johdolla. Itse en koskaan pitänyt Rastasta juuri minään, mutta miehen alaisuudessa pelanneet kertovat kaverista pelkästään positiivista.Myönnettävähän se on kyynikonkin, Rastas saa divarijoukkueensa kerta kerran jälkeen pelaamaan hapuilevan alkukauden jälkeen loisteliasta salibandyä kauden ratkaisuhetkillä. Koko kausi on joukkueelle oppimisprosessi, joten ei kannata juuri murehtia, jos Inkkarit kokevat yllätystappioita alkukaudesta. Viimeistään jouluna juna on raiteillaan ja sitä ei pysäytä mikään. Divarin suurin ehdokas liiganousijaksi. Joukkueen tärkeimpiä pelaajia ei suinkaan ole mediassa esillä olleet nilkoistaan heikko Robert Olenius ja Viron apu Valtteri Nurmi. Nämä miehet tekevät kyllä kovia tehoja heikkoja joukkueita vastaan, mutta eivät kanna joukkuetta kun sitä tarvittaisiin. Sen sijaan Jani Normala ja Stefan Korhonen on pelaajia joita kannattaa seurata.

2. FBT Pori

Ismo Läntisestä en voi sanoa samaa kuin Rastaasta. Hänestä en ole kuullut positiivisia kommentteja entisiltä pelaajilta. Läntinen saa Porin ylivertaisen kokoonpanon pelaamaan alle tasonsa ja vain muiden joukkueiden saamattomuus pitää Porin sarjan kakkosena. FBT Porissa viimekaudella pelanneille voi tulla itku moneen kertaan pallollisen pelin perään. Viistomaila ja suuppaus on päivän sana porissa. Pallo ilmaan kaikki perään. Liigassa joukkue sentään yritti pelata salibandyä rajallisella materiaalilla. On Läntisessä jotain positiivistakin, mies osaa peluutuksen ehkä paremmin kuin kukaan toinen divari valmentajista. Läntiselle on aivan sama lukeeko pelipaidassa Läntinen tai mikä muu tahansa, ratkaisu hetkillä pelaa ne joilla peli kulkee. Toivottavasti olen väärässä ja Ismo luo nahkansa myös salibandyn saralla, "lätkä-ismo" on jo nähty. Joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi nousee maalin suulle hankittu Jarkko Saastamoinen. Viron maajoukkueen moraalinen ykkösveskari pelaa väärässä sarjassa ja vain sen takia, että harjoittelu ei ole maistunut juuri koskaan kesäisin. Onnelan portsareiden mukaan ei tänäkään kesänä.

3. Ilves

Pelaajia tulee ja menee Classicin ja IC-Akatemian ovista ja ikkunoista. Joukkue on yksi sarjan taitavimmista koskaan. Harmi, että kaikki muut pelit menee Ilveksen pelien edelle ja nukkuva jättiläinen jatkaa uniaan divarissa. Seuralla olisi mahdollisuus nousta Suureksi suurien joukkoon, mutta tekijöitä ei tunnu löytyvän ja Passo Peltola pitää huolen siitä, että ratkaisupelaajat eivät vahingossakaan nosta uutta kilpailijaa liigamittelöihin. Ilveksestä löytyy myös sarjan pistepörssin voittaja, mikäli Ville Kangasmäki saa pelata yli 20 peliä divaria, tuskin saa ja voittaja on joku muu. Ilveksen peleissä vastustajat näkevät ilta toisensa jälkeen kauniita maaleja pitkien syöttöketjujen päätteeksi. Pelien voittaminen ei ole joukkueelle kuitenkaan läheskään niin tärkeää, kuin kahdet, kolmet putket ottelussa.

4. FoSu

Suupparit on itselleni melkoinen mysteeri. Pelejä seuratessa ei voi uskoa, että seura on kerta toisensa jälkeen top 5 joukkue. Joukkue on niin suuressa epätasapainossa hyökkäyksen ja puolustuksen suhteen, että taktiikka on pitänyt laatia hyökkäyspelaamisen osalta pelkkien hyökkääjien varaan. Mikäli pakit joutuvat antamaan useamman kuin yhden syötön on seurauksena joko purku tai harhasyöttö. Puolustuspeli paikallaan jököttävillä pakeilla on hallussa, hakkaa vihellykseen saakka. Forssan kotikaukalo on sarjan ehkäpä vaikein paikka vierailla, koska siellä kotijoukkue ei koskaan säästele itseään. Peli on juoksemista päästä päähän ylivoimahyökkäyksillä. Peli katkeaa vain Laitilan tuuletuksiin. Tyypillinen lopputulos forssassa on 14-8.Joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi nostan, Laitilan ohi, aina yhtä näppärästi pelaavan Ville Inton. Into saattaa olla sarjan ärsyttävin pelaaja, omasta mielestäni onkin, mutta omalle joukkueelleen hän on korvaamaton. Tilanteet eivät jää koskaan kesken ja ne pelataan lujaa mutta väärin loppuun asti. Arvostan.

5. USB

Viime kauden mustalla hevosella ei ole rahkeita vastaavaan yllätykseen varsinkin kun Lännistön kuula on nyt merkattu. Joukkue on edelleen laadukas ja sen tekemistä palvelee A-nuorten luopuminen paikastaan sm-sarjasta. Nyt kaikki keskittyvät vain divaripeleihin. Joukkue ei kokenut montaa menetystä, mutta Michael Fagerin paluu Tepsiin syö joukkueen johtajuutta merkittävästi. Fagerin merkitys oli joukkueelle iso, koska hänen kauttaan käytännössä kulki kakkoskentän peli, vaikka pisteillä herkuttelivatkin ihan muut miehet. Nyt on vaarana, että joukkue jää liikaa Lännistöjen ykköskentän varaan. USB veikataan viidenneksi, mutta mikäli joukkue saa kauteen huonon lähdön on sillä pelkona jopa putoaminen sarjasta alaspäin.

-Paavo

Itälohkon ennakointia

Miesten ykkösdivisioonan itälohko jakaantuu selvästi viiteen kärkijoukkueeseen, keskikastiin ja pannan pohjimmaisiin. Viiden kärjessä useampi joukkue tavoittelee tosissaan nousua liigaan ja materiaalit ovatkin vähintään viime kauden karsijoiden tasoa. Näin ennakkoon itälohko näyttää selvästi länttä kovemmalta. Syksyn salibandykirjoitukset starttaavatkin mukavasti itälohkon viiden kärjellä.

1. Loviisan Tor

Loviisassa osataan menestyä, ainakin divaritasolla. Tällä kaudella joukkueen ehdoton tavoite on nousta juhlavuoden kunniaksi liigaan. Vahvistukset ja satsaukset ovat sitä tasoa. On ulkomaalaisvahvistuksia ja on kaikkien kurittavien kotiäitien sankari Peik Salminen. Valmennuskin tuntuisi olevan osaavissa käsissä Iiro Parviaisen myötä. Kaikki on kuin pedattu Loviisan marssille, vaikka Valtteri Etholen ja Petri Mäki hämmentävätkin paikalliskilpailija PSS:ssä. Pelannut harjoitusottelunsa liigajengejä vastaan, joissa ei hirveästi ole tuloksellisesti juhlinut.

2. PSS

Porvoossa vannotaan ensi kaudella Etholenin nimiin. PSS oli viime kaudella heikon alun jälkeen yksi sarjan parhaista joukkueista ja on sekin vahvistunut mukavasti kesän aikana. Etholenin lisäksi joukkueen paidan pukee päälleen kajaanilaiselle salibandyväelle tuttu Markku Kauppila, josta PSS saa monet yllättävän vahvistuksen. Kaksikon lisäksi pallollista taitoa hyökkäyspäähän tarjoaa Loviisasta palaava Petri Mäki. PSS tulee tekemään ensi kaudella kovan määrän maaleja, mutta ero Loviisaan syntynee oman pään tilkitsemisessä ja valmennuksen tasossa.

3. ÅIF

Pelaajamateriaaliltaan sipoolaisjoukkue saattaa olla jopa kovempi kuin kärkikaksikko ja muistini mukaan myös ÅIF tavoittelee tänä vuonna nousua liigaan. Jostain syystä en silti jaksa uskoa, että vanhat padut jaksaisivat syttyä läpi kauden. Hieroo hirvittävän määrän näyttäviä maaleja, mutta välillä peli saattaa mennä liiaksikin hieromiseksi. Ajanut sisään joukkueeseen junioreita, joiden tarkoitus olisi korvata ikämiesosastoa. Kotonaan ÅIF ei tule häviämään kuin korkeintaan pari ottelua koko kauden aikana. Sydäntalven vieraspelit verottavat pistepussia sen verran, ettei aivan terävimpään kärkeen ole asiaa.

4. M-Team

Sinipaidat napsivat pisteitä tasaiseen tahtiin laadukkaan materiaalinsa ansiosta, mutta silti jotain puuttuu. Ehkä joukkueesta uupuu juuri se tehokas syömähammas, jonka varaan voi laskea illasta toiseen? Jos HIFK:sta tullut Riku Reunamäki pystyy nousemaan divarin kärkipelaajaksi, saattaa M-Team yllättää kaikki. Reunamäki oli jo viime kaudella selvästi kakkoseen pudonneen HIFK:n paras ja tuskin pelin taso hirveästi tippuu, kun kaverit ympärillä paranevat. Puolustuksesta M-Teamilta löytyy viime kautta enemmän laadukkaita pelimiehiä Martin Sivakovin johdolla. Hyökkäyksessäkin on laatua kolmeen todella hyvään ketjuun, mutta kuten alussa jo sanoin; M-Team kaipaa sen yhden syömähampaan, joka löytyi viime kaudella OLS:lta Tammelan, Laitisen ja Lindgrenin muodossa. Barbaareillakin oli omansa Pyysingissä, Lievosessa ja Kokkosessa.

5. KSS

Kesän kovimman pelaajakaappauksen tehnyt kuopiolaisjoukkue lähtee sekin kauteen yllätysvalmiina. Juhani Tuomaisesta joukkue saa takuuvarman maalipörssin kärkinimen ja joukkueen ylivoimasta tuli kertaheitolla sarjan pelätyin. KSS repi pari pelimiestä SB Savosta ja sai kaivattua laajuutta rinkiinsä. Myös valmennuspuolella koettiin muutos, kun päävalmentajaksi hyppäsi Petri Palovaara. Tuomaisen ohella KSS voi laskea pistetehtailussa II divisioonasta siirtyvän Pasi Laitilan ja kokeneen Leo Lyytisen varaan. Savo-konkarit Lyytinen, Kuronen ja Siponen saattavat innostua pelaamaan viime vuotta vahvemmin Tuomaisen hypättyä mukaan remmiin. Kuopiolaisia on todella vaikea arvioida, koska valmennus on pienimuotoinen arvoitus ja Kuopiossa juuri valmennuksella on todella iso rooli asenteensa kanssa kamppailevien "tähtien" kanssa yhteen pelaamisessa.

Marginaalilajeissa

Heipä hei myös blogin toisen osakkaan puolesta. Kesät on vietetty myös minun osalta ja virtaa on vaikka muille jakaa. Kesä vierähti paikallisen pesäpallonjuniorijoukkueen valmennustouhuissa. Ei heti itsestä uskoisi, että pesäpallon pariin olisi joutunut. Jokin näissä "marginaalilajeissa" kuitenkin viehättää.

Uusi kausi ja uudet kujeet. Perinteinen fraasi voisi minun kohdalla tarkoittaa vaikka maalia tällä kaudella. Reenipeleissä pitsit tulevat pölisemään tuttuun tapaan, mutta toivottasti tahti jatkuisi varsinaisissa sarjapeleissäkin.

Jani jo omassa tekstissään lupailikin asioita mistä tullaan syksyn aikana kirjoittelemaan. Itse koitan tarttua läppäriin entistä useammin ja kirjoittaa vaikkapa muutaman henkilökuvan. Tiedä vaikka Johanssonin Henkka haluaisi kommentoida onko hänestä jo tullut urheilija?

-Paavo

Pikkukantti ja kääntöpeli

Ei tarvitse ensi kaudella miettiä, että mihin viikonloput käyttäisi. Saan nimittäin olla omien pelihommien lisäksi mukana Papasin naisten valmennuskuvioissa.

Kesällä pääsin niin hyvin irti koko lajista, että vielä elokuun alussa tuntui, kuinkahan tuota edes jaksaa uudelleen aloittaa. Muutama viikko on nyt menty ja jalka alkaa kulkea treeneissä, paikkoihin ei edelleenkään satu, mailakassi haisee eläimen raadolle ja elämä on mukavaa. On se tämä salibandy ihmeellinen laji.

Tiistaina varmistui naisten valmentaminen. Lähtökohtaisesti kannan päävalmentajan vastuun, mutta tässä tapauksessa homma ei ole ihan niin yksinkertainen. Koska en millään pysty järjestämään pelejä niin, ettei miehille ja naisille tulisi päällekkäisyyksiä, joudun jättämään väliin muutaman naisten pelin ja niissä vastuun kantaa mukaan remmiin lähtenyt Valtteri ”Wade” Willman. Tämänkään takia ei voida puhua päävalmentajasta, vaan puhutaan valmennustiimistä.

Pelillisissä asioissa halusin luoda raamit sille, mihin asioihin lähdemme kiinnittämään huomiota. Se on tuonut aivan järjettömän paljon virtaa omaan tekemiseen. Naisilla on todella potentiaalinen joukkue, jolle ei tarvitse lähteä enää kädestä pitäen opettamaan puolustuspeliä. Sen homman Heikkisen Janne on menneinä vuosina suhteellisen ansiokkaasti hoitanut yhdessä ”Waden” kanssa.

Nyt pääsen kehittämään tyttöjen ja koko joukkueen hyökkäyspeliä aina lähdöistä saakka. Nopea kääntö keskustan kautta, joka päättyy onnistuneeseen laukaukseen, tuo tällä hetkellä aivan yhtä suurta tyydytystä kuin pelaajana se oma pikkukantti yläkulmaan ohi hölmistyneen maalivahdin.

Innolla odotan jo ensimmäisiä harjoituspelejä, niin miehissä kuin naisissakin. Miehissä nuorennusleikkaus on tuonut hommaan mukavasti uutta intoa. Ja ilollahan sitä Jannen huutoa treeneissä kuuntelee. ”Dänikin juoksee sieltä vielä alas asti kunnolla, jalat käy.” Ja kyllä muuten kävi.

Sunnuntaina testaamaan Merikosken vire urkkatalolle, peli alkaa joskus kello 13.30. Ei olla oikein koskaan pärjätty Merikoskelle, jospa uusilla kavereilla ei tätä mörköä olisi.

Naisilla testataan Papasin A-junnujen kunto ensi torstaina.

-Jani-

Loma lopussa

Tämä blogi on viettänyt hyvin ansaittua kesälomaa. Paluu on kuitenkin edessä aktiivisempana kuin aiemmin.

Tulevissa aiheissa tietysti ykkösdivarin ennakointia, liigaennakointia ja varsinkin OLS:n tekemisen kyttäämistä.

Lisäksi Jarkko Rantalan nimittämisen ja sen aiheuttamien mahdollisten muutosten spekulointia.

Hauskaa salibandysyksyä kaikille. Nyt lähden nauttimaan uudesta suosikkilajista, golfista.

-Jani-

Salibandyn Ali Dia

Pääkallon uutisoitua toisen Kivilehdon siirrosta Ruotsin Superliigaan, tuli väistämättä mieleeni eräs takavuosien suurpelaaja - jalkapalloilija Ali Dia.

Niille, jotka eivät tarinaa tunne, suosittelen googleen hakusanaa Ali Dia.

Kivilehdolle voi ennustaa hieman pidempää uraa ruotsalaisseurassa, sillä hän joutunee käymään muutamat harjoitukset ennen ensimmäistä otteluaan. Dia hyppäsi kentälle managerin Graeme Sounessin ohjeistamana ottelun 32 minuutilla ja kentältä samainen manageri otti hänet pois 21 minuuttia myöhemmin. Kaksi viikkoa myöhemmin sopimus purettiin.

Tarkoitus ei ole olla ilkeä. En vain jaksa uskoa, että nuorempi Kivilehto on se puuttuva palanen Superliiga-joukkueeseen. Eihän tuo sopimus kuitenkaan Kivilehdon vika ole, enemmänkin kova meriitti. Haluaisin kyllä tietää, kuka on tämän tarinan George Weah. Tai sitten Ruotsissa myös pelaajatarkkailu on huomattavasti Suomea tehokkaampaa.

"I don't feel I have been duped in the slightest. That's just the way the world is these days." - Graeme Souness

Lajin uskomattomuus

Salibandy on laji, jonka pelaajat ja toimijat kokevat valtavaa tarvetta todistella omaa hyvyyttään muille. Lähinnä keskustelupalstoilla.

Ajattelin nykäistä pari yleisintä väitettä lajistamme ja vastata niihin mahdollisimman inhorealistisesti oman näkemykseni mukaan.

”Salibandy ei ole huippu-urheilua”

Kaivoinpa itselleni heti syvän kuopan. Tähän pitäisi ensin määritellä huippu-urheilu.

Salibandy on liigatasolla näkemykseni mukaan huippu-urheilua niin suuressa mittakaavassa kuin se amatööreille on mahdollista. Harjoittelumääriä ei ole mahdollista lisätä, ellei mukaan oteta aamuharjoituksia. Harjoittelun ja sitoutumisen taso vaihtelee pelaajien ja organisaatioiden välillä.

Kaikki liigapelaajat eivät ole huippu-urheilijoita.

”Sähly on epäonnistuneiden/lopettaneiden jääkiekkoilijoiden laji”

Lajit poikkeavat toisistaan niin paljon, että tämä pitää väkisinkin paikkansa. Aika harvalla onnistuneella jääkiekkoilijalla on ominaisuuksia pelata salibandya huipulla. Juoksunopeus, juoksukunto, polvet ja nilkat eivät kestä. Salibandyssa pärjää hieman kevytrakenteisempi ja suunnanmuutoksissa nopea kaveri. He ovat taas vähän turhan kevytrakenteisia jääkiekkokentille.

Ja kun vielä on menty pitkälti niillä ikäluokilla liigatasolla, joiden juniorivuosina ykköslaji on ollut jääkiekko, pitänee tämä monen kohdalla toistaiseksi paikkansa. Muuttunee tulevaisuudessa, kun useat salibandypelaajat eivät ole koskaan edes aloittaneet jääkiekkoa.

”Salibandy on amatöörien puuhastelua”

Kyllä. Amatöörit eivät saa työstään rahaa, vaan puuhastelevat aivan muiden motiivien innostamina.

Suomessa alkaa olla yhä useampia toimivia organisaatioita, joissa junioreille on putki nuorimmista ikäluokista aina aikuisiälle asti. Ja näissä ikäluokissa huolto, joukkueenjohto ja muut taustat ovat kunnossa ilman suurempia ponnisteluja. Monessa seurassa näin ei ole. Siellä muutama puuhamies puuhastelee järkyttäviä määriä seuransa puolesta ilman mitään korvausta. Voi olla, että edustusjoukkueessakin vielä puuhastellaan. Kulukorvauksia ei saada maksetuksi ja kaikkia lupauksia on mahdoton pitää.

Salibandy on amatöörien puuhastelua ja amatööreihin mahtuu tyyppejä, jotka hoitavat hommat päin persettä. Yhtenä surullisena esimerkkinä puuhastelusta on sarjapaikastaan luopunut HIFK.

Mutta miksi me laji-ihmiset sitten vedämme aina koko plantaasin verran herneitä nokkaamme, jos meidän lajiamme arvostellaan? Arvostelua ja kritiikkiä kaivataan, tiedämmepähän ainakin, ettei asioita todellakaan ole tehty täydellisesti.

Meillä on paha tapa peitellä oman lajimme ongelmakohtia ja liioittelemme tehtyä työtä ja harjoitusmääriä. Totuus on, että tässä lajissa liigaan ja divariin pääsee vielä aivan liian helposti. Ja kun vierestä näkee millaisilla panostuksilla joku sinne liigaan pelaamaan pääsee, ja jopa pärjää, on hyvin vaikea pitää tätä lajia huippu-urheiluna.

Saamme lajina tätä paljon kaipaamaamme uskottavuutta vain tekemällä työmme hyvin peli- kuin harjoituskentällä. Ja hoitamalla siihen päälle hommat joukkueen taustoilla niin, ettei tällaisia HIFK-ilmiöitä pääse enää syntymään. Sitä kautta liigamme ja liigapelaamisen taso nousee. Ja sitä kautta lajimme saa uskottavuutta. Nämä hommat eivät vain tapahdu yhdessä tai kahdessa vuodessa. Hyvä jos kymmenessä. Ei salibandyn tarvitse olla heti huomenna valtakunnan ykköslaji, ehkä se on sitä joskus 20 vuoden päästä. Aikaa meillä on, jos miettii kuinka kauan esimerkiksi jääkiekko on saanut tehdä taustatyötä nykytasolleen.


-Jani

Järkevää lajin kehittämistä

Viimeinkin salibandyliitossa on ymmärretty mitä huippusalibandyn kehittäminen vaatii. Divarin kuristaminen kahdessa vuodessa 24 joukkueesta 14 joukkueeseen tuntuu putoajista varmasti kurjalta, mutta mikäli divaria oikeasti aiotaan pitää todellisena huippusarjana on uudistus välttämätön.

Tähän asti divarissa on pärjännyt, pienellä ajallisella panostuksella ja ketjullisella hyviä pelimiehiä. Tulevaisuudessa myös Divarissa pelaajilta vaaditaan ajallisesti huomattavasti suurempaa sitoutumista ja ennenkaikkea jokainen divarissa säilyvä joukkue tarvitsee enemmän ja parempia pelimiehiä.

Uudistus vaatii seuroilta entistä enemmän, asiat tulee tulevaisuudessa hoitaa huomattavasti ammattimaisemmin. Enää ei riitä lupaukset kahdesta mailasta ja ilmaisista kyydeistä vieraspeliin.

Toivottavasti ainakin Kajaanissa nähdään myös tulevaisuudessa divari salibandyä. Seura on ainakin näin kaukaa katsottuna tehnyt viimevuosina hyviä päätöksiä kehityksensä suhteen. Nyt on kuitenkin edelleen terästäydyttävä. Toivottavasti näin myös tehdään.

Toivottavasti sarjajärjestelmän uudistus etenee myös II-divisioonaan ja sarjasta tehdään valtakunnallinen neljään lohkoon jaettu sarja. Jos näin ei tapahdu, ei II-divisioonasta tulevaisuudessa nouse ainuttakaan joukkuetta karsimalla divariin. Kakkosen kolme-viisi kovaa peliä kaudessa ei valmista peleihin divari joukkueita vastaan.

-Paavo

MJ ja Henri Johansson

Mikä saa yhden Suomen taitavimmista laitahyökkääjistä kusettamaan maajoukkueen johtoa kerta toisensa jälkeen? Ja mikä näiden tekosyiden jälkeen saa maajoukkueen johdon aina valitsemaan saman kaverin maajoukkueeseen?

Henri Johansson ja maajoukkue pitäisi maajoukkueen johdon toimesta nyt unohtaa hetkiseksi. Annetaan Henrille muutama vuosi aikaa kasvaa ja kypsyä pelaajaksi joka oikeasti uskaltaa lähteä maaottelumatkalle.

Kieltäytymisissä ei nimittäin ole kyse siitä, etteikö Johansson haluaisi pelata maajoukkueessa. Hän ei vain uskalla lähteä joukkueen mukaan josta ei tunne ketään. En tiedä onko syynä tällä kertaa nuha, kuume, näiden yhdistelmä vai nilkan venähdys. Varmaa on kuitenkin se, että on tauti mikä tahansa, se on taittunut TFT:n seuraaviin höntsyihin mennessä. Sinne Henri menee vaikka kesken välieräsarjan koska siellä ei ole outoja pelikavereita.

-Paavo

Seinäjoen Parempi Vysiikka

Oulun pojat ottivat isoa roolia, kun SPV kampesi ansaitusti välieräsarjassa Erää vastaan 1-0-johtoon. Helanen tekaisi pari rystymaalia, Holopaiselta näyttävien hiusten lisäksi hyviä toimituksia maalille ja tärkeä syöttöpiste. Ihme näytti jälleen lukkarin heittokättä ja torjui päälle melko ratkaisevan rankkarin.

Pelin aikana kävimme jälleen tiukkaa keskustelua joukkueiden pelityyleistä. Varsinkin kaksi ensimmäistä erää Mosan pojat olivat aseettomia. Suomen paras valmentaja ei löytänyt, tai pelaajat eivät toteuttaneet, keinoja murtaa SPV:n tiivistä karvaus-/puolustuspalettia.

Vaikka liputankin sarjassa avoimesti SPV:n puolesta, turhauduin Erän nopeiden kääntöjen suuntautuessa joka kerta omaa maalia kohti. Missä olivat nopeat vastahyökkäykset? SPV pääsi aina ryhmittymään puolustukseen ja nykyisellään maalinteko hieromalla on melko vaikeaa. Montako tässä ottelussa nähtiin? Kyllä kaikki osumat tulivat käännöistä.

Erän kehutulta puolustuskalustolta ei löytynyt samaa pelirohkeutta kuin SPV:n alakerralta. Onko kyse fysiikasta? Tulevatko SPV:n hyökkääjät paremmin alas ja ottavatko he paremmin tilan pois? Tuntuu, että Kiviranta ja Myllymäki ovat syöneet pelipäivinä aivan eri kaurapuuroja kuin Erän pelimiehet.

Jos Erä haluaa välieräsarjassa menestyä, kaipaa se nähtyä parempaa peliä Kapaselta. Kaksi erää täysin unessa, hyvä jos tolpillaan pysyi. Viimeisessä lupauksia paremmasta. Samaa pätee Lehtiseen, jolta odotin ensimmäisen erän jälkeen kantteja maalille. Oliko reitti sitten todellakin jatkuvasti niin tukossa, ettei kannattanut lähteä edes yrittämään?

Tuntuu, että SPV vie tällä hetkellä peliä kaksinkamppailuvoimansa ansiosta. Joukkue sai fysiikallaan Classicin näyttämään divarijoukkueelta. Nyt joukkue on tekemässä samaa Erälle. Todellisuudessa Erä sai maalinsa melko halvalla. Kapasen ja Laitilan vedot lipsahtivat helpohkosti maaliin ja eipä toisessa Pietiläkään jaksanut aivan tarpeeksi laskeutua peitolle.

Rankkarimaali on aina rankkarimaali. Miksi valmentaja vaihtaa ampujan, joka on jo pelissä kertaalleen onnistunut? Ja ollut niissä aiemminkin luotettava. Onko Arolla vain kaksi tyyliä tehdä maali ja kumpaakin ei haluttu paljastaa jatkoa ajatellen? Epäilen. Huonoa pelisilmää valmennukselta, vaikkei Särkelän yritys toivoton ollut. Hieman antautunut tosin.

Erä kaipaisi hyökkäykseen Huhtimon kaltaista hämmentäjää. Onhan siellä toki Strömsten, ainakin nimilistan mukaan. Ei paljoa kentällä näkynyt. Ensimmäisen ottelun perusteella on selvää, että Erä on joukkueista se, jolla on vielä paljon nähtyä enemmän reservissä. Mutta saako SPV jälleen yhden joukkueen näyttämään paljon tasoaan huonommalta läpi sarjan?

SPV:n Kohonen yrittää taistella kentälle väkisin. Täysin ymmärrettävää ja melkeinpä kuka tahansa pelimies tuossa tilanteessa parsisi itsensä puoliväkisin kehiin. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että enemmän hän auttaisi joukkuettaan, jos malttaisi pysyä penkillä rankkarikortin kanssa luomassa henkeä. Kiviranta ansaitsee tällä hetkellä ison roolin ja Härkönenkin tuuraa kolmosessa hyvin.

Toki peluutus on enemmän Koposen päätettävissä kuin Kohosen. Jos Kohonen vain yhtään pystyy jatkossa pelaamaan, sen hän tulee tekemään valmennuksen niin päättäessä. Toivottavasti Koposella olisi pokkaa pitää mies penkillä.

Kajaaniin pelaamaan

Itse kuulun siihen harvojen ja valittujen joukkoon, jotka ovat eksyneet Kajaaniin pelaamisen kautta. Papas nousi samalla kaudella Kempeleen Kirin kanssa II-divisioonaan ja minulla oli takataskussa opiskelupaikka Kajaanin Ammattikorkeakoulusta, jonne en tietystikään ollut aikeissa mennä.

Kempeleestä katsottuna Papasilla oli toimiva joukkue ja organisaatio ja silloin II divisioona tuntui juuri oikealta haasteelta minulle. Siispä otin vastaan opiskelupaikan ja tulin Kajaaniin. Vuosi oli 2004.

Tuon jälkeen opiskelupaikka on vaihtunut, kun tajusin, että Kajaanissa voi tehdä paljon muutakin kuin opiskella tradenomiksi AMK:ssa.

Tällä hetkellä vaikutan Kajaanin opettajankoulutusyksikössä ja valmistun aikanaan ensisijaisesti luokanopettajaksi. Siinä mielessä Koky on hieno paikka, että täällä liikunnan opiskelua painotetaan. Siispä toissijainen tarkoitukseni on valmistua myös liikunnan aineopettajaksi.

Täällä asuessani myös AMK on laajentanut tarjontaansa liikunnan suuntaan. Liikunnanohjaajakoulutus on nyt pyörinyt muutaman vuoden ja alkanut löytää paikkansa. Joukkueemme fysiikkavalmentaja Aleksi Nyströmin innovatiiviset opetusmetodit ja opiskelijaläheinen ote työhönsä tekevät opiskelusta inspiroivaa. Kysy vaikka joltain kolmesta pelaajasta, jotka joukkueestamme opiskelevat liikunnan ohjaajaksi. (Mikko Kähkönen, Tommi Hiltunen ja Eetu Haataja.)

On meillä vielä näitä tradenomi- ja insinööriopiskelijoitakin. Ja minun lisäksi muutama opeopiskelija.

Lähinnä tämän blogikirjoituksen tarkoitus oli mainostaa Kajaania ja sen opiskelutarjontaa mahdollisille pelimiehille. Yhteishaku pukkaa päälle. Minä ajauduin Kajaaniin, koska oli pakko hakea neljään ammattikorkeaan säilyttääkseen Kelan tuet. Yhteen paikkaan sitten vahingossa lykästi ja senkin paikan otin vastaan puolihuolimattomasti. Ehkei aina tarvita näin montaa sattumaa löytääkseen mukaan Papasiin.

Tässä vielä linkkiä kiinnostuneille:

Kajaanin Ammattikorkeakoulu

Kajaanin opettajankoulutusyksikkö

-Jani

Paavo Parikasta ja OLS:sta

Kuinka moni pelaaja on viimeisessä kahdessa ottelussa tuplannut (edit. nelinkertaistanut) edellisen 44 ottelun pistesaaliin ja siinä sivussa myös onnistunut maalinteossa ensimmäistä kertaa kahteen kauteen? Onko nyt käynyt niin, että se kuuluisa apina on pudonnut blogikollega-Parikan selästä? Elintärkeä 8-3-alivoimamaali divarikarsinnoissa Ilmajoen Kisailijoita vastaan katkaisi lopullisesti vierasjoukkueen pyristelyt ja selkärangan. Tärkeiden maalien mies, toden totta!

Se tästä semihassuttelusta. OLS nousi liigaan niin kuin pitikin: nopeasti. Joukkue viihtyi vain vuoden divaritasolla. Sinetti nousulle täpötäyden Linnanmaan iloksi näytöstyyliin. 7-0-voitto ei jätä mitään jossiteltavaa Indiansille. OLS oli tällä kaudella kiistatta divarin paras joukkue. Onnittelut Ouluun.

Onko muuten kuinka moni valmentaja juhlinut saman kevään aikana kahta liiganousua? On Karo Kuussaari juhlansa ansainnut. Viime keväänä oli vaikea katsoa Pori-tappion jälkeen täysin murtunutta valmentajaa, joka ei tahtonut ymmärtää kohtaloaan. Nyt sama valmentaja on juhlansa ansainnut.

Ennen kauden alkua ennakoin, että vuosi divarissa voi jopa tehdä hyvää OLS:n miehille. Olinko oikeassa tulee selviämään aikaisintaan ensi vuoden aikana. On kuitenkin selvää, ettei se hirveän pahaakaan tehnyt. Monesta suusta olen kuullut kauden aikana ne kuuluisat sanat: olemme oppineet voittamaan. Sitä kun ei vuodesta toiseen häviämällä opi. Vaikka häviäisikin liigassa ja koko ajan niukemmin. Uskallan epäillä, että monen OLS-pelaajan itseluottamus palloilijana on nyt korkeammalla kuin kolmeen vuoteen.

Ai niin. HIFK voitti Lapuan jatkoajalla. Dramaattinen ottelu tilastojen perusteella. No, eipä tuolla väliä. KeLy ja Turku ovat lohkossaan ylivoimaisia. HIFK saa heräämisestään huolimatta hakea vauhtia kakkosesta.

PS. Tämän kirjoituksen aikana Parikka on osunut ISB:tä vastaan toistamiseen. Ja toistamiseen alivoimalla. Joko jalka on alkanut liikkua entiseen malliin? Ketsuppipurkki ja apinavertaukset vielä loppuun.

PPS: Pitäisiköhän odotella tämän päivityksen kanssa. Tehot Parikalla jo 2+1. Menee liveseurannaksi. Luotan siihen, että kolme pistettä on ehdoton maksimi. Huomenna saanen kuulla puhelimessa kuinka huono joukkue ISB oli.

Puolivälierät poikki jo kolmessa ottelussa

Otsikon tahtia ehti ihmetellä jo Luuran komedia. SSV:ltä sitä osasi odottaa, mutta kaiken järjen mukaan kolmessa muussa otteluparissa olisi pitänyt pelata vielä lauantaina.

Suurin yllätys oli minulle TPS:n tuloksellinen vaisuus. Jokohan alkaisin uskoa Josbaan? Eräs kajaanilainen salibandyvaikuttaja mainitsi modernissa MSN-keskustelussamme, että joensuulaiset pääsevät ainoana välieräjoukkueena pelaamaan paineettomasti.

Paineettomuuden korostamista ratkaisupeleissä on aina niin vaikea ymmärtää. Nuo paineet ovat itselle hyvin kaukainen asia. Joudun suhtautumaan niihin, varsinkin salibandyssa, varauksellisesti. Tässä lajissa ei ole sen enempää paineita kuin mitä joukkue itselleen asettaa.

Eiköhän Josba halua voittaa kultaa. Ei siellä tässä vaiheessa kautta enää pronssista pelata ja olla tyytyväisiä kivaan kiriin. Aivan varmasti joukkue uskoo voittavansa SSV:n. Jos toisin käy, ketutus on valtava. Ei tässä vaiheessa kautta pärjää se, joka pelaa paineettomasti, vaan se joka uskoo ja haluaa voittaa eniten. Josballa on niin kokenut joukkue, että halu ja usko voittaa on aivan varmasti valtava.

Tästä otteluparista siis SSV finaaleihin voitoin 3-0. Se on inhorealismia. Pieni toivonkipinä kuitenkin pyörii mielessäni, sillä SSV oli ajoittain haavoittuvaisen näköinen Trackers-sarjassa. Ei pelkästäään Mantilan ja Savolaisen ansiosta. Ehkä sittenkin kovakuntoisesta Josbasta olisi ainakin haastajaksi?

Toinen välieräpari on paljon mielenkiintoisempi. Kaksi loistavasti puolustavaa joukkuetta vastakkain, höystettynä valtakunnan kärkikassareilla. Valistunut salibandyvaikuttaja tiesi ennen TPS-Josba-sarjaa, että Josba menee parista jatkoon. En vielä silloin uskonut ja hävisin vedon. Nyt samainen vaikuttaja luottaa Suomen parhaaseen valmentajaan ja laadukkaampaan materiaaliin. Hänen mukaansa Erä menee jatkoon, sillä SPV:stä ei löydy tarpeeksi taitoa murtaa Erän tiivistä viisikkopuolustusta.

Lähden edelleen ennakkoluulottomasti haastamaan vaikuttajan tietämyksen. Minä haluan uskoa hurmoksen voimaan. Seinäjoen karnevaalitunnelma TV-pelissä vaikutti ainutlaatuiselta. Saa olla kova joukkue, joka hakee vierasvoiton SPV:stä.

Ja kyllä niitä käsiä löytyy. Luotan Helasen, Kosken ja Hulmin rakentavan muutaman maalipaikan peliin kuin tyhjästä; olipa vastassa kuinka hyvin puolustava Erä tahansa. Ja eiköhän se Kiviranta käy muutaman pomppupallon hakkaamassa maalilta sisään. Vaatii muuten käsiä sekin. Jos oikein vaikeaksi menee, Holopaisen vaivaton pikkukantti puolesta kentästä yllättää koko palloilevan Suomen.

Muutamista pellehypyistä huolimatta täytyy arvostaa Kivirannan panosta Classic-ottelusarjassa. Televisiohaastattelun tuttu klisee ”mennään vaihto ja kaksinkamppailu kerrallaan” tuntui jotenkin aivan uudelta ja raikkaalta voittamisen reseptiltä. Niin yksinkertaista se on! Ja juuri siitä syystä luotan SPV:n hurmokseen. Kotietu kunniaan ja SPV finaaleihin voitoin 3-2.

Vapaalyönnistä pelikieltoon

Jälleen on salibandykevät, kun pelikentän ulkopuoliset päätökset vievät huomion kentällä tapahtuvista. TV-kamerat tulevat mukaan kuvaan entistä aktiivisemmin ja sitä myötä useampi silmäpari näkee tilanteet ja niihin reagoidaan sen mukaan. Ehkä tuomioihin vaikuttaa myös laadukkaampi kuvamateriaali.

Miksei näitä ylilyöntejä pyritä pelaamaan pois jo runkosarjassa? Kaikki pelit videoidaan. Onko niin, että seurojen oma materiaali on niin surkeaa, ettei niiden perusteella voida tuomioita langettaa? Mikä idea niillä videoinneilla silloin on?

Vaikea olisi kuvitella, että paljon puhetta herättänyt Valtteri Sainion "puhdas avojääpommi" olisi mennyt läpi ilman pelikieltoa, jos suttuisen Pääkallo-videon sijasta olisikin näyttää Urheilukanavan kuvaa.

En puolustele Mantilan ja Savolaisen toimintaa millään tavalla, mutta eivät nämä tapaukset mitään poikkeuksellisia ole. Vastaavia nähdään jatkuvasti liigassa, divarissa ja alasarjoissa. Polvella ajoja tulee paljon pahemminkin, kun harkintakyky ja tilannenopeus eivät pelaajilla riitä.

Nyt kun tälle jälkituomioiden tielle on taas lähdetty, on sille vaikea nähdä loppua. Eiväthän tuomarit kentällä voi kaikkea nähdä ja sen vuoksi paljon tilanteita menee ohi. Mutta tuon Mantilan tilanteen tuomarit kyllä näkivät ja tulkitsivat sen vapaalyönnin arvoiseksi. Seuratkaapa vielä miten tuomari on tilanteessa sijoittunut: aivan viereen ja näkee ajon vieläpä hyvästä kulmasta.

Jos linja kentällä sallii tuollaisen, on sallinut läpi pelin, niin miten pelaajat enää uskaltavat kentällä pelata vallitsevan linjan mukaan, jos se linja muuttuu noin paljon pelien jälkeen. Vapaalyönnin ja kahden ottelun pelikiellon väliin jää melko paljon ilmaa! Joku rooli niillä tuomareillakin kentällä pitäisi olla.

Viime vuonna pudotuspelit Erän ja Classicin välillä saivat farssimaisia piirteitä. Tällä linjalla sama tahti jatkuu myös tänä keväänä.

PS. Tässä muutaman kerran tilannetta videolta katsoneena olen luonut tilanteesta oman järkähtämättömän tulkintani. Mantila tulee tilanteeseen liian myöhään ja kovaa, muttei missään nimessä nosta polveaan vahingoittamistarkoituksessa, vaan yrittää välttää vielä kovempaa kontaktia. Ehdottomasti jäähyn paikka, jossakin pelissä jopa 5 minuutin arvoinen. Muttei missään nimessä pelikiellon, saati kahden ottelun veroinen. Jos tuosta tulee kaksi ottelua pelikieltoa, niin lähes kaikki "kontaktijäähyt" olisivat pelikiellon arvoisia.

-Jani

Jäljittäjille pelikieltoja

Kuumana käynyt SSV:n ja Trackersin puolivälieräsarja sai käytännössä päätöksensä viikonlopun pimeinä tunteina, kun lauantaisen teeveessäkin nähdyn ottelun jälkeen SSV pyysi liigaa tutkimaan ottelussa tapahtuneet kontaktit.

Trackers-leiristä kontaktien perusteella määrättiin pelikieltoon Mikael Mantila kahdeksi otteluksi ja Mika Savolainen yhdeksi otteluksi. Savolaisen pelikielto herättää kummastusta jäljittäjäleirissä, missä kontakti Tero Tiituun katsotaan täysin tahattomaksi. Näillä tulkinnoilla kun jokainen korkeamailakin toisi pelirangaistuksia.

Tuttuun tapaan kuitenkin nimellä on painoarvoa ja kun hakemalla haetaan niin tottakai syitäkin löydetään. Vielä mielenkiintoisemman tilanteesta tekee se, jos huhut, joiden mukaan Trackers ei ole saanut tietoa pelikielloista valitusajanpuitteissa, pitävät paikkansa.

Ottelusarja on tällä hetkellä tilanteessa 2-0 SSV:lle, mutta Savolaisen puuttuminen käytännössä varmistaa jäljittäjien tippumisen.

Kolmas ottelu tullee olemaan erittäin kuuma koitos. Jani Bladin pitää onnistua kääntämään tapahtumat joukkueen tueksi. Kuitenkin niin, että vati ei kiehu tunnetusti kuumalla ryhmällä ylitse. Tässä Blad ei ole koko valmennusaikanaan onnistunut, vaan on yleensä itse rähjäämisellään saanut joukkueen ylireagoimaan tilanteisiin ja aloittamaan usein järjettömänkin raivoamisen.

Pelkona on, että jäljittäjälauma saa saaliista kunnon vainun ja iskee viholliseen kovemmin kuin kertaakaan aiemmin. Tällöin jälki voi olla rumaa.

-Paavo

Kevään nousijat ja laskijat

Ensi lauantaina Oulun Luistinseuralla on mahdollisuus viimeistellä seuralle lähes täydellinen kevät toisella liiganousulla. Hieno juttu pohjoiselle salibandylle, hieno juttu salibandyliigalle, hieno juttu Oululle. Ensin pitää vain voittaa se lauantain ottelu.

Jos OLS lauantaina häviää, ja ottelusarjan poikki pistäminen on aina vaikeaa, on kaikki jälleen aivan auki. Espoon lisäpeli ja matkustaminen voivat olla niin suuria pettymyksiä OLS:lle ja tuoda valtavan itseluottamusruiskeen Indiansille, ettei Oulussa yksinkertaisesti ole varaa hävitä. Hirveä mylläkkä kentällä pystyyn ja illalla mustelmien kanssa nousujuhliin. OLS:n visiitti divarissa voisi päättyä samoin sanankääntein, kuin Papasin vierailu taannoin Lapualla ottelusarjan ratketessa vasta jatkoajalla: ”Tehdään se maali ja lähdetään v*ttuun täältä!”

Eiköhän tästä worst-case-scenariostani huolimatta Oulussa voida nukkua yöt aika rauhassa. Viisikkopuolustus on sillä tasolla, että sen purkamiseksi vastassa pitäisi olla Indiansia taitavampi joukkue. Tai sitten Indiansin pitäisi muuttaa pelityyliään selvästi suoraviivaisemmaksi ja vain heittää äijiä pallojen kera maalille. Harmi vain, että OLS peittää tällä hetkellä viivaakin todella hyvin.

Barbaarit ja Rangers pelaavat juuri niin tasaista sarjaa kuin ennakkoon osasi odottaa. Toivottavasti Toni Kokkonen tervehtyy ja Barbaarit pääsee haastamaan vähän laajemmalla rosterilla jatkossa. Eilen mukana taisi olla 11 pelaajaa ja 3 maalivahtia. Hyvin tuntui taistelleen joukkue, joka monen mukaan ei edes treenaa kuin kerran viikossa.

Edelleen pitäisi korostaa, että Barbaarien tapauksessa ei edes puhuta pelkästä lahjakkuudesta. Kyllä siellä on pohjat kunnossa niin monella sekä lajiosaamisen että fysiikan osalta, ettei tarvitse kahden yhteisharjoituksen lisäksi tehdä sitä kolmatta, jolloin olisi monen divarijoukkueen kanssa samalla viivalla.

Divarikarsinnoissa HIFK jatkoi siitä, mihin Haukiputaalla jäi. Kahden erän jälkeen 1-6-tappiolukemat FBC Turulle ilmeisesti saivat joukkueessa aikaan jonkinlaisen ryhtiliikkeen, mutta se ei riittänyt loppuun asti.

Riku Reunamäki on kova pelimies ja hän onkin ollut karsintaotteluissa joukkueensa kymmenestä maalissa mukana kuudessa. Muilla on ollut selvästi hiljaisempaa.

Vielä kaikki on auki, sillä viiden joukkueen kaksinkertaisessa sarjassa tullaan pelaamaan paljon ristiin. Kotona ei vain hirveästi olisi varaa hävitä, kun tietää, että vieraspeleihin joutuu lähtemään B-maajoukkueella.

On muuten karsintojen alun perusteella suhteellisen helppoa ennustaa ensi kauden divariporukat. Ainoastaan D-lohkossa homma näyttää kinkkiseltä. Top Team on varma säilyjä, toisesta sijasta taistelevat kaikki tasapäin. Oma veikkaus kallistuu Rajun suuntaan. Voi ottaa talteen!

Lohko A: FBC Turku ja KeLy.
Lohko B: ISB-Ilmajoki ja Laaka.
Lohko C: Kaneetti ja Lihamylly.
Lohko D: Top Team ja Raju.

Mitä muuten olisi Top Team ilman Antti Matikaista? Lauantaina tappio LeBa-96:lle jatkoajalla, Matikainen pelikiellossa. Sunnuntaina 13-7-voitto Muuramesta, Matikainen 3+6. Ja väitän, että LeBa on vastustajista huonompi.

Kyllä tällä hetkellä Matikaisen merkitys joukkueelleen on aivan valtava. Ainakin tulosten ja sen vähän tiedon perusteella, jota minulle on kauden aikana kertynyt. Savonlinnassa saadaan ristiä kädet, ettei joku valopää keksi lähteä ottamaan Matikaiselta peli-iloa pois kovin ottein. Se kun tahtoo olla, etteivät nämä salibandypoliisit osaa erottaa oikeaa kontaktia väärästä ja vaarallista peliä joukkueen auttamisesta.

-Jani

PS. Tuntuu tämä lähenevä kevät olevan salibandyblogisteille otollista aikaa. Kirjoittelu maistuu, kun poikkeuksetta lähes kaikilla on oma kausi syystä tai toisesta loppunut jo ajat sitten. Parikka tuntuu keskittyvän meneillä oleviin karsintoihin niin kovasti, ettei ehdi mitään kirjoittamaan. Se näkyy heti tehoissa. Riitesuon ja Mannisen blogissa toinen on tuottanut viime aikoina sisältöä, toinen vähän vähemmän. Näkyykö tämä heti tuloksissa kentällä?

Länsirintamalta kuuluu kummia - PP 0+1

Eilinen ei sittenkään ollut mitenkään suuri salibandypäivä divarilohkojen vertailun kannalta. Hifk oli Haukiputaalla todella heikko. Sen pelissä ei ollut suuremmin ideaa, pelaajat hävisivät järjestään kaikki kaksinkamppailut, ja vain harvalla oli henkilökohtainen taito sillä tasolla, että joukkue olisi pystynyt KeLyä haastamaan millään tavalla. 11-5-lukemat jopa mairittelevat helsinkiläisiä, niin huono joukkue oikeasti oli.

OLS:n ja Indiansin välinen ottelu oli sentään monella tapaa jännittävämpi, mutta tuossakaan ottelussa ei paremmasta joukkueesta ollut missään vaiheessa epäselvyyttä. Ottelusarjan avauksen perusteella on ihme, jos Indians liigaan nousee. Joukkue ei löytänyt ainakaan Linnanmaan mattoalustalla aseita murtaa oululaisten tiivistä viisikkopuolustusta.

Täysin en espoolaisia mahdollisuuksitta kuitenkaan uskalla jättää. Viimeisessä erässä joukkue nosti karvaustaan ja sai OLS:n hetkittäin ongelmiin. Mutta mitä pidemmälle ottelusarja menee, sitä paremmin OLS tottuu korkeaan karvaukseen ja löytää aseet siihen. Nyt joukkue on saanut pelata läpi kauden selkeästi matalampia karvauksia vastaan ja pallollisilla pelaajilla on ollut aikaa leipoa ratkaisujaan. Uuteen tilanteeseen tottuminen voi viedä hetken, muttei tuota lopulta suuria ongelmia.

Ottelusarjan selkein ratkaisu onkin siinä, että Karo Kuussaarella on käytössään selkeästi nopeampi joukkue kuin Tomi Rastaalla. Tänään Espoossa tullaan näkemään tasainen ottelu. Bussijalat tasoittavat voimasuhteita. Indians matkusti kotiin yöjunalla, OLS rullaili illan mattoa irti hallin lattiasta ja lähti vasta aamulla kohti Espoota. Tuo ja korkeampi karvaus voivat teettää OLS:lle ongelmia ottelun alussa.

Lauantain merkittävin salibandytapaus sattui kuitenkin Rovaniemellä RSB-Teamin ja Laakan välisessä ottelussa. Paavo Parikka osoitti olevansa pelimies Esa Tikkasen ja Tuukka Kivirannan tapaan. Koko kauden kiikareilla läpi vetänyt Parikka avasi pistetilinsä syöttämällä Laakan 2-4-osuman. Kumpihan tuuletti osumaa villimmin; maalin tehnyt Tomi Toijonen vai Parikka? Onko pallo tallessa?

Divarilohkojen vertailua

Päivän aloittaa Kellon Lyönnin ja Hifkin välinen ottelu Haukiputaalla. Mielenkiintoista nähdä, millaisella joukkueella helsinkiläiset kehtasivat ennen kauden alkua puhua liiganoususta?

Petopaidat ovat selvästi karsintalohkonsa ennakkosuosikkeja, mutta tästä huolimatta ennustan heille vaikeita aikoja. Itse en olisi missään nimessä halunnut karsintalohkoon, josta löytyvät sekä KeLy, FBC Turku että SBS Lapua. En pitäisi mahdottomuutena, että ensi kaudella brändin mukaista salibandya pelataan II divarissa.

Päivän päättää OLS:n ja Indiansin välinen liigakarsintaottelu. Tuo ottelusarja on molemmille joukkueille lähes ainoa mahdollisuus nousta. En jaksa uskoa, että kumpikaan pystyisi tosissaan haastamaan nokialaisia. OLS osaa kyllä puolustaa kurinalaisesti, mutta riittääkö ratkaisuvoima tiukassa ottelusarjassa? Jos paljon hehkutusta osakseen saanut ykköskenttä on iskussa, kyllä riittää.

Seuraamisen arvoista on myös Linnanmaa peliareenana. Miten oululaiset löytävät paikalle ja miten käy kotiedulle, kun tuttu Urheilutalo vaihtuu suurempaan kenttään ja mattoalustaan?

-Jani

Helpo ja Odo Tus

Jokohan sitä uskaltaisi tosissaan nauttia sarjapaikasta? Ei tuo sijoitus näytä tuosta mihinkään muuttuvan, vaikka kuinka pitkään ja useasti taulukkoa päivittää. Papas kahdeksas, SB Vantaa kymmenes, Top Team yhdeksäs. Jes!

Harvoin on hävityn pelin jälkeen ketuttanut niin vähän kuin viime lauantaina. Heti pelin ratkettua riensin seuraamaan netistä SB Vantaan ja ÅIF:n ottelun tuloskehitystä. Siinä unohtuivat ne kapteenin vähätkin velvollisuudet, joita pelin jälkeen pitäisi hoitaa.

Kun lukemat 6-7-sementoituivat historiaan, pääsi ilmoille helpottunut tuuletus. ”Helpostihan tämä hoitui.”

Kausi oli monella tapaa todella raskas. Joukkueen ringin kapeus iski monta kertaa kasvoille ja lujasti. Ihan viimeiseen asti loukkaantumiset ja sairastumiset kiusasivat porukkaa. Oli lähellä, ettemme olisi saaneet kauden ratkaisuotteluun edes kahta kentällistä kasaan. Jollakin pyöri nilkat lentopallossa, toinen oli kuumeessa ja yksi kävi vielä sydänfilmissä peliä edeltävänä päivänä.

Jos oli kausi raskas pelaajille, voi vain kuvitella miten paljon valmennus on haronut hiuksiaan. Hienot suunnitelmat viisikkotreeneistä ja joukkuepelin kehittämisestä sai heittää pienin palasin roskakoriin, kun ehjiä viisikkoja sai harjoituksiin vain satunnaisesti.

Tästä huolimatta harjoituksiin saatiin yleensä parsittua kasaan ihan kohtalaisesti porukkaa. Paikkaajia tuli milloin naapuriseurasta, milloin pelaajien tutuista tai intistä. Se oli ainakin itselle tärkeää.

Homma oli tiedossa jo tälle kaudelle ja tavoitteena oli hankkia leveä rinki. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että siinä epäonnistuttiin. Ensi kaudelle on jälleen puheissa asetettu tavoitteeksi laajempi rinki. Toivottavasti tällä kertaa ei tarvitse olla jälkiviisas.

Ainakin homma tuntuu Kajaanissa kulkevan hyvään suuntaan. Toivottavasti Tiihonen saa toiminnan käyntiin.

Papasin sivuilta on muuten luettavissa pelaaja-arvioita kaudelta 2008-2009.

PS. Energiaa tuntuu riittävän vielä kauden jälkeenkin, vaikka sunnuntaina vielä ajattelin, ettei tarvitse mailaan vähään aikaan koskea. Heti maanantaina höntsävuorolle neppailemaan ja viemään Kinaretin peli-ilo tiukalla miesvartioinnilla, ja tänään täytyi jo käväistä kevyellä lenkillä. Pyykkösen ohje olisi, että muista pitää kunnon treenitauko kaikesta, ettei pää jumita jo joulukuussa.

-Jani

Liigan ja divarin päätöskierrokset

Ei tule jännitystä puuttumaan salibandyliigan ja ykkösdivarin päätöskierroksilta.

Liigassa kiivain kamppailu käydään FBT Porin ja Nokian KrP:n välillä. Häviäjä ensi kaudeksi varmuudella divariin, voittaja karsintoihin. Porille riittää kotiottelusta myös tasuri. Lasse Riitesuo kysäisi blogissaan jo sen kaikkein ilmeisimmän kysymyksen. ” Mitä tekee ja mitä miettii Lasse Pöllö Salminen?”

En voi välttyä tuntematta pientä vahingoniloa Salmisen ja Henri Johanssonin puolesta. Esisopimuksista nokialaisten kanssa on tulossa melkoinen pannukakku. Miten käy, jos tilanne on kuten Marko Salmela Veikkaajassa asian ilmaisi: sopimukset pitävät, vaikka Nokia tippuisi. Tietystikään tämä pohdinta ei ole vielä kovin ajankohtaista, mutta ajatusleikki kiehtoo. Lisäksi uskon Porin hoitavan ottelun nimiinsä kotihurmoksella.

Nokian ja Porin lisäksi säilymisestä taistelevat AC HaKi ja Happee. Happee häviää tasapisteissä, joten sen täytyy toivoa HaKille pistemenetyksiä ottelusta Erää vastaan. Happee kohtaa kotonaan Josban, joka on päässyt kevään lähentyessä hyvään liitoon.

Kohtasimme Papasin kanssa Happeen harjoitusottelussa ja Josban cupissa. Jos noiden otteluiden perusteella olisi pitänyt arvioida joukkueita, olisi Happee ehdottomasti ennakkosuosikki. Happee on ollut minulle liigassa jopa pieni pettymys. Odotin joukkueen taistelevan viimeisestä playoff-paikasta. Ei joukkue ole missään nimessä ratkaisevasti huonompi kuin G-Koovee tai NST.

Pitkään kiivaana käynyt kotietutaistelu on taantunut. TPS ja SPV pelaavat Turussa kolmannen valitsijan paikasta. Tuolla paikalla ei kuitenkaan suurta merkitystä ole. Kaikki pudotuspelijoukkueet ovat tänä vuonna kovia, tavalla tai toisella. Ehkä SPV haluaa välttää Tepsiä enemmän Trackersin, jolla ei olisi seinäjokisia vastaan ainakaan ongelmia syttyä. Mutta onko SSV tai Oilers ehtinyt jo valita Jäljittäjät?

Divarissa lännen puolella homma alkaa putoajien osalta olla taputeltu. Pirkat ja Vincemus hakevat vauhtia kakkosesta, Laaka ja HIFK jatkavat kauttaan karsinnoissa.

Kärjessä sen sijaan tilanne on täysin auki. Indians ja USB kohtaavat Espoossa, panoksena liigakarsinnat. Maalin voitolla Indians ohittaa USB:n, mutta Ilvestä vastaan päätöskierroksella pelaava Rangers veisi voitolla kärkipaikan. USB:lle ykkössijaan riittää tasurikin. Rangersin ja Indiansin voittaessa pitäisi Indiansin voittaa USB seitsemällä maalilla enemmän kuin Rangers voittaa Ilveksen, jotta se veisi kärkipaikan maalisuhteella.

Idässä kärkipaikasta taistelevat OLS ja Barbaarit. Molemmat kohtaavat päätöskierroksella sarjan häntäpään joukkueet. Barbaarit vieraissa putoamisensa jo varmistaneen SB Savon, OLS kotonaan suorasta säilymisestä taistelevan Papasin.

Papas kaipaa OLS-ottelusta vähintäänkin pisteen, jotta se varmistaisi suoran säilymisen. Jos OLS ja Papas tasaavat pisteet ja Barbaarit voittaa Savon, mennään idässäkin maalisuhdevertailuun. Se on tällä hetkellä oululaisilla viisi maalia parempi, mutta sen varaan ei Oulussa voida laskea. Jos Papas voittaa OLS:n, on Barbaarit lähes varmuudella idän ykkönen.

Papasin kannalta elintärkeä ottelu käydään SB Vantaan ja Åif:n välillä. Vantaa on ottelussa pakkovoiton edessä, jos se meinaa säilyä suoraan. Vaikka se voittaisi, edellyttäisi se Papasin tappiota Oulussa. Tasapisteissä Vantaa säilyy suoraan paremmalla maalisuhteellaan.

Åif on pelannut vahvan loppukauden. Vantaan ja sipoolaisten välinen tasoero on selkeä sipoolaisten hyväksi ja jos joukkue haluaa tosissaan säilyttää sarjassa kolmannen sijan, tulee se Vantaan voittamaan. Sen varaan ei kuitenkaan Kajaanissa voida laskea.

Suoraa putoamista vastaan taistelevat vielä Erä Akatemia ja Top Team. Tällä hetkellä tasapisteissä olevat joukkueet kohtaavat Mosalla. Erä on ottelussa pakkovoiton edessä, sillä tasapisteissä se häviää maalisuhteella. Top Teamin kausi on saamassa farssimaisen päätöksen. Joukkueen ehdoton selkäranka, ja vielä vähän aikaa sitten divarin kuumin pelaaja Antti Matikainen sai kahden ottelun pelikiellon juuri ennen elintärkeitä Loviisa ja Erä-otteluita.

Uskaltaisin väittää, että Toppi olisi voittanut Loviisan vieraissa, jos Matikainen olisi ottelussa pelannut. Ja tulisi pistämään Erän vähintäänkin koville. Nyt savonlinnalaisten kannalta tilanne näyttää heikolta. Astikaiselta, Häkkiseltä ja Käckiltä vaaditaan turhan paljon, jos joukkue meinaa Erän vieraissa voittaa. Matikainen on tässä sarjassa joukkueelleen ylivoimaisesti tärkein pelaaja. Savonlinna-sympatioistani huolimatta uskon Erän hoitavan kotiottelun nimiinsä.

-Jani

Musiikkivastaavan arvokas tehtävä

Peltoniemen Jannen lähdettyä vaihtoon Espanjaan jäi joukkueeseemme suuri aukko: koppimusiikkivastaavan tehtävä on raskas ja vastuullinen. Täytyy sanoa, että viime viikonlopun SB Savo-ottelussa huomasin tehtävän vaikeuden. Tehtävä on avoin kärkkäällekin kritiikille. Pitäisi olla kaikkien tuntemia hengen nostatus biisejä, mutta samalla soittoluettelo ei saisi toistaa samaa vanhaa kaavaa.

Aloitin Savo-levyn kokoamisen aivan vääristä lähtökohdista. Yritin miellyttää muita miellyttämällä samalla itseäni. Se mikä oli minusta rämäkkää ja vauhdikasta, ei tuntunutkaan iskevän aivan kaikkien palkeisiin tarvittavalla voimalla.

Tuosta ottelusta ja saamastani palautteesta viisastuneena tein uuden levyn tänään. Yritin laittaa listalle muutamia vauhdikkaita listahittejä, hieman omaa musiikkia ja sitten näitä rokkirallatuksia kaikkien mieleen juuri kun ollaan menossa kentälle. Onneksi joukkueen soitin soittaa mp3-levyjä. On ollut Lindin Juhalla hankala homma, kun kaikki on pitänyt saada pakattua 20 biisiin. On mahtanut olla kaikkien musiikkivastaavien isällä melko kattava cd-kokoelma mukana.

Seuraa muutamia faktoja ja poimintoja uudelta levyltä. Suhtaudun avoimesti kritiikkiin. Pitänee ottaa levy testikäyttöön tämän viikon harjoituksiin. Vielä on muutama päivä aikaa pistää lista uusiksi.

Airbourne – Stand up for rock’n roll

Kuuluu listaan, jonka kaikki tuntevat ainakin etäisesti. Ehkä siksi, että Peltsin kulahtaneelta levyltä biisi soi aika useasti. Saa lisäpisteitä pitkähköstä alusta, jonka aikana on hyvä hoitaa huudot pois alta. Tahti kiihtyy sopivasti ennen kentälle siirtymistä.

M.I.A – Paper Planes

Uusi tuttavuus listalle. Kuuluu listahittien kaartiin, mutta samalla myös kohonnut yhdeksi henkilökohtaisista suosikeistani. Tätä biisiä ei saa soittaa, kun pelin alkamiseen on aikaa vähemmän kuin 45 minuuttia.

Disco Ensemble – This is my head exploding

Omia suosikkejani, joka on pakko mahduttaa joka kerta listalle. Ei saa koko joukkueen varauksetonta hyväksyntää, joten viimeiselle vartille ei mitään asiaa. Eikä erätauoille.

Danko Jones – Baby hates me

Omia suosikkejani, mutta saanee suuren hyväksynnän. Kappaleella on selkeästi mahdollisuuksia nousta jopa erätauoille.


Five finger death punch – The Devil’s Own

Tätä voi jo kuunnella vähän ennen alkulämmittelyyn lähtöä. Kieltämättä jälleen omia suosikkejani.

Soittoluettelosta löytyy 137 kappaletta. Suurin osa niistä on kuultu jonkin NHL-pelisarjan tuotteen taustalla.

Yksi shuffle veto: Gob – I’ve been up these steps.
Huomasin fiksuuntuneeni viime kerrasta vain vähän. Edelleen lähes kaikki biisit ovat mieleeni. Vaikeapa sitä omista arkistoista on muunlaista kasata.


Täytyy sen verran antaa tunnustusta joukkueemme fysiikkavalmentaja Aleksi Nyströmille, joka on jaksanut spinningissä vetää tiukasti omaa linjaansa kritiikistä huolimatta. Jokainen kyllä pitää salaa Neon2:sta, Princestä ja 90-luvun tanssihiteistä, mutta vain harva uskaltaa olla asian suhteen yhtä avoin kuin Allu.

-Jani

JA-maalin tekijänä seiskaseiska

Eilen lauantaina varmistui Kajaanissa yhden aikakauden päättyminen – SB Savon taival salibandyn ykkösdivarissa. Papas-valmentaja Mikko Tiihonen on ollut seuraamassa tarinan alkua ja loppua. Ensin Savossa nostamassa joukkuetta II divarista ylöspäin ja nyt vastustajan leirissä tiputtamassa.

Tiihonen lupasi kauden alussa joukkueelleen polttavansa Savon vanhan lippalakin, jos onnistumme voittamaan savolaiset kauden molemmissa kohtaamisissa. Kauhtunut lätsä saa jatkaa eloaan, se varmistui jo aikaisessa vaiheessa kautta. Eiköhän eilen silti jossain roihunnut; ei mahtanut olla mukavaa katsoa hyvien ystävien ja entisten valmennettavien vaikeaa hetkeä.

Savo on tuottanut vuosien saatossa kovasti pelimiehiä aina liigatasolle asti. Raul ja Rein Kivi aloittivat peliuransa Suomessa savolaisten riveissä, lisäksi aivan liigan huippuihin kuuluvat Juhani Tuomainen ja Teemu Piispanen ovat ottaneet isoja kehitysaskelia urillaan Savon riveissä. Sitten on vielä Kurosta ja Lyytistä.

Saa nähdä miten Savolle käy seurana. Junioriseuroja on tällä hetkellä kolme. Vanhimmat C-ikäisiä. Ainakin edustusjoukkueelle voi tulla vaikeaa nousta nopeasti takaisin divariin. Uskoisin KSS:n kiinnittävän muutaman Kuopiossa asuvan pelimiehen joukkueesta itselleen, monet heistä Savon avainmiehiä. Toivottavasti seuran taustahenkilöillä riittää vielä virtaa ja intoa jatkaa toimintaa kakkosessakin.

Uskoin kauden alussa Savon sijoittuvan sarjassa keskikastiin. Valmentaja Kannoston alkutaival olikin rohkaiseva. Hänen lähdettyään seitsemän ottelun jälkeen voitti Savo enää kahdesti. Erä Akatemian kotonaan heti seuraavassa ottelussa ja kauden kolmanneksi viimeisessä ottelussa paikallisvastustaja KSS:n. Joukkue ei voittanut kauden aikana yhtään vierasottelua. Se kertoo rumasti joukkueen vaikeuksista tällä kaudella.

Savon poistumisen myötä poistuu myös Nilsiän tulitikkuaski ainakin vuodeksi divaritasolta. Savoa voi moni tähän sarjaan kaivata, Nilsiän kenttää tuskin kukaan.

Mitä tulee Papasin loppukauteen, kolmen perättäisen voiton jälkeen homma on pitkästä aikaa omissa käsissä. Suora säilyminen edellyttää vierasvoittoa sarjajohtaja OLS:sta. OLS ei ole hävinnyt tällä kaudella kotiotteluissa kertaakaan ja joukkueella on ottelussa panoksena sarjan voitto. Edellyttäen, että Barbaarit voittaa Erä Akatemian keskiviikkona vieraissa.

Haaste on kova, mutta yhtään hienompaa päätöstä en kaudelle tässä vaiheessa keksi kuin voitto Urheilutalolla 400 katsojan edessä. Mielellään jatkoajalla ja pitäisikö se sitten tehdä Hannikaisen pyrstön kautta? Ehkä ihan senkin takia, että tappion tuoman harmituksen laannuttua jossain syvällä sisimmässään Joonas osaisi iloita joukkueemme puolesta.

On muuten vääryys, jos OLS ei itälohkoa vie ja nouse ensi kaudeksi liigaan. Kyllä joukkueen tekeminen on ollut tällä kaudella aivan omalla tasollaan, eikä suoritustasossa ole ainakaan tuloksellisesti juuri heilahteluja tapahtunut. Ja Oulussa olisi valmiiksi organisaatio, jolla on hyvät edellytykset pelata liigassa pitkään ja menestyksellisesti. Samaa ei voi sanoa Barbaareista tai USB:sta

Mä putoan

Eikös tuo ole jonkun Suomi-iskelmän kertosäkeen alku? Yhtä melankolisissa tunnelmissa kuljetaan myös täällä maailman laidalla Hyvinkäällä.

Tai ei nyt aivan, kulunut viikonloppu kun toi salibandyn saralla positiivisiakin uutisia. Vielä ennen viikonloppua kun näytti, että Parikan poika saattaa tippua suoraan peräti kolme kertaa saman kauden aikana. Suoritus, joka vetää vertoja jopa Kokkolan Nibacosin taannoiseen tippumiseen I-divarista kahtena kautena peräkkäin.

Pääkallossa viritelty julkinen keskustelu sarjasijoitusten määräytymisestä herättää närää vähän jokapuolella. Asiallista kritiikkiä. Vai onko?

Ensimmäisenä sanaisen arkkunsa avasivat vaasalaiset lausuntoautomaatit, jotka olivat aivan ihmeissään sarjajärjestelmästä, jossa koko sarjan maaliero ratkaisee paremmuuden tasapisteissä.

Hieno avaus vaasalaisilta lähinnä sen takia, että tilanne ei kosketa heitä itseään, jolloin asiaan pystyy suhtautumaan huomattavasti neutraalimmin.

Sarjamääräykset ovat olleet kuitenkin tiedossa jo kauden alusta lähtien ja muistaakseni ne olivat tiedossa jo liigapalaverissa keväällä, jonne vaasalaiset muuten tulivat pirusti myöhässä. Miksi meteli jälleen kerran nousee vasta viimesekunneilla? Säännöt ovat sääntöjä ja niillä mennään. Tai kuten tapaus Ylänen opetti; pääosin niillä mennään.

Keskinäiset ottelut ovat hyvä mittari paremmuudelle, mutta ovatko lausuntoja antaneet ehtineet miettiä asian toista puolta? Mitä jos toisella joukkueella on yhdestä pelistä viisi kaveria kipeänä? Onko se silloin vain voi voi, kun toinen latoo kaksinumeroiset lukemat? Siinä on sitten turha yrittää kuitata eroa seuraavassa pelissä.

Osa joukkueista pelaa myös kaikki kotiottelunsa pienillä ja ihmeelisesti luvallisilla kentillä. Se jos mikä vääristää otteluparin tulosta. Tällöin parempi vaihtoehto on luonnollisesti koko sarjan maaliero, jolloin yksi vierailu pikkuaskissa ei muuta koko sarjan kuvaa.

Kolmantena tulevat vielä kaiken maailman rangersit jotka pelaavat kaikki kotiottelunsa viikolla. Yritä siinä sitten työvuorojen lomassa sumplia ittes paikalle ja huomaat, että kaikilla muilla se ei onnistunutkaan. Valmentaja vetää lottokoneesta kentät ja niillä lähdetään kairaamaan. Se on sitä eriarvoisuutta, jota koko sarjan maalierolla pyritään paikkaamaan.

Luultavasti koko sarjan maaliero on jäänyt sarjamääräyksiin vahingossa. Mutta kuten huomaatte, kyllä sillekin löytyy perusteluja. Pitkässä sarjassa yhden ottelun merkitys kun ei ole enää lähellekään niin suuri.

Sääntöjä ja määräyksiä pystytään onneksi muuttamaan. Toivottavasti niitä ei enää tällä kaudella tehdä kesken kauden, vaan sarja viedään loppuun niillä säännöillä, jotka jokainen voi käydä lukemassa.

-Paavo

Helmikuista maanantaita

Papasin miesten viikonloppu toi elintärkeät neljä sarjapistettä. Nyt mahdollisuus suorasta säilymisestä elää hengissä. Mutta edes molempien jäljellä olevien otteluiden voittaminen ei välttämättä riitä, toki sillä se on erittäin todennäköistä.

Kun joutuu sarjataulukkoa hieman katselemaan ja spekuloimaan, ei voi välttyä maalierojen laskemiselta. Tasapisteissä kun koko sarjan maalisuhde ratkaisee paremmuudeen. Pääkallo.fi kirjoittikin jo tästä aiheesta.

Meillä tilanne on se, että olemme tällä hetkellä SB Vantaan kanssa tasapisteissä. Maalisuhteemme on selkeästi heikompi, mutta voitimme sarjassa molemmat keskinäiset kohtaamiset. Tällä hetkellä näyttää, että maalisuhteen osalta merkittäviksi nousevat parin vierasviikonlopun murskatappiot.

Luulenpa, että ensi kaudella tähänkin tulee divarin osalta muutos. Keskinäiset ottelut ratkaisevat ensin. Niin sen pitäisikin olla.

"Näin lyhyessä sarjassa keskinäisten otteluiden merkitystä tulisi mielestäni nostaa, jolloin tulisi myös Juhani Tammisen “win the right games” kunniaan", kuten länsilohkon Woodcuttersin valmentaja Taneli Jokela kommentoi Pääkallolle.

Mitä tulee sitten sarjaan noin muuten, pitäisi jotain tehdä näille merkityksettömille otteluille. Mistä esimerkiksi M-Team ja PSS repivät tässä vaiheessa kautta sen viimeisen rutistuksen, kun ottelussa panoksena on ainoastaan hyvä mieli pitkälle paluumatkalle?

KSS on jo muutaman ottelun ajan näyttänyt kokeneiden pelimiesten johdolla, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Sekä Vantaalla että meillä on käynyt hyvä tuuri vastustajien kanssa. Lähtökohtaisesti helpompi tässä vaiheessa kautta on pelata otteluita KSS:aa ja PSS:aa vastaan kuin Barbaareita, OLS:aa tai muita säilymisestä taistelevia vastaan.

Nyt ei enää Papasin kanssa tarvitse miettiä, etteikö vastustajalla olisi panosta. Ensi lauantaina Kajaaniin vastaan juoksee SB Savo. Savolla on vielä ohuen ohut oljenkorsi karsintasarjasta. Se vaatisi kahta voittoa, muiden pupeltamista ja muutamaa tonnia lisähilloa kahdeksaan karsintaotteluun. Sarjan päätöskierroksella taas kohtaamme OLS:n. Kävipä miten tahansa ensi lauantaina, tuosta ottelusta ei tule panosta puuttumaan kummaltakaan joukkueelta.

Jos on liigassa tiukkaa, samaa voi kyllä sanoa divarin kärjestä ja putoamiskamppailusta.

-Jani

Papapedia

Helmikuu on vuoden toinen kuukausi. Sitä edeltää tammikuu ja sitä seuraa maaliskuu. Helmikuussa on 28 päivää, karkausvuonna 29 päivää.

Sanonta helmikuu helistää tarkoittaa kuukaudelle tyypillisiä kovia pakkasia. Helmikuu onkin vuoden kylmintä aikaa Papasin vastustajille. Eteläsuomalaisetkin joutuvat kärvistelemään Kajaanihallin paukkupakkasissa. Helmikuussa on Etelä-Suomelle harvinaisia pisteettömiä viikonloppuja.

Helmikuun loppuvaiheessa lämpötilat alkavat hitaasti kohota Papas-päissä, sillä panokset kovenevat. Helmikuussa sataa palloja Papas-maalille todella niukasti, muttei yhtä niukasti kuin maaliskuussa.

Pitkän harmaan ajan jälkeen Papas-joukkueessa on alkanut näkyä yhä enemmän auringonpaistehymyjä.

Sirviöt aloittavat helmikuulla vienon liverryksensä myös Kainuussa. Helmikuussa vastustajien minuutit lyhenevät entisestään ottelun loppuhetkillä.

Helmikuun sanotaan saaneen nimensä puun oksien jäähelmistä, joita syntyy Etelä-Suomessa kun Kainuusta kotiin matkustavien vierasjoukkueiden ahtojäiset kädet kiristävät pakkasta suojasään jälkeen.

-Jani

Naisbandya Suomalaisittain

Nicebandy kävi sunnuntaina vierailulla Kajaanissa. Lähtökohdat otteluun olivat Papasin naisten osalta suotuisat: takana kahdeksan tappiotonta ottelua, hyvä ottelu alla lauantailta ja vastustajalla rankka ottelu Oulussa OLS:n vieraana 11 kenttäpelaajalla.

Puolitoista erää kaikki menikin suunnitelmien mukaan. Tytöt pelasivat hyvällä itseluottamuksella ja taululla komeili mukava 3-1-johto. Sen jälkeen kaikki muuttui. Vastustaja muutti hieman karvaustaan ja meidän peli sekosi ihan täysin. Jokainen kaksinkamppailu hävittiin, olipa kyse puolustus- tai hyökkäyspäästä. Karvauksessa turhia ohi ajoja ja puolustuspäässä pieniä nukahduksia, joista ”nisepee” rankaisi mukavalla prosentilla. Taisi tulla tälle sarjatasolle harvinaisen kovan peli- ja treenitahdin tuoma väsymys. Kolme tuplapeliviikonloppua putkeen.

Lopussa tullut 5-5-tasoitusmaali jätti ottelusta ainakin valmennukselle voitetun pisteen maun. Pakko antaa tunnustusta myös vastustajalle. Kypsää peliä ja uskomaton taistelutahto. Peittopeli oli parasta mitä Kajaanissa on vierasjoukkueilta tällä kaudella nähty, samoin karvauspeli. Nicebandy on tällä hetkellä sarjassa kolmanneksi viimeisenä. Sunnuntain perusteella on vääryys, jos joukkue sarjasta tippuu.

Meidän likkojen tilanne ei tasurin myötä juurikaan huonompaan suuntaan muuttunut. Kaikki on edelleen aikalailla omissa käsissä karsintoja ajatellen. Toki vähän myös OLS:n.

Ennen kauden alkua asetettu tavoite sarjapaikan suhteen on jo varmistettu. Tavoitteeseen nähden yhdeksään otteluun venynyt tappiottomien otteluiden putki tuntuu aika mukavalta.

Miehissä ei mene ihan niin hyvin. Toki viime viikonloppu ei muuttanut tilannettamme huonompaan suuntaan, sillä SB Savo ei pystynyt kahdesta tiukasta ottelusta huolimatta yllätyksiin. Eikä SB Vantaakaan kerännyt pisteitä, tästä kiitos Mikko Soinin lopun av-maalille. Ensi lauantainen vierailu Savonlinnaan ratkaisee paljon. Siitä ottelusta voitto ja voi sanoa tilanteen olevan melko hyvä. Tappiota ei kannata vielä miettiä.

Saapa nähdä millainen tapahtuma Savonlinnassa on, kun Top Team jäädyttää kanttilegenda Olli Suomalaisen pelipaidan. Muutamaan kertaan olen tätä asiaa miettinyt: kuuluuko paidan jäädyttäminen salibandyyn?

Jonkinlaisen tunnustuksen nämä seuralegendat ansaitsevat, mutta onko paita katossa oikea tyyli? Toisaalta vaikea minun olisi nähdä Papas-asussa numerolla 33 ketään muuta kuin Mika Kemppainen. Ehkä se sitten on yksi tapa osoittaa kunnioitusta pelaajien seuran eteen tekemää työtä kohtaan myös salibandyssa. Pelkästään pelillisistä ansioista ei vielä divaritasolla oikein paitoja kannata jäädytellä.

PS. On muuten mukava pikku lisä budjettiin tuo mahdollinen karsintasarja, miehissä siis. Tuntuu vähän kohtuuttomalta, että 22 ottelun sarja saisi jatkoa 8 ottelulla, jos joutuu karsimaan sarjapaikastaan. En tiedä kannattaisiko tätä sanoa ääneen, mutta kyllä varmasti jossakin rahakirstun päällä toivotaan hartaasti, ettei karsintoihin jouduta. Vielä kohtuuttomammalta tuntuu, että niin moni joukkue on pelannut jo pitkään ilman panosta. Ei tämä uusi sarjasysteemi mikään älytön menestys ole. Onneksi itse saa pelata pelejä, joiden lopputuloksella on merkitystä.

Kabinettipeliä

I-divarin länsilohko lähenee loppuaan, tätä kirjoitettaessa vielä puolilla lohkon joukkueista on mahdollisuudet toiselle karsijan paikalle. Vaikka pelitkin ovat tarjonneet jännitystä sarjan alusta asti, silti suurimmat jännitteet joukkueiden välillä on kabineteissa.

Kirkkonummi Rangersin tai vaihtoehtoisesti yhden heidän pelaajansa toilailut vakuutuksensa kanssa voi syöstä joukkueen lohkon kakkospaikalta, karsijan paikalle alaspäin. Ei välttämättä se urheilullisin päätös, mutta sääntöjen mukainen.

Tällä hetkellä joukkueiden taustahenkilöt ovatkin valjastaneet kaikki voimansa etsiäkseen vastustajien kokoonpanoista erheitä joilla hävityt pisteet saadaan omalle joukkueelle ja sarjataulukko paremman näköiseksi. Näissä tapauksissa ei taktiikalla tai osaamisella ole väliä. Pääasia, että pisteitä ropisee omaan laariin.

Rangersin joukkueenjohtoa käy sääliksi mikäli pisteet lähtee, vaikkakin omalle joukkueelle pisteet tulisivatkin tarpeeseen. Millä ilveellä manageri pystyy tietämään maksaako omat pelaajat vakuutusmaksut ajallaan? Tai kuten Kirkkonummella on seuran mukaan käynyt, katkaisevatko nämä vakuutukset seuran tietämättä?

Sen sijaan Rangersin seurajohtoa ei käy sääliksi se, että heidän lähettämä sähköpostiviesti, missä kyseistä pelaajaa arvostellaan ala-arvoisesti, on löytänyt tiensä jo useille vieraskirjoille. Mitä seuranjohdossa on mietitty viestiä kirjoitettaessa?

Haukutaan oma pelaaja, joskin entinen, "idiootiksi" ja laitetaan sähköposti jakoon kaikille sarjan toimijoille ilmeisesti vielä siinä uskossa, että viesti ei leviä. Tottakai se leviää, kun sen voi anonyyminä tehdä. Ei siinä auta jälkikäteen surkutella, että viesti oli takoitettu vain seurojen toimihenkilöiden tiedoksi.

Noh, ensi kerralla asiat varmaan hoituvat eri tavalla, molemmin puolin.

-Paavo-

Nolo viikonloppu

Kahden ottelun maalisuhde 20-6. Ei se jätä hirveästi sijaa selittelyille.

Koimme kauden pohjanoteerauksen viikonloppuna Sipoon ja Loviisan käsittelyssä. Toki vastassa oli kaksi hyvää ja vahvaa kotijoukkuetta, mutta toisaalta meidän esityksetkin olivat kaukana omasta tasosta.

Toki täytyy todeta, ettei meidän kapea materiaali kestä noin suuria poissaoloja. Koko alkukauden hyvin toiminut pakkipari Kinaret-Peltoniemi puuttui, samoin Sirviö. Olisivatko nämä pelimiehet muuttaneet tuloksia enemmän positiivisiksi? Tuskinpa. Ja ilmankin pitäisi pystyä pärjäämään, jos tässä sarjassa haluaa useamman kauden pelata.

Lupailin vähän Salmelalta, Heikkiseltä ja Sonniselta onnistumisia ennen viikonloppua. Jokainen onnistui viikonloppuna maalinteossa ja varsinkin Salmela pelasi välillä nautittavasti vastustajia kahville. Siinäpä ne onnistujat sitten olivatkin. Allekirjoittanut onnistui paremmin korttiringissä kuin kentällä. Se kertoo kaiken oleellisen, jos tietää kuinka huono olen korttia pelaamaan.

Sarjasijoitus ei kuitenkaan muuttunut mihinkään. Seuraava puolitoista kuukautta treenataan niin kovaa ja hyvin kuin mahdollista. Katsotaan sitten helmikuun lopun OLS:n pelin jälkeen miten kausi jatkuu/päättyi. Ainakaan yrityksen puutteeseen se ei saa kaatua.

-Jani/Papas-

PS. Loviisa on muuten ylivoimainen vieraskenttä pelata. Tunnelmaltaan ainutlaatuinen divaritasolle. Jotenkin vain kaikesta huokuu yhdessä tekemisen meininki ja talkoohenki on voimissaan. Arvostan suuresti, vaikkei sitä torvea enää kuultukaan.

Lähtö linja-autoasemalta 03.30.

Viime vuonna herkuttelin, kuinka ÅIF oli matkannut vierasotteluihin kapealla materiaalilla. Jännityksellä odottelin, millainen sikermä Kajaaniin saapuu.

Nyt meinaa vähän virne levitä kasvoille, kun viimeistelytreeneissä katselin joukkueemme terveystilannetta. Flunssa on syönyt iskukykyä aika kovasti. Lisäksi on rinteessä hajonnutta olkapäätä, pakollisia opiskeluja, töitä ja ties mitä.

Joskus olisin stressannut tilanteessa, mutta viime aikoina olen vähän nostanut kädet pystyyn tämän asian suhteen. Kokeneempien pelimiesten kanssa on usein kohtuutonta vaatia samaa sitoutumista kuin opiskelijalta. Ja aina on tämä sattuma. Eikä aina ole edes kyse tsekkinivusista.

Ainakin ulkopuoliset ovat lyöneet kevyesti painetta viimeisen viikon aikana, että meidän joukkueen hyökkäyspään onnistumiset ovat entistä enemmän entistä kapeamman pelaajarintaman harteilla. Täytyy sanoa, että moni tulee vielä yllättymään. Katselkaapa viikonloppuna livepöytäkirjoja. Siellä tulevat pyörimään useita kertoja nimet Sonninen-Salmela-Heikkinen.

-Jani/Papas-

Itälohko tähän mennessä

1. Barbaarit

Yllättäjä numero yksi. Enää ei voida puhua ylisuorittajasta. Kyse on vain siitä, että kasassa on nippu lahjakkaita pelimiehiä ja koko divarin paras hyökkäysketju. Maalissa Erkki Pasanen ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Sarjan maalivahdeista paras torjuntaprosentti, kun lasketaan mukaan oikeasti pelanneet vahdit. Ei mitään yhden erän tuuraajia.

Vaikea uskoa, että Barbaarit hyytyisi loppukautta kohden. Uskoisin, että porukka pelaa niin kauan kuin pelejä tai rahaa riittää, sen jälkeen aletaan vasta miettiä mahdollisesta noususta kieltäytymistä.

2. OLS

Luistinseura on suurin piirtein siellä missä tuolla materiaalilla ja panostuksella pitääkin, kärjessä. Harjoittelu on määrällisesti ja laadullisesti liigatasoa. Aika moni pelaajakin on. OLS pärjää sarjassa ennen kaikkea tiiviin viisikkopuolustuksensa ansiosta. Maalintekijöitä joukkueesta pitäisi löytyä paljon enemmän, mutta monet pelaajat, jotka loistaisivat missä tahansa muussa porukassa, jäävät pienelle roolille ja jatkuvien kokoonpanovaihteluiden jalkoihin. Yksi mies kuitenkin kanttaa kentässä kuin kentässä palloa verkkoon; divarin tämän hetken ehdottomasti kuumin pelaaja Juha Tammela.


3. KSS

Kuopion rooli on olla sarjassa väliinputoaja. Taso ei aivan riitä haastamaan kärkikaksikkoa, mutta alaspäinkään ei tarvitse jännittää. Kuopiolaisille soisi kunnon nousumahdollisuuden. Resursseja liiganousuun saattaisi jopa löytyä, toisin kuin Barbaareilta. Tulevaisuudessa olisikin hieno nähdä sekä OLS että KSS liigassa.

Mielenkiintoista nähdä, miten kuopiolaiset syttyvät loppukauteen. Riittääkö teoreettinen mahdollisuus ja Barbaarien hyytymisen odottelu sytyttämään suhteellisen kokeneen joukkueen tappelemaan pisteistä joka ilta?

4. M-Team

Alkukauden nousukiito tyssäsi, kun Papas haki vieraspisteet Play Plazalta. M-Teamin loppukauden kohtalo on pitkälti KSS:n kaltainen. Nousuun ei ole enää mahdollisuuksia, mutta putoamistakaan ei tarvitse pelätä. Pelailua, pelailua. Kertoo kyllä aika paljon tämän 22 ottelun sarjasta, kun jo 13 ottelun jälkeen loppukausi menee pelaillessa ilman todellista panosta.

5. Loviisa

Jonkinlainen pettymys. Odotin, että Loviisa pystyisi haastamaan OLS:n tosissaan. Ei ole pystynyt, eikä tule pystymään. Samaa kauraa Loviisankin loppukausi. Pelailua keskikastin sijoitusta varmistellen. Ei tule vaatimaan kovin suuria ponnisteluja. Rutiini riittää ottamaan tarvittavat voitot, ettei loppukaudesta tarvitse jännittää suoraa säilymistä.

6. ÅIF

Edellisen kauden liigakarsija ÅIF napsi pisteitä tasaiseen tahtiin, mutta menee alkukauden osalta silti pettymys-koriin. Liian kokenut (iäkäs) joukkue syttyäkseen enää vääntämään pitkää divarikautta nousu mielessä.

7. PSS

Alkukauden suurin pettymys aloitti nousunsa kotivoitolla Papasista. On hilannut itsensä jo kuiville, ellei sitten sorru konttaamaan alkukauden tyyliin. PSS saa tehdä vielä töitä säilymisensä puolesta, mutta viime aikojen niukat voitot kertovat joukkueen parantuneesta itseluottamuksesta. Saattaa parhaimmillaan nousta ylempään keskikastiin.

8. Papas

Papasista alkaa loppukauden mielenkiintoisimpien joukkueiden ryhmä. Viisi joukkuetta, yksi säilyy suoraan, kaksi joukkuetta pelaa vielä kahdeksan ottelua sarjan päätteeksi tippumista vastaan ja kaksi tippuu suoraan. Tylyä peliä. Tällä hetkellä Papas on juuri tuolla tavoitelluimmalla suoran säilyjän paikalla. Sen enempää ei tästä joukkueesta tässä blogissa.

9. SB Vantaa

Mielenkiintoinen porukka. Ei vakuuta millään tavalla, mutta niin vain taistelee tiukasti säilymisestä. Oikeastaan huonoin joukkue, jota vastaan Papas on tällä kaudella pelannut, mutta siitä huolimatta ollut molemmilla kerroilla todella inhottava vastustaja. Kajaanissa oli käydä kylmät, kun Vantaa johti jo 5-10. Se peli kääntyi onneksi meille ja odottelin Vantaan alamäen vain jatkuvan.

Toisin kuitenkin on käynyt. Kolmesta viime ottelusta viisi pistettä ja Vantaa on tällä hetkellä yksi sarjan kuumimmista joukkueista. Jännä laji tämä salibandy. Mitähän lie Vantaalla tehty, kun jatkuvat jatkoaikatappiot ovat kääntyneet voitoiksi. Niukkojen tappioiden kääntäminen voitoiksi-resepti kelpaisi Kajaanissakin.


10. SB Savo

Harmittaa sanoa näin, mutta Savo on tällä hetkellä divarin heikoin joukkue. Alkukaudesta pirteästi esiintynyt joukkio on kuin lamaantunut valmentaja Kannoston jätettyä joukkueen. Kahdeksasta viime ottelusta vain yksi voitto, se kotona Erä Akatemiasta. Kuusi viimeistä ottelua ovat päättyneet tappioihin. Luvut ovat karut. Jos Savo ei taistelisi Papasin kanssa tiukasti samoista sijoista, povaisin sille parempaa loppukautta. Arvelisin kapteeni-Mäkitörmän piiskaavaan joukkueen kuiville vaikka väkisin.

11. Erä Akatemia

Moni povaili Erää sarjan keskikastiin. Alkukauden perusteella noita puheita voi ihmetellä. Joulua edeltänyt vierasvoitto Papasista toi lohtua joukkueen loppukauteen. Ilman noita pisteitä joukkue voisi keskittyä jo ensi kauteen kakkosessa. Mielenkiintoista nähdä, kuinka tärkeäksi Akatemian paikan divarissa organisaatio kokee. Kuinka paljon vahvistuksia joukkue saa mukaansa loppuihin peleihin. Kajaanissa Erä taisteli urheasti kahdella kentällä ja haki pisteet, mutta montaa kertaa vastustajat eivät tule olemaan yhtä armollisia, jos Erä on vierasreissuilla mukana noin kapealla materiaalilla.

12. Top Team

Kuinkahan monta joukkuetta olen jo nimennyt alkukauden suurimmaksi pettymykseksi? Top Team ansaitsisi saman arvonimen. Alku näytti hyvältä, mutta sen jälkeen kaikki on muuttunut. Yhdeksästä viime ottelusta vain yksi tasapeli. Hurjat lukemat! Joulutauko ei olisi voinut tulla Savonlinnaan yhtään aikaisemmin.

Materiaalia joukkueessa pitäisi olla aivan yhtä paljon kuin muilla samoista sijoista taistelevilla. Terävänä kärkenä Antti Matikainen ja Tero Astikainen. Tiedä sitten, mitä Savonlinnassa oikein on tapahtunut, kun Matikainen on pelannut vähän milloin sattuu. Kajaanissa mies oli kentällä itse rauhallisuus, mutta ilmeisesti välillä on kentällä tullut ylilyöntejä. Kuinka turhautunut tunnelma Savonlinnassa vallitsee? Jos 2-3 seuraavaan otteluun ei pisteitä kerry, voi Toppi heittää pyyhkeen loppukauden osalta sivuun.