keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Olemme vaihtaneet osoitetta
Unohtunut päivittää tännekin ilmoitus siitä, ette olemme vaihtaneet osoitteeksi http://paakallo.fi/lajiniilot/ . Jatkossa blogia voi seurata tuolta.
lauantai 17. lokakuuta 2009
Liigavalmentajien musta ita
Kävin eilen katsomassa liigapalloilua OLS:n ja Josban välillä. Voi sitä tuskailun määrää mitä ottelu aiheutti. Loppulukemat 5-6-mairittelevat molempia joukkueita.
OLS:n miesmerkkikarvaus on todella tuskastuttavaa katsottavaa. Josba purki karvauksen joka ikinen kerta ja erittäin yksinkertaisella tavalla. Neljä miestä tyhjensivät kentän ja yksi mies meni pallon kanssa maalin taakse. Siinä sitten hetki kissa ja hiiri -leikkiä OLS:n kärkikarvaajan kanssa, joka lopulta joutui lähtemään maalin taakse. Siitä muutaman metrin etumatkalta Josba-pelaaja karkuun ja OLS joutui purkamaan miesmerkkinsä. Upeinta oli huomata, ettei Kuussaari reagoinut tähän millään tavalla.
Kalevassa luki oikein juhlallisesti, että OLS tuo tällä hetkellä mieleen KalPan ja Pekka Virran kaksi kautta sitten. Kalevan ja Kimmo Siiran mukaan OLS:kin pyrkii tällä hetkellä rohkeaan pallokontrolliin perustuvaan peliin tulostenkin uhalla. Olikohan urheilutoimittaja Siira edes ollut paikan päällä ja millainen lajituntemus hänellä on kirjoittaa tuollaista?
OLS:n pallollinen peli kahdessa ensimmäisessä erässä, joissa joukkue vähän pyrki tekemään muutakin kuin heittämään jatkuvasti palloa joensuulaisten maalille omasta päästä, oli todella varovaista ja virheitä välttelevää. Sitäkö se Virran ja KalPan
kiekollinen oppimisprosessi sisälsi?
Eihän salibandya voi pelata, jos et uskalla syöttää keskisektoriin kentän millään osa-alueella. OLS ehkä pystyi pitämään palloa, mutta ei nykysalibandyssa maaleja tehdä 5vs5-pelissä, jos et uskalla kääntää nopeisiin vastahyökkäyksiin ja hitaiden hyökkäysten ainoa ohjenuora näyttäisi olevan vastustajan viisikon ulkokaarella pyöriminen virheitä vältellen, harjoituksissa rakennetuilla kiskoilla juokseminen.
Pelasimme harjoitusottelun OLS:aa vastaan Papasilla. Noiden otteluiden tuloksilla ei ole mitään merkitystä,mutta sillä on, että joukkueemme puolustajien kommentit ottelun jälkeen olivat, ettei yhdenkään toisen joukkueen hyökkäyspelin ennakoiminen ole ollut noin helppoa.
Tuskastuttavan tilanteesta tekee se, että mielestäni OLS:n joukkueessa on oikeasti potentiaalia paljon parempaan. Pelaajistosta löytyisi taitoa pelata rohkeaa pallollista peliä, ei vain virheitä välttelevää pallokontrollia. OLS taisi käyttää pelissä keskustaa noin viisi kertaa ja jokainen kerta aiheutti hetkittäisen ylivoimatilanteen hyökkäyssuuntaan. Joukkue on juoksuvoimainen ja suurelta osin hyvässä fyysisessä kunnossa. Tuollainen joukkue voisi tiiviillä puolustuspelillä ja rohkealla kääntöpelillä iskeä maaleja liukuhihnalta, kunhan vain siihen rohkeaan kääntöpeliin rohkaistaisiin.
Lopun nousu oli piristysruiske ottelulle. OLS alkoi toimittaa vain palloa maalille ja toivoi muutaman onnekkaan pompun käynnistävän hurmoksen. Pari YV-maalia ja kolme pomppua. Neljäs pomppukin tuli, mutta muutama sekunti ennen loppua siunaantunut laukaus pomppi 10 senttiä ohi maalin.
Onnella oli nousussa oma osansa, oma osansa oli OLS:n selvästi parantuneella kaksinkamppailupelillä. Ja tuo kaksinkamppailupeli parani OLS:n siirryttyä kahden kentän peluutukseen. Ei salibandya pysty pelaamaan neljällä laituriparilla, niin kuin OLS tekee, ja vielä kuvitella että hyökkääjien pelituntuma säilyy hyvänä.
Pienen piikin ansaitsee myös Josba-valmennus. 1-6-tilanteessa passivoituminen puoleen kenttään on pahinta mitä tuossa tilanteessa voi tehdä, kun OLS:n ainoa tyylikin oli vain heittää puolesta kentästä palloa maalille. Pelihän meni juuri niin kuin OLS-valmennuksessa toivottiin. Täytyy myös ihmetellä, miten on mahdollista,
ettei Josba saanut kuin pari kertaa noita keskialueen roikkuja jäämään ykkös- ja kakkospeittoihin. Lähes aina pallo löysi tiensä maalille asti.
Tiivistyksenä tuskaiselle salibandyillalle: Nähdyn perusteella ei OLS:n heikoin osa-alue ole nimetön pelaajisto. Ennemminkin nimekäs valmentaja, jolla on 19 ottelua aikaa todistaa väitteeni vääräksi.
-Jani-
PIENTÄ POHDISKELUA MYÖHEMMIN:
Edellinen kirjoitus oli turhautuneen lajiniilon mielipide. Perjantain ottelu oli vain niin tuskaista katsottavaa, kun kaverit joiden tietää osaavan pelata, eivät tee kentällä oikeastaan mitään muuta kuin välttelevät virheitä. Tällaisessa tilanteessa kritiikki on niin helppo kohdistaa valmennukseen ja Oulussa isolla tontilla hääräävään Kuussaareen.
Jotain on pelaajissa tapahtunut, jotka normaalioloissa uskaltavat ja osaavat pelata. Lisäksi koko kentän miesvartioinnilla karvaaminen ei mielestäni kuulu voitokkaaseen salibandyyn, ei ainakaan OLS:n toteuttamalla tavalla. Eivät sveitsiläisetkään sitä tuolla tavalla tee.
OLS:n miesmerkkikarvaus on todella tuskastuttavaa katsottavaa. Josba purki karvauksen joka ikinen kerta ja erittäin yksinkertaisella tavalla. Neljä miestä tyhjensivät kentän ja yksi mies meni pallon kanssa maalin taakse. Siinä sitten hetki kissa ja hiiri -leikkiä OLS:n kärkikarvaajan kanssa, joka lopulta joutui lähtemään maalin taakse. Siitä muutaman metrin etumatkalta Josba-pelaaja karkuun ja OLS joutui purkamaan miesmerkkinsä. Upeinta oli huomata, ettei Kuussaari reagoinut tähän millään tavalla.
Kalevassa luki oikein juhlallisesti, että OLS tuo tällä hetkellä mieleen KalPan ja Pekka Virran kaksi kautta sitten. Kalevan ja Kimmo Siiran mukaan OLS:kin pyrkii tällä hetkellä rohkeaan pallokontrolliin perustuvaan peliin tulostenkin uhalla. Olikohan urheilutoimittaja Siira edes ollut paikan päällä ja millainen lajituntemus hänellä on kirjoittaa tuollaista?
OLS:n pallollinen peli kahdessa ensimmäisessä erässä, joissa joukkue vähän pyrki tekemään muutakin kuin heittämään jatkuvasti palloa joensuulaisten maalille omasta päästä, oli todella varovaista ja virheitä välttelevää. Sitäkö se Virran ja KalPan
kiekollinen oppimisprosessi sisälsi?
Eihän salibandya voi pelata, jos et uskalla syöttää keskisektoriin kentän millään osa-alueella. OLS ehkä pystyi pitämään palloa, mutta ei nykysalibandyssa maaleja tehdä 5vs5-pelissä, jos et uskalla kääntää nopeisiin vastahyökkäyksiin ja hitaiden hyökkäysten ainoa ohjenuora näyttäisi olevan vastustajan viisikon ulkokaarella pyöriminen virheitä vältellen, harjoituksissa rakennetuilla kiskoilla juokseminen.
Pelasimme harjoitusottelun OLS:aa vastaan Papasilla. Noiden otteluiden tuloksilla ei ole mitään merkitystä,mutta sillä on, että joukkueemme puolustajien kommentit ottelun jälkeen olivat, ettei yhdenkään toisen joukkueen hyökkäyspelin ennakoiminen ole ollut noin helppoa.
Tuskastuttavan tilanteesta tekee se, että mielestäni OLS:n joukkueessa on oikeasti potentiaalia paljon parempaan. Pelaajistosta löytyisi taitoa pelata rohkeaa pallollista peliä, ei vain virheitä välttelevää pallokontrollia. OLS taisi käyttää pelissä keskustaa noin viisi kertaa ja jokainen kerta aiheutti hetkittäisen ylivoimatilanteen hyökkäyssuuntaan. Joukkue on juoksuvoimainen ja suurelta osin hyvässä fyysisessä kunnossa. Tuollainen joukkue voisi tiiviillä puolustuspelillä ja rohkealla kääntöpelillä iskeä maaleja liukuhihnalta, kunhan vain siihen rohkeaan kääntöpeliin rohkaistaisiin.
Lopun nousu oli piristysruiske ottelulle. OLS alkoi toimittaa vain palloa maalille ja toivoi muutaman onnekkaan pompun käynnistävän hurmoksen. Pari YV-maalia ja kolme pomppua. Neljäs pomppukin tuli, mutta muutama sekunti ennen loppua siunaantunut laukaus pomppi 10 senttiä ohi maalin.
Onnella oli nousussa oma osansa, oma osansa oli OLS:n selvästi parantuneella kaksinkamppailupelillä. Ja tuo kaksinkamppailupeli parani OLS:n siirryttyä kahden kentän peluutukseen. Ei salibandya pysty pelaamaan neljällä laituriparilla, niin kuin OLS tekee, ja vielä kuvitella että hyökkääjien pelituntuma säilyy hyvänä.
Pienen piikin ansaitsee myös Josba-valmennus. 1-6-tilanteessa passivoituminen puoleen kenttään on pahinta mitä tuossa tilanteessa voi tehdä, kun OLS:n ainoa tyylikin oli vain heittää puolesta kentästä palloa maalille. Pelihän meni juuri niin kuin OLS-valmennuksessa toivottiin. Täytyy myös ihmetellä, miten on mahdollista,
ettei Josba saanut kuin pari kertaa noita keskialueen roikkuja jäämään ykkös- ja kakkospeittoihin. Lähes aina pallo löysi tiensä maalille asti.
Tiivistyksenä tuskaiselle salibandyillalle: Nähdyn perusteella ei OLS:n heikoin osa-alue ole nimetön pelaajisto. Ennemminkin nimekäs valmentaja, jolla on 19 ottelua aikaa todistaa väitteeni vääräksi.
-Jani-
PIENTÄ POHDISKELUA MYÖHEMMIN:
Edellinen kirjoitus oli turhautuneen lajiniilon mielipide. Perjantain ottelu oli vain niin tuskaista katsottavaa, kun kaverit joiden tietää osaavan pelata, eivät tee kentällä oikeastaan mitään muuta kuin välttelevät virheitä. Tällaisessa tilanteessa kritiikki on niin helppo kohdistaa valmennukseen ja Oulussa isolla tontilla hääräävään Kuussaareen.
Jotain on pelaajissa tapahtunut, jotka normaalioloissa uskaltavat ja osaavat pelata. Lisäksi koko kentän miesvartioinnilla karvaaminen ei mielestäni kuulu voitokkaaseen salibandyyn, ei ainakaan OLS:n toteuttamalla tavalla. Eivät sveitsiläisetkään sitä tuolla tavalla tee.
maanantai 5. lokakuuta 2009
Papas: 4 o 6 p.
Kausi on lähtenyt käyntiin ihan mallikkaasti. Neljän kotiottelun saldona kolme voittoa ja yksi tappio. Loviisalle emme rehellisesti sanoen voineet juurikaan mitään. Toki meillä oli omat paikkamme iskeä, mutta tolpat ja mystinen maaliviivaa pelastivat niissä tilanteissa Loviisan. Vastapainoksi loviisalaisille oli saman verran omia tolppia ja tyhjiä, joista pallo ei pomppinut sisään. Joten voitto olisi vaatinut tuuriakin. Kaikista muista peleistä olemme onnistuneet kairaamaan kaksi sarjapistettä.
Omissa silmissäni voittojen arvoa nostaa tapa, jolla ne tulivat. Pari divarikautta on tullut hävittyä otteluita pienillä marginaaleilla. Vastustajat ovat tulleet yleensä lopussa ohi. Nyt on ollut mukava huomata, että joukkueemme uskaltaa voittaa. Sen sai kokea PSS ja eilen M-Team. Kaneetti-ottelu oli vähän turhan selvästi meidän (parhaimmillaan 10-4), joten Kaneetin lopun kiri jäi enemmänkin kauneusvirheeksi kuin todelliseksi kiriksi.
Kun katsoo tilastoja, niin huomaa, että joukkueemme ”nelosdivaritason vahvistukset” ovat pelanneet alkukaudesta divaritason salibandya. Heikki Käsmä on naputtanut neljään ensimmäiseen peliin viisi osumaa. Hän on osunut tasaisesti jokaisessa ottelussa ja aina tasakentällisin. Käsmän sentterinä Toni Hirvonen on taistellut upeasti ja siinä sivussa antanut muutaman maukkaan syötön ja osunut maalipuidenkin väliin kahdesti (tehot 2+3).
Muista vahvistuksista täytyy mainita Vienolan Rami, josta joukkueemme on saanut vauhdikkaan lisän takalinjoille. Vienola täydentää hyvin vähemmän vauhdikasta pakkipariaan.
On vaikea löytää epäonnistujia, kun joukkue on aloittanut kauden hyvin ja joukkueen peli-ilme on todella positiivinen. Juuri peli-ilme on varmasti suurin muutos viime kauteen. Siihen Heikkisen Janne on kiinnittänyt erityishuomiota ja jollain tapaa hänen on täytynyt yrityksissään onnistua. M-Teamia vastaan nähtiin nimittäin sellainenkin eriskummallisuus, ettei joukkueemme istunut ottelussa yhtään minuuttia jäähyllä. Ei tule ihan heti mieleen historiasta ottelua, jossa Papas ei olisi joutunut kuluttamaan jäähypenkkiä. Se kertoo jostain.
Alkukauden huumassa on hyvä muistaa, että edessä on pitkä kausi. Olemme pelanneet vasta neljä kotiottelua, joista pisteitä pitikin tulla. Ja pitää muistaa sekin, että voitimme PSS:n ja M-Teamin kotona myös viime kaudella. Todenteolla joukkue punnitaan vasta ensimmäisten vaikeuksien tullessa vastaan. Niitä nimittäin tulee aivan varmasti jokaiselle joukkueelle sarjan aikana.
Nyt pääsemme kolmen viikon huilille hiomaan peliämme. YV:llä ei ole verkko heilunut aivan odotettuun tahtiin. 4:51 yhtä YV-maalia kohden on liikaa. Pitäisi päästä lähemmäs kolmea. Alivoima on ollut suhteellisen hyvää. Vastustaja on tehnyt ainoastaan yhden YV-maalin ja olemme pelanneet alivoimalla neljässä ottelussa nyt 12:16. Kaiken tämän kertoo salibandyliigan uusi hieno, mutta vielä buginen tilastointijärjestelmä.
Huomioitavaa muuten noista tilastoista on M-Teamin surkea alivoimapeli. Omalta osaltani voin sanoa, että jos saisin pelata kaikki kauden ylivoimat M-Teamin alivoimaa vastaan, maalisaldo alkaisi näyttää hurjia lukemia. Jostain syystä M-Team on joukkue, jota vastaan juuri minulla käy älytön luumu räiskiessäni silmät kiinni reikäpalloa verkkoon. Ehkä kauden seuraavassa kohtaamisessa Laurikainen muistaa scoutata allekirjoittaneen vedon pois.
Joukkuehuomiot:
Loviisan Tor: Ei ole varmaan kenellekään enää epäselvää, että kuulun loviisalaisen salibandykulttuurin arvostajien joukkoon. Kajaanissakin mukana tuntui olevan toistakymmentä huoltajaa/kannattajaa. Myös joukkue on urheilullisuuden perikuva. Ottelut Loviisaa vastaan ovat rehtejä, hyviä vääntöjä. Nykyjoukkueen kapteeni Peik Salminen on loistava esimerkki muille pelaajille.
Itse pelaamisesta topit ja flopit omaan pelifilosofiaani sopien:
+ peitto- ja maalivahtipeli kunnossa
+ kohtaamistamme joukkueista Loviisalla oli paketti parhaiten kasassa koko kentän alueella
+ liikkuva ja aktiivinen
- veti ainakin Kajaanissa läpi ottelun kahdella kentällä. En tiedä miten ja ketkä ovat pelanneet Haukiputaalla, mutta ainakin itse pelaisin tuplapeliviikonlopun lähtökohtaisesti kolmella ketjulla.
M-Team: Joukkueen peli on aina ihan näppärän näköistä ja parhaimmillaan pallo liikkuu todella hyvin. Lisäksi joukkueesta löytyy taitoa ja sovittuja kuvioita korkean karvauksen purkamiseen. Ei siis ihme, että M-Team on usein otteluissaan pallollisempi osapuoli. Katselin tuossa videolta meidän ottelun joukkuetta vastaan. Ylivoimahyökkäykset M-Team vei järjestään laitoihin, korkeassa karvauksessa osa joukkueesta empi, eikä uskaltanut nostaa mukaan ylös, viivasta kanttailtiin liikaa peittoihin. Tuossa muutamia seikkoja, jotka Loviisa teki selkeästi M-Teamia paremmin. Loviisa ei ampunut ensimmäiseen mieheen, vaan kierrätti pallon vapaampaan vetopaikkaan. Lisäksi joukkue karvasi paljon yhtenäisemmin.
+ M-Team puolustaa kulmalyöntejä ja kulmavapareita aika poikkeuksellisesti. Kolme kaveria peittää maalivahdin alueen reunoilla ja kaksi kaveria yrittää aktiivisesti tukkia poikkareita. Maalivahti pelaa pystyssä läpi tilanteen ja putoa alas ainoaan avonaiseen kulmaan, jos pallo sinne liikahtaa. Toimi ainakin meitä vastaan hyvin. Vedot jäivät peittoihin tai maalivahdin leveään rintaan. Olisi mukava kokeilla, että miten nopeat vaparit näissä toimisivat.
- näitä miinuksia tulikin jo tuossa. Vastahyökkäyksien puolustaminen ja omat vastahyökkäykset. Niissä oli parannettavaa. Samoin korkeassa karvauksessa. Nyt tekeminen oli vähän puolittaista.
Nyt ajatukset miesten tohinoista suurimmaksi osaksi naisten puolelle. Kausi alkaa ensi sunnuntaina. Siellä odottaakin iso joukko tuntemattomia vastustajia ja haasteita. Pääseepähän keskittymään aivan puhtaasti omaan tekemiseen.
-Jani-
Omissa silmissäni voittojen arvoa nostaa tapa, jolla ne tulivat. Pari divarikautta on tullut hävittyä otteluita pienillä marginaaleilla. Vastustajat ovat tulleet yleensä lopussa ohi. Nyt on ollut mukava huomata, että joukkueemme uskaltaa voittaa. Sen sai kokea PSS ja eilen M-Team. Kaneetti-ottelu oli vähän turhan selvästi meidän (parhaimmillaan 10-4), joten Kaneetin lopun kiri jäi enemmänkin kauneusvirheeksi kuin todelliseksi kiriksi.
Kun katsoo tilastoja, niin huomaa, että joukkueemme ”nelosdivaritason vahvistukset” ovat pelanneet alkukaudesta divaritason salibandya. Heikki Käsmä on naputtanut neljään ensimmäiseen peliin viisi osumaa. Hän on osunut tasaisesti jokaisessa ottelussa ja aina tasakentällisin. Käsmän sentterinä Toni Hirvonen on taistellut upeasti ja siinä sivussa antanut muutaman maukkaan syötön ja osunut maalipuidenkin väliin kahdesti (tehot 2+3).
Muista vahvistuksista täytyy mainita Vienolan Rami, josta joukkueemme on saanut vauhdikkaan lisän takalinjoille. Vienola täydentää hyvin vähemmän vauhdikasta pakkipariaan.
On vaikea löytää epäonnistujia, kun joukkue on aloittanut kauden hyvin ja joukkueen peli-ilme on todella positiivinen. Juuri peli-ilme on varmasti suurin muutos viime kauteen. Siihen Heikkisen Janne on kiinnittänyt erityishuomiota ja jollain tapaa hänen on täytynyt yrityksissään onnistua. M-Teamia vastaan nähtiin nimittäin sellainenkin eriskummallisuus, ettei joukkueemme istunut ottelussa yhtään minuuttia jäähyllä. Ei tule ihan heti mieleen historiasta ottelua, jossa Papas ei olisi joutunut kuluttamaan jäähypenkkiä. Se kertoo jostain.
Alkukauden huumassa on hyvä muistaa, että edessä on pitkä kausi. Olemme pelanneet vasta neljä kotiottelua, joista pisteitä pitikin tulla. Ja pitää muistaa sekin, että voitimme PSS:n ja M-Teamin kotona myös viime kaudella. Todenteolla joukkue punnitaan vasta ensimmäisten vaikeuksien tullessa vastaan. Niitä nimittäin tulee aivan varmasti jokaiselle joukkueelle sarjan aikana.
Nyt pääsemme kolmen viikon huilille hiomaan peliämme. YV:llä ei ole verkko heilunut aivan odotettuun tahtiin. 4:51 yhtä YV-maalia kohden on liikaa. Pitäisi päästä lähemmäs kolmea. Alivoima on ollut suhteellisen hyvää. Vastustaja on tehnyt ainoastaan yhden YV-maalin ja olemme pelanneet alivoimalla neljässä ottelussa nyt 12:16. Kaiken tämän kertoo salibandyliigan uusi hieno, mutta vielä buginen tilastointijärjestelmä.
Huomioitavaa muuten noista tilastoista on M-Teamin surkea alivoimapeli. Omalta osaltani voin sanoa, että jos saisin pelata kaikki kauden ylivoimat M-Teamin alivoimaa vastaan, maalisaldo alkaisi näyttää hurjia lukemia. Jostain syystä M-Team on joukkue, jota vastaan juuri minulla käy älytön luumu räiskiessäni silmät kiinni reikäpalloa verkkoon. Ehkä kauden seuraavassa kohtaamisessa Laurikainen muistaa scoutata allekirjoittaneen vedon pois.
Joukkuehuomiot:
Loviisan Tor: Ei ole varmaan kenellekään enää epäselvää, että kuulun loviisalaisen salibandykulttuurin arvostajien joukkoon. Kajaanissakin mukana tuntui olevan toistakymmentä huoltajaa/kannattajaa. Myös joukkue on urheilullisuuden perikuva. Ottelut Loviisaa vastaan ovat rehtejä, hyviä vääntöjä. Nykyjoukkueen kapteeni Peik Salminen on loistava esimerkki muille pelaajille.
Itse pelaamisesta topit ja flopit omaan pelifilosofiaani sopien:
+ peitto- ja maalivahtipeli kunnossa
+ kohtaamistamme joukkueista Loviisalla oli paketti parhaiten kasassa koko kentän alueella
+ liikkuva ja aktiivinen
- veti ainakin Kajaanissa läpi ottelun kahdella kentällä. En tiedä miten ja ketkä ovat pelanneet Haukiputaalla, mutta ainakin itse pelaisin tuplapeliviikonlopun lähtökohtaisesti kolmella ketjulla.
M-Team: Joukkueen peli on aina ihan näppärän näköistä ja parhaimmillaan pallo liikkuu todella hyvin. Lisäksi joukkueesta löytyy taitoa ja sovittuja kuvioita korkean karvauksen purkamiseen. Ei siis ihme, että M-Team on usein otteluissaan pallollisempi osapuoli. Katselin tuossa videolta meidän ottelun joukkuetta vastaan. Ylivoimahyökkäykset M-Team vei järjestään laitoihin, korkeassa karvauksessa osa joukkueesta empi, eikä uskaltanut nostaa mukaan ylös, viivasta kanttailtiin liikaa peittoihin. Tuossa muutamia seikkoja, jotka Loviisa teki selkeästi M-Teamia paremmin. Loviisa ei ampunut ensimmäiseen mieheen, vaan kierrätti pallon vapaampaan vetopaikkaan. Lisäksi joukkue karvasi paljon yhtenäisemmin.
+ M-Team puolustaa kulmalyöntejä ja kulmavapareita aika poikkeuksellisesti. Kolme kaveria peittää maalivahdin alueen reunoilla ja kaksi kaveria yrittää aktiivisesti tukkia poikkareita. Maalivahti pelaa pystyssä läpi tilanteen ja putoa alas ainoaan avonaiseen kulmaan, jos pallo sinne liikahtaa. Toimi ainakin meitä vastaan hyvin. Vedot jäivät peittoihin tai maalivahdin leveään rintaan. Olisi mukava kokeilla, että miten nopeat vaparit näissä toimisivat.
- näitä miinuksia tulikin jo tuossa. Vastahyökkäyksien puolustaminen ja omat vastahyökkäykset. Niissä oli parannettavaa. Samoin korkeassa karvauksessa. Nyt tekeminen oli vähän puolittaista.
Nyt ajatukset miesten tohinoista suurimmaksi osaksi naisten puolelle. Kausi alkaa ensi sunnuntaina. Siellä odottaakin iso joukko tuntemattomia vastustajia ja haasteita. Pääseepähän keskittymään aivan puhtaasti omaan tekemiseen.
-Jani-
maanantai 28. syyskuuta 2009
Neljän pisteen viikonloppu
Niinhän tuo pyörähti ykkösdivarin itälohko käyntiin neljän joukkueen osalta. Meidän osalta sarjakauden alku ei juuri parempi olisi voinut olla. Kahdesta ottelusta täydet neljä pistettä. Sunnuntaisen voiton arvoa nostaa kolmen maalin takaa nousu viimeisellä kympillä. Ja vieläpä yhtä sarjan potentiaalista kärkijoukkuetta vastaan.
Havaintoja peleistä on tässä vaiheessa kautta turha tehdä sen suuremmin, mutta jotain pientä infoa voin muille joukkueille antaa Kaneetin ja PSS:n pelistä.
Kaneetti oli Kajaanissa matkassa melko kapealla rosterilla, kuten pöytäkirjoistakin näkee. Pallollinen peli oli välillä ihan kelvollista ja pakit toimittivat viivasta palloa hyvillä kanteilla maalille tehokkaasti. Oman pään viisikkopelissä olikin sitten suuria ongelmia. Varmasti alkoi matka ja ottelu painaa, mutta välillä selät ja jalat suoristuivat liikaa, eikä omia miehiä hoksattu merkata edes vähää alusta. Lisäksi pallolliselle pelaajilla annettiin aivan liikaa tilaa ja aikaa.
Olin aivan varma lauantain jälkeen, että KeLy tulee niistämään Kaneetin, mutta toisin kävi. Tänään videolta tuota Papas-Kaneetti-ottelua katseltuani huomasin keravalaisten pelissä paljon enemmän hyviä juttuja kuin kentältä. Pakit eivät olleetkaan aivan niin saamattomia pallon kanssa kuin se välillä tuntui. Kyllä joukkue tulee pisteitä kaudella keräämään, kunhan saa vielä kolmannen kentällisenkin mukaan. Tästä huolimatta lasken joukkueen edelleen yhdeksi suurimmista putoajaehdokkaista.
Sunnuntaina saimme vastaan PSS:n, joka oli hakenut kaksi sarjapistettä KeLyltä. Ottelusta osattiin ennakoida vaikeaa ja sellainen siitä tulikin. Ei kuitenkaan ihan odotetunlainen. Alku oli aivan liian helppo. PSS:n yleensä toiminut matalampi karvaus ei saanut peitettyä syöttö- ja vetolinjoja alkuunkaan niin hyvin kuin viime kaudella ja pääsimme melko helposti 4-1-johtoon. Tuossa vaiheessa PSS nosti karvausta ja aloimme lahjoitella harhasyötöillä joukkueelle maalipaikkoja. Emme jaksaneet tehdä pallottomina töitä niin kovasti kuin olisi pitänyt. Liian helppo alku meinasi kostautua, sillä olimme ensimmäisen erän lopun ja koko toisen erän pesukoneessa.
Kolmanteen erään löysimme sopivasti taistelutahtoa ja nostimme karvaus korkeammalle. Tuossa vaiheessa PSS lamaantui. Jo lauantaina Haukiputaalta kiirineet viestit pitivät kutinsa; joukkueelta ei löytynyt aseita purkaa korkeaa karvausta säännöllisesti. Saimme käännettyä pelin painopisteen täysin PSS:n päätyyn ja aloimme voittaa lähes järjestään kaikki kaksinkamppailut. Oliko se sitten hengen voitto materiasta, vai ihan puhtaasti PSS:n huonoutta. Varmaan vähän molempia. Selvää oli vain, ettei joukkueen peli ollut lähellekään valmista.
Totuuden nimissä on sanottava, ettei se tappiokaan hirmu kaukana ollut. Voittomaalia edeltävässä vaihdossa PSS:n Petri Mäki pelasi ketjukaverinsa aivan tyhjään paikkaan, josta tämä ohjasi pallon ohi maalin. Pienet marginaalit on klisee, mutta tällä kertaa mukava sellainen.
Oman joukkueemme peli oli luvalla sanoen kehnoa. Karvauspeli vaatii todella paljon täsmennyksiä ja omassa päässä viisikon välimatkoja pitää saada paljon lyhyemmiksi. Toisessa pelissä oli jo hetkittäin näkyvissä niitä haluttuja muutoksia, joita lauantain jälkeen Heikkisen Jannen kanssa täsmensimme. Kehitystyötä on huomattavasti mukavampi tehdä, kun on voittoja alla. Omat luvattoman huonot peliesityksetkin voi kuitata sillä, että joukkue on täsmälleen niin hyvä kuin sen heikoin lenkki. Tällä kertaa siis parempi kuin Kaneetti ja PSS.
Allekirjoittaneen ”tähtihetkeksi” taisi jäädä keskialueen taklaus, joka vielä pelitilanteessa tuntui hyvinkin puhtaalta. Videolta tilanteen katsottuani pystyn myöntämään, että kyllähän siinä pari askelta joutui ottamaan päästäkseen kaverin juoksulinjalle, eikä kakkonen ollut huutava vääryys. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Ja toki pitää jeesustella vielä sen verran, että tuollaisia tilanteita menee läpi liigassa ja maajoukkueotteluissa läpi jatkuvasti. Kontakti osui vartaloon, ei päähän, ja tuli puhtaasti edestä. Paljon enemmän minua syljettävät kulmassa polvella pelaaminen ja ylikovat kontaktit ja juoksulinjoille leikkaamiset laitojen läheisyydessä, joita tuossakin ottelussa nähtiin.
Olipa muuten kajaanilaisyleisö sunnuntain ottelussa ilahduttavasti mukana. Pitääköhän tässä lisätä joukkueen nettisivuille kannatuslaulukirja, että kaikki yleisössä pääsevät mukaan lauluun!?
-Jani-
Havaintoja peleistä on tässä vaiheessa kautta turha tehdä sen suuremmin, mutta jotain pientä infoa voin muille joukkueille antaa Kaneetin ja PSS:n pelistä.
Kaneetti oli Kajaanissa matkassa melko kapealla rosterilla, kuten pöytäkirjoistakin näkee. Pallollinen peli oli välillä ihan kelvollista ja pakit toimittivat viivasta palloa hyvillä kanteilla maalille tehokkaasti. Oman pään viisikkopelissä olikin sitten suuria ongelmia. Varmasti alkoi matka ja ottelu painaa, mutta välillä selät ja jalat suoristuivat liikaa, eikä omia miehiä hoksattu merkata edes vähää alusta. Lisäksi pallolliselle pelaajilla annettiin aivan liikaa tilaa ja aikaa.
Olin aivan varma lauantain jälkeen, että KeLy tulee niistämään Kaneetin, mutta toisin kävi. Tänään videolta tuota Papas-Kaneetti-ottelua katseltuani huomasin keravalaisten pelissä paljon enemmän hyviä juttuja kuin kentältä. Pakit eivät olleetkaan aivan niin saamattomia pallon kanssa kuin se välillä tuntui. Kyllä joukkue tulee pisteitä kaudella keräämään, kunhan saa vielä kolmannen kentällisenkin mukaan. Tästä huolimatta lasken joukkueen edelleen yhdeksi suurimmista putoajaehdokkaista.
Sunnuntaina saimme vastaan PSS:n, joka oli hakenut kaksi sarjapistettä KeLyltä. Ottelusta osattiin ennakoida vaikeaa ja sellainen siitä tulikin. Ei kuitenkaan ihan odotetunlainen. Alku oli aivan liian helppo. PSS:n yleensä toiminut matalampi karvaus ei saanut peitettyä syöttö- ja vetolinjoja alkuunkaan niin hyvin kuin viime kaudella ja pääsimme melko helposti 4-1-johtoon. Tuossa vaiheessa PSS nosti karvausta ja aloimme lahjoitella harhasyötöillä joukkueelle maalipaikkoja. Emme jaksaneet tehdä pallottomina töitä niin kovasti kuin olisi pitänyt. Liian helppo alku meinasi kostautua, sillä olimme ensimmäisen erän lopun ja koko toisen erän pesukoneessa.
Kolmanteen erään löysimme sopivasti taistelutahtoa ja nostimme karvaus korkeammalle. Tuossa vaiheessa PSS lamaantui. Jo lauantaina Haukiputaalta kiirineet viestit pitivät kutinsa; joukkueelta ei löytynyt aseita purkaa korkeaa karvausta säännöllisesti. Saimme käännettyä pelin painopisteen täysin PSS:n päätyyn ja aloimme voittaa lähes järjestään kaikki kaksinkamppailut. Oliko se sitten hengen voitto materiasta, vai ihan puhtaasti PSS:n huonoutta. Varmaan vähän molempia. Selvää oli vain, ettei joukkueen peli ollut lähellekään valmista.
Totuuden nimissä on sanottava, ettei se tappiokaan hirmu kaukana ollut. Voittomaalia edeltävässä vaihdossa PSS:n Petri Mäki pelasi ketjukaverinsa aivan tyhjään paikkaan, josta tämä ohjasi pallon ohi maalin. Pienet marginaalit on klisee, mutta tällä kertaa mukava sellainen.
Oman joukkueemme peli oli luvalla sanoen kehnoa. Karvauspeli vaatii todella paljon täsmennyksiä ja omassa päässä viisikon välimatkoja pitää saada paljon lyhyemmiksi. Toisessa pelissä oli jo hetkittäin näkyvissä niitä haluttuja muutoksia, joita lauantain jälkeen Heikkisen Jannen kanssa täsmensimme. Kehitystyötä on huomattavasti mukavampi tehdä, kun on voittoja alla. Omat luvattoman huonot peliesityksetkin voi kuitata sillä, että joukkue on täsmälleen niin hyvä kuin sen heikoin lenkki. Tällä kertaa siis parempi kuin Kaneetti ja PSS.
Allekirjoittaneen ”tähtihetkeksi” taisi jäädä keskialueen taklaus, joka vielä pelitilanteessa tuntui hyvinkin puhtaalta. Videolta tilanteen katsottuani pystyn myöntämään, että kyllähän siinä pari askelta joutui ottamaan päästäkseen kaverin juoksulinjalle, eikä kakkonen ollut huutava vääryys. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Ja toki pitää jeesustella vielä sen verran, että tuollaisia tilanteita menee läpi liigassa ja maajoukkueotteluissa läpi jatkuvasti. Kontakti osui vartaloon, ei päähän, ja tuli puhtaasti edestä. Paljon enemmän minua syljettävät kulmassa polvella pelaaminen ja ylikovat kontaktit ja juoksulinjoille leikkaamiset laitojen läheisyydessä, joita tuossakin ottelussa nähtiin.
Olipa muuten kajaanilaisyleisö sunnuntain ottelussa ilahduttavasti mukana. Pitääköhän tässä lisätä joukkueen nettisivuille kannatuslaulukirja, että kaikki yleisössä pääsevät mukaan lauluun!?
-Jani-
perjantai 25. syyskuuta 2009
Itälohkon loppuveikkailut
Edellisen rankingin saamaan kommenttiin vastaan, että jäävään. Tehdään sitä mitä isommat edeltä. Ei se Lassekaan Happeeta nostanut pudotuspeleihin, vaikka varmasti itse siihen uskoo. Ainakin toivoo.
Mitä tulee Loviisan ja PSS:n valmennuksien eroihin ja meriittieroihin, vastaan täysin rehellisesti. Parviaisen tiedän nimeltä ja kasvoilta, Kankaanpäätä en. Lisäksi perustan väitteeni valmennuksesta koskevissa asioissa keskusteluihin ja kuulopuheisiin. Omakohtaista kokemusta ei ole ja Kauppilan Markkukin on vain kehunut uutta joukkuettaan ja valmennusta, joten sen perusteella olisin voinut kirjoittaa toisinkin. Onneksi on muitakin etelän kirjeenvaihtajia ja lopultahan näissä asioissa on vain kysymys jonkun ihmisen mielipiteestä.
Jatketaan itälohkon ennakko loppuun, ennen kuin sarja ehtii pyörähtää käyntiin. Vastailin muuten jo salibandylehdelle joskus elokuussa, että karsintoihin menevät KSS ja Loviisa. Alaspäin olin veikkaillut Sbandya, Kaneettia, Barbaareja ja Top Teamia. Joudun ehkä tuosta veikkauksesta hieman poikkeamaan, kuten jo kärkiviisikossakin tein. Kyllä syyskuussa pitää olla elokuuta viisaampi.
6. KeLy
Kellon Lyöntiä on todella vaikea veikata, koska paljon menee sympatiapisteitä joukkueen suuntaan. Olisi paljon asioita, joiden perusteella joukkue pitäisi laskea vahvasti putoajakandidaatiksi. Luetellaanpa ne ja unohdetaan sympatiat hetkeksi.
Pelaajavalmentaja Janne Krankka: Tämä ei tarkoita, etteikö Krankka osaisi valmentaa tai ettei hän osaisi pelata. Molempien hoitaminen divarissa on valtava haaste. Uskaltaisin väittää, että Krankka pystyy valmentamaan ja pelaamaan vain 50 prosenttisesti. Jos hän taas keskittyy tuota enemmän valmentamiseen, on se taas pelaamisesta pois. Toimiakseen yhtälö kaipaisi edes peluuttajaa otteluihin.
Puolustus: Divaritasolle täysi arvoitus. Jarkko Lehtinen ja Esa Valli ovat sympaattisia kavereita ja molemmat 100-varmasti divaritasoa. Mutta jos tämä kaksikko on joukkueen oman pään pallollisen pelin selkäranka, on KeLy vaikeuksissa.
Kokemattomuus: Joukkueesta löytyy muutama OLS:n mukana pyörinyt pelaaja, jotka muodostavat hyvän selkärangan. Muulle joukkueelle uusi sarjataso on hyppy tuntemattomaan.
Mutta unohdetaan kaikki tämä. KeLyllä on yksi sarjan parhaista hyökkäyksistä, jos se vaan saa sairastupansa tyhjäksi. Teemu Södö, Juho Krankka, Harri Keskisipilä ja Tapio Ala-Rautalahti ovat vastustajan näkökulmasta rasittavia vastustajia. Kookkaita, suhteellisen taitavia ja röyhkeitä. Nelikosta varsinkin Krankka saattaa olla hyvinkin sarjan uusi Toni Kokkonen, joka dominoi otteluita välillä miten haluaa, vaikkei tyyli olekaan kaikista näyttävin. Krankka on älykäs ja maaliahne pelaaja. Kerroin pistepörssin voittajaksi 1,25. Ratkaisuvalmiin hyökkäyksen ympärille on hyvä rakentaa, kun maalivahtipelinkin pitäisi olla Jesse Kamulan myötä kunnossa. Kunhan vain Kamula viitsii. Puolustajien tehtäväksi jää tässä joukkueessa katkoa vastustajan vastahyökkäyksiä ja toimittaa pallo nopeasti pikkaisen varastaville hyökkääjille. Sillä Barbaarit meni liigakarsintoihin, sillä KeLykin tässä sarjassa yllättää monet. Aivan sama, vaikka Krankan Janne pelaisi vain ylivoimat, alivoimat ja tasakentällisin joka toista vaihtoa.
7. Barbaarit
Barbaarit olisi helppo tuomita suoraksi tippujaksi. Kahden edelliskauden kentällisen menettäminen ei voi olla kirpaisematta. Lisäksi joukkue on täysin kusessa käytännön järjestelyiden kanssa, kun Isä-Pyysing ja Toni Kokkonen eivät enää olekaan hoitamassa kaikkia asioita. Kauden alla kovin jännitys onkin sen suhteen, tuleeko Barbaarit ensimmäisiin vieraspeleihin henkilöautoilla omakustannehintaan, vai löytyykö joukkueelta oikeasti taustalta potkua hoitaa edes alkeellisimmat asiat divaritasolle.
Pelillisisesti olen astunut NST-Arposen asettamaan miinaan ja luotan Lappeenrannan juniorityön voimaan. Materiaali riittää divariin, vaikka täsmähankinta Jouko Sumen olisikin viimeisen tiedon mukaan jättänyt joukkueen.
8. Kaneetti
Melko tuntematon vastustaja. Kerran olen joukkueen kohdannut ja silloin kyyti oli kylmää. Pääsemme karistelemaan tuota peikkoa harteilta heti sarja-avauksessa. Kaneetit luottaa Jyri Laineen ja Janne Uotilan tulivoimaan. Kaksikko tuleekin latomaan järkyttävän määrän pisteitä myös divarissa. Taustatukea tulee mukavasti Janne Seppälältä ja Mikko Kiveltä. En kuitenkaan voi periaatteesta luottaa joukkueeseen tämän enempää, sillä heidän pelaajalistaltaan löytyy tällä hetkellä vain yksi maalivahti.
9. Sbandy
Tapio Niskanen ja Matias Moilanen ovat nimiä, jotka Kajaanissakin tunnetaan. Niskanen kaukalopallopiireissä, Moilanen höntsäsählyistä. Nousija on aina nousija. Sbandy on helppo veikata putoajaksi, koska minulla ei ole mitään käsitystä joukkueesta tai sen pelaajista. Tuota mainittua kaksikkoa lukuunottamatta.
10. LeBa-96
Tahvanainen lähti Top Teamiin. Joukkueeseen pätee pitkälti sama kuin Sbandyyn. Kun ei tunne, niin ei tunne. En edes yritä esittää tietäväni joukkueesta jotain. Voin vain arvailla sen pelaavan perinteistä joensuulaista kusipääsalibandya ripauksella pallollista taitoa.
11. Top Team
Antti Matikainen on koko kauden sivussa.
Kuten nähdään. Veikkailuissa kannattaa olla ensimmäisten joukkueiden joukossa, koska silloin on vielä kirjoitusintoa.
Papas tulee sijoittumaan veikkaukseni mukaan sarjassa sijoille 1-12. Sen uskon olevan ainoa veikkaus, joka osuu varmuudella oikeaan. Jos omat unet pitävät paikkansa, kentällä nähdään ensi kaudella entistä ylimielisempi Lipsanen. En vain ymmärrä miksi tein niitä maaleja OLS:aa vastaan. Enteilinkö jo kevättä?
-Jani-
Mitä tulee Loviisan ja PSS:n valmennuksien eroihin ja meriittieroihin, vastaan täysin rehellisesti. Parviaisen tiedän nimeltä ja kasvoilta, Kankaanpäätä en. Lisäksi perustan väitteeni valmennuksesta koskevissa asioissa keskusteluihin ja kuulopuheisiin. Omakohtaista kokemusta ei ole ja Kauppilan Markkukin on vain kehunut uutta joukkuettaan ja valmennusta, joten sen perusteella olisin voinut kirjoittaa toisinkin. Onneksi on muitakin etelän kirjeenvaihtajia ja lopultahan näissä asioissa on vain kysymys jonkun ihmisen mielipiteestä.
Jatketaan itälohkon ennakko loppuun, ennen kuin sarja ehtii pyörähtää käyntiin. Vastailin muuten jo salibandylehdelle joskus elokuussa, että karsintoihin menevät KSS ja Loviisa. Alaspäin olin veikkaillut Sbandya, Kaneettia, Barbaareja ja Top Teamia. Joudun ehkä tuosta veikkauksesta hieman poikkeamaan, kuten jo kärkiviisikossakin tein. Kyllä syyskuussa pitää olla elokuuta viisaampi.
6. KeLy
Kellon Lyöntiä on todella vaikea veikata, koska paljon menee sympatiapisteitä joukkueen suuntaan. Olisi paljon asioita, joiden perusteella joukkue pitäisi laskea vahvasti putoajakandidaatiksi. Luetellaanpa ne ja unohdetaan sympatiat hetkeksi.
Pelaajavalmentaja Janne Krankka: Tämä ei tarkoita, etteikö Krankka osaisi valmentaa tai ettei hän osaisi pelata. Molempien hoitaminen divarissa on valtava haaste. Uskaltaisin väittää, että Krankka pystyy valmentamaan ja pelaamaan vain 50 prosenttisesti. Jos hän taas keskittyy tuota enemmän valmentamiseen, on se taas pelaamisesta pois. Toimiakseen yhtälö kaipaisi edes peluuttajaa otteluihin.
Puolustus: Divaritasolle täysi arvoitus. Jarkko Lehtinen ja Esa Valli ovat sympaattisia kavereita ja molemmat 100-varmasti divaritasoa. Mutta jos tämä kaksikko on joukkueen oman pään pallollisen pelin selkäranka, on KeLy vaikeuksissa.
Kokemattomuus: Joukkueesta löytyy muutama OLS:n mukana pyörinyt pelaaja, jotka muodostavat hyvän selkärangan. Muulle joukkueelle uusi sarjataso on hyppy tuntemattomaan.
Mutta unohdetaan kaikki tämä. KeLyllä on yksi sarjan parhaista hyökkäyksistä, jos se vaan saa sairastupansa tyhjäksi. Teemu Södö, Juho Krankka, Harri Keskisipilä ja Tapio Ala-Rautalahti ovat vastustajan näkökulmasta rasittavia vastustajia. Kookkaita, suhteellisen taitavia ja röyhkeitä. Nelikosta varsinkin Krankka saattaa olla hyvinkin sarjan uusi Toni Kokkonen, joka dominoi otteluita välillä miten haluaa, vaikkei tyyli olekaan kaikista näyttävin. Krankka on älykäs ja maaliahne pelaaja. Kerroin pistepörssin voittajaksi 1,25. Ratkaisuvalmiin hyökkäyksen ympärille on hyvä rakentaa, kun maalivahtipelinkin pitäisi olla Jesse Kamulan myötä kunnossa. Kunhan vain Kamula viitsii. Puolustajien tehtäväksi jää tässä joukkueessa katkoa vastustajan vastahyökkäyksiä ja toimittaa pallo nopeasti pikkaisen varastaville hyökkääjille. Sillä Barbaarit meni liigakarsintoihin, sillä KeLykin tässä sarjassa yllättää monet. Aivan sama, vaikka Krankan Janne pelaisi vain ylivoimat, alivoimat ja tasakentällisin joka toista vaihtoa.
7. Barbaarit
Barbaarit olisi helppo tuomita suoraksi tippujaksi. Kahden edelliskauden kentällisen menettäminen ei voi olla kirpaisematta. Lisäksi joukkue on täysin kusessa käytännön järjestelyiden kanssa, kun Isä-Pyysing ja Toni Kokkonen eivät enää olekaan hoitamassa kaikkia asioita. Kauden alla kovin jännitys onkin sen suhteen, tuleeko Barbaarit ensimmäisiin vieraspeleihin henkilöautoilla omakustannehintaan, vai löytyykö joukkueelta oikeasti taustalta potkua hoitaa edes alkeellisimmat asiat divaritasolle.
Pelillisisesti olen astunut NST-Arposen asettamaan miinaan ja luotan Lappeenrannan juniorityön voimaan. Materiaali riittää divariin, vaikka täsmähankinta Jouko Sumen olisikin viimeisen tiedon mukaan jättänyt joukkueen.
8. Kaneetti
Melko tuntematon vastustaja. Kerran olen joukkueen kohdannut ja silloin kyyti oli kylmää. Pääsemme karistelemaan tuota peikkoa harteilta heti sarja-avauksessa. Kaneetit luottaa Jyri Laineen ja Janne Uotilan tulivoimaan. Kaksikko tuleekin latomaan järkyttävän määrän pisteitä myös divarissa. Taustatukea tulee mukavasti Janne Seppälältä ja Mikko Kiveltä. En kuitenkaan voi periaatteesta luottaa joukkueeseen tämän enempää, sillä heidän pelaajalistaltaan löytyy tällä hetkellä vain yksi maalivahti.
9. Sbandy
Tapio Niskanen ja Matias Moilanen ovat nimiä, jotka Kajaanissakin tunnetaan. Niskanen kaukalopallopiireissä, Moilanen höntsäsählyistä. Nousija on aina nousija. Sbandy on helppo veikata putoajaksi, koska minulla ei ole mitään käsitystä joukkueesta tai sen pelaajista. Tuota mainittua kaksikkoa lukuunottamatta.
10. LeBa-96
Tahvanainen lähti Top Teamiin. Joukkueeseen pätee pitkälti sama kuin Sbandyyn. Kun ei tunne, niin ei tunne. En edes yritä esittää tietäväni joukkueesta jotain. Voin vain arvailla sen pelaavan perinteistä joensuulaista kusipääsalibandya ripauksella pallollista taitoa.
11. Top Team
Antti Matikainen on koko kauden sivussa.
Kuten nähdään. Veikkailuissa kannattaa olla ensimmäisten joukkueiden joukossa, koska silloin on vielä kirjoitusintoa.
Papas tulee sijoittumaan veikkaukseni mukaan sarjassa sijoille 1-12. Sen uskon olevan ainoa veikkaus, joka osuu varmuudella oikeaan. Jos omat unet pitävät paikkansa, kentällä nähdään ensi kaudella entistä ylimielisempi Lipsanen. En vain ymmärrä miksi tein niitä maaleja OLS:aa vastaan. Enteilinkö jo kevättä?
-Jani-
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Länsilohkon ennakointia
Jani aloitti divarin arvioimisen itälohkosta ja nyt vuorossa on samanlainen lista lännestä. Länsilohko on heikentynyt suhteessa itälohkoon merkittävästi ja pitkiin aikoihin voidaankin olla varmoja, että länsi on heikompi lohkoista.
Ensimmäisenä esittelyssä on lohkon Top 5 johon kuuluvat joukkueet pystyvät, hyvin pelatessaan, jokainen olemaan lohkossa vähintään karsijan paikalla.
1. Westend Indians
Lohkon suurin ennakkosuosikki erinomaisen pelaajamateriaalin ja loisteliaan valmennuksen johdolla. Itse en koskaan pitänyt Rastasta juuri minään, mutta miehen alaisuudessa pelanneet kertovat kaverista pelkästään positiivista.Myönnettävähän se on kyynikonkin, Rastas saa divarijoukkueensa kerta kerran jälkeen pelaamaan hapuilevan alkukauden jälkeen loisteliasta salibandyä kauden ratkaisuhetkillä. Koko kausi on joukkueelle oppimisprosessi, joten ei kannata juuri murehtia, jos Inkkarit kokevat yllätystappioita alkukaudesta. Viimeistään jouluna juna on raiteillaan ja sitä ei pysäytä mikään. Divarin suurin ehdokas liiganousijaksi. Joukkueen tärkeimpiä pelaajia ei suinkaan ole mediassa esillä olleet nilkoistaan heikko Robert Olenius ja Viron apu Valtteri Nurmi. Nämä miehet tekevät kyllä kovia tehoja heikkoja joukkueita vastaan, mutta eivät kanna joukkuetta kun sitä tarvittaisiin. Sen sijaan Jani Normala ja Stefan Korhonen on pelaajia joita kannattaa seurata.
2. FBT Pori
Ismo Läntisestä en voi sanoa samaa kuin Rastaasta. Hänestä en ole kuullut positiivisia kommentteja entisiltä pelaajilta. Läntinen saa Porin ylivertaisen kokoonpanon pelaamaan alle tasonsa ja vain muiden joukkueiden saamattomuus pitää Porin sarjan kakkosena. FBT Porissa viimekaudella pelanneille voi tulla itku moneen kertaan pallollisen pelin perään. Viistomaila ja suuppaus on päivän sana porissa. Pallo ilmaan kaikki perään. Liigassa joukkue sentään yritti pelata salibandyä rajallisella materiaalilla. On Läntisessä jotain positiivistakin, mies osaa peluutuksen ehkä paremmin kuin kukaan toinen divari valmentajista. Läntiselle on aivan sama lukeeko pelipaidassa Läntinen tai mikä muu tahansa, ratkaisu hetkillä pelaa ne joilla peli kulkee. Toivottavasti olen väärässä ja Ismo luo nahkansa myös salibandyn saralla, "lätkä-ismo" on jo nähty. Joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi nousee maalin suulle hankittu Jarkko Saastamoinen. Viron maajoukkueen moraalinen ykkösveskari pelaa väärässä sarjassa ja vain sen takia, että harjoittelu ei ole maistunut juuri koskaan kesäisin. Onnelan portsareiden mukaan ei tänäkään kesänä.
3. Ilves
Pelaajia tulee ja menee Classicin ja IC-Akatemian ovista ja ikkunoista. Joukkue on yksi sarjan taitavimmista koskaan. Harmi, että kaikki muut pelit menee Ilveksen pelien edelle ja nukkuva jättiläinen jatkaa uniaan divarissa. Seuralla olisi mahdollisuus nousta Suureksi suurien joukkoon, mutta tekijöitä ei tunnu löytyvän ja Passo Peltola pitää huolen siitä, että ratkaisupelaajat eivät vahingossakaan nosta uutta kilpailijaa liigamittelöihin. Ilveksestä löytyy myös sarjan pistepörssin voittaja, mikäli Ville Kangasmäki saa pelata yli 20 peliä divaria, tuskin saa ja voittaja on joku muu. Ilveksen peleissä vastustajat näkevät ilta toisensa jälkeen kauniita maaleja pitkien syöttöketjujen päätteeksi. Pelien voittaminen ei ole joukkueelle kuitenkaan läheskään niin tärkeää, kuin kahdet, kolmet putket ottelussa.
4. FoSu
Suupparit on itselleni melkoinen mysteeri. Pelejä seuratessa ei voi uskoa, että seura on kerta toisensa jälkeen top 5 joukkue. Joukkue on niin suuressa epätasapainossa hyökkäyksen ja puolustuksen suhteen, että taktiikka on pitänyt laatia hyökkäyspelaamisen osalta pelkkien hyökkääjien varaan. Mikäli pakit joutuvat antamaan useamman kuin yhden syötön on seurauksena joko purku tai harhasyöttö. Puolustuspeli paikallaan jököttävillä pakeilla on hallussa, hakkaa vihellykseen saakka. Forssan kotikaukalo on sarjan ehkäpä vaikein paikka vierailla, koska siellä kotijoukkue ei koskaan säästele itseään. Peli on juoksemista päästä päähän ylivoimahyökkäyksillä. Peli katkeaa vain Laitilan tuuletuksiin. Tyypillinen lopputulos forssassa on 14-8.Joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi nostan, Laitilan ohi, aina yhtä näppärästi pelaavan Ville Inton. Into saattaa olla sarjan ärsyttävin pelaaja, omasta mielestäni onkin, mutta omalle joukkueelleen hän on korvaamaton. Tilanteet eivät jää koskaan kesken ja ne pelataan lujaa mutta väärin loppuun asti. Arvostan.
5. USB
Viime kauden mustalla hevosella ei ole rahkeita vastaavaan yllätykseen varsinkin kun Lännistön kuula on nyt merkattu. Joukkue on edelleen laadukas ja sen tekemistä palvelee A-nuorten luopuminen paikastaan sm-sarjasta. Nyt kaikki keskittyvät vain divaripeleihin. Joukkue ei kokenut montaa menetystä, mutta Michael Fagerin paluu Tepsiin syö joukkueen johtajuutta merkittävästi. Fagerin merkitys oli joukkueelle iso, koska hänen kauttaan käytännössä kulki kakkoskentän peli, vaikka pisteillä herkuttelivatkin ihan muut miehet. Nyt on vaarana, että joukkue jää liikaa Lännistöjen ykköskentän varaan. USB veikataan viidenneksi, mutta mikäli joukkue saa kauteen huonon lähdön on sillä pelkona jopa putoaminen sarjasta alaspäin.
-Paavo
Ensimmäisenä esittelyssä on lohkon Top 5 johon kuuluvat joukkueet pystyvät, hyvin pelatessaan, jokainen olemaan lohkossa vähintään karsijan paikalla.
1. Westend Indians
Lohkon suurin ennakkosuosikki erinomaisen pelaajamateriaalin ja loisteliaan valmennuksen johdolla. Itse en koskaan pitänyt Rastasta juuri minään, mutta miehen alaisuudessa pelanneet kertovat kaverista pelkästään positiivista.Myönnettävähän se on kyynikonkin, Rastas saa divarijoukkueensa kerta kerran jälkeen pelaamaan hapuilevan alkukauden jälkeen loisteliasta salibandyä kauden ratkaisuhetkillä. Koko kausi on joukkueelle oppimisprosessi, joten ei kannata juuri murehtia, jos Inkkarit kokevat yllätystappioita alkukaudesta. Viimeistään jouluna juna on raiteillaan ja sitä ei pysäytä mikään. Divarin suurin ehdokas liiganousijaksi. Joukkueen tärkeimpiä pelaajia ei suinkaan ole mediassa esillä olleet nilkoistaan heikko Robert Olenius ja Viron apu Valtteri Nurmi. Nämä miehet tekevät kyllä kovia tehoja heikkoja joukkueita vastaan, mutta eivät kanna joukkuetta kun sitä tarvittaisiin. Sen sijaan Jani Normala ja Stefan Korhonen on pelaajia joita kannattaa seurata.
2. FBT Pori
Ismo Läntisestä en voi sanoa samaa kuin Rastaasta. Hänestä en ole kuullut positiivisia kommentteja entisiltä pelaajilta. Läntinen saa Porin ylivertaisen kokoonpanon pelaamaan alle tasonsa ja vain muiden joukkueiden saamattomuus pitää Porin sarjan kakkosena. FBT Porissa viimekaudella pelanneille voi tulla itku moneen kertaan pallollisen pelin perään. Viistomaila ja suuppaus on päivän sana porissa. Pallo ilmaan kaikki perään. Liigassa joukkue sentään yritti pelata salibandyä rajallisella materiaalilla. On Läntisessä jotain positiivistakin, mies osaa peluutuksen ehkä paremmin kuin kukaan toinen divari valmentajista. Läntiselle on aivan sama lukeeko pelipaidassa Läntinen tai mikä muu tahansa, ratkaisu hetkillä pelaa ne joilla peli kulkee. Toivottavasti olen väärässä ja Ismo luo nahkansa myös salibandyn saralla, "lätkä-ismo" on jo nähty. Joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi nousee maalin suulle hankittu Jarkko Saastamoinen. Viron maajoukkueen moraalinen ykkösveskari pelaa väärässä sarjassa ja vain sen takia, että harjoittelu ei ole maistunut juuri koskaan kesäisin. Onnelan portsareiden mukaan ei tänäkään kesänä.
3. Ilves
Pelaajia tulee ja menee Classicin ja IC-Akatemian ovista ja ikkunoista. Joukkue on yksi sarjan taitavimmista koskaan. Harmi, että kaikki muut pelit menee Ilveksen pelien edelle ja nukkuva jättiläinen jatkaa uniaan divarissa. Seuralla olisi mahdollisuus nousta Suureksi suurien joukkoon, mutta tekijöitä ei tunnu löytyvän ja Passo Peltola pitää huolen siitä, että ratkaisupelaajat eivät vahingossakaan nosta uutta kilpailijaa liigamittelöihin. Ilveksestä löytyy myös sarjan pistepörssin voittaja, mikäli Ville Kangasmäki saa pelata yli 20 peliä divaria, tuskin saa ja voittaja on joku muu. Ilveksen peleissä vastustajat näkevät ilta toisensa jälkeen kauniita maaleja pitkien syöttöketjujen päätteeksi. Pelien voittaminen ei ole joukkueelle kuitenkaan läheskään niin tärkeää, kuin kahdet, kolmet putket ottelussa.
4. FoSu
Suupparit on itselleni melkoinen mysteeri. Pelejä seuratessa ei voi uskoa, että seura on kerta toisensa jälkeen top 5 joukkue. Joukkue on niin suuressa epätasapainossa hyökkäyksen ja puolustuksen suhteen, että taktiikka on pitänyt laatia hyökkäyspelaamisen osalta pelkkien hyökkääjien varaan. Mikäli pakit joutuvat antamaan useamman kuin yhden syötön on seurauksena joko purku tai harhasyöttö. Puolustuspeli paikallaan jököttävillä pakeilla on hallussa, hakkaa vihellykseen saakka. Forssan kotikaukalo on sarjan ehkäpä vaikein paikka vierailla, koska siellä kotijoukkue ei koskaan säästele itseään. Peli on juoksemista päästä päähän ylivoimahyökkäyksillä. Peli katkeaa vain Laitilan tuuletuksiin. Tyypillinen lopputulos forssassa on 14-8.Joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi nostan, Laitilan ohi, aina yhtä näppärästi pelaavan Ville Inton. Into saattaa olla sarjan ärsyttävin pelaaja, omasta mielestäni onkin, mutta omalle joukkueelleen hän on korvaamaton. Tilanteet eivät jää koskaan kesken ja ne pelataan lujaa mutta väärin loppuun asti. Arvostan.
5. USB
Viime kauden mustalla hevosella ei ole rahkeita vastaavaan yllätykseen varsinkin kun Lännistön kuula on nyt merkattu. Joukkue on edelleen laadukas ja sen tekemistä palvelee A-nuorten luopuminen paikastaan sm-sarjasta. Nyt kaikki keskittyvät vain divaripeleihin. Joukkue ei kokenut montaa menetystä, mutta Michael Fagerin paluu Tepsiin syö joukkueen johtajuutta merkittävästi. Fagerin merkitys oli joukkueelle iso, koska hänen kauttaan käytännössä kulki kakkoskentän peli, vaikka pisteillä herkuttelivatkin ihan muut miehet. Nyt on vaarana, että joukkue jää liikaa Lännistöjen ykköskentän varaan. USB veikataan viidenneksi, mutta mikäli joukkue saa kauteen huonon lähdön on sillä pelkona jopa putoaminen sarjasta alaspäin.
-Paavo
tiistai 15. syyskuuta 2009
Itälohkon ennakointia
Miesten ykkösdivisioonan itälohko jakaantuu selvästi viiteen kärkijoukkueeseen, keskikastiin ja pannan pohjimmaisiin. Viiden kärjessä useampi joukkue tavoittelee tosissaan nousua liigaan ja materiaalit ovatkin vähintään viime kauden karsijoiden tasoa. Näin ennakkoon itälohko näyttää selvästi länttä kovemmalta. Syksyn salibandykirjoitukset starttaavatkin mukavasti itälohkon viiden kärjellä.
1. Loviisan Tor
Loviisassa osataan menestyä, ainakin divaritasolla. Tällä kaudella joukkueen ehdoton tavoite on nousta juhlavuoden kunniaksi liigaan. Vahvistukset ja satsaukset ovat sitä tasoa. On ulkomaalaisvahvistuksia ja on kaikkien kurittavien kotiäitien sankari Peik Salminen. Valmennuskin tuntuisi olevan osaavissa käsissä Iiro Parviaisen myötä. Kaikki on kuin pedattu Loviisan marssille, vaikka Valtteri Etholen ja Petri Mäki hämmentävätkin paikalliskilpailija PSS:ssä. Pelannut harjoitusottelunsa liigajengejä vastaan, joissa ei hirveästi ole tuloksellisesti juhlinut.
2. PSS
Porvoossa vannotaan ensi kaudella Etholenin nimiin. PSS oli viime kaudella heikon alun jälkeen yksi sarjan parhaista joukkueista ja on sekin vahvistunut mukavasti kesän aikana. Etholenin lisäksi joukkueen paidan pukee päälleen kajaanilaiselle salibandyväelle tuttu Markku Kauppila, josta PSS saa monet yllättävän vahvistuksen. Kaksikon lisäksi pallollista taitoa hyökkäyspäähän tarjoaa Loviisasta palaava Petri Mäki. PSS tulee tekemään ensi kaudella kovan määrän maaleja, mutta ero Loviisaan syntynee oman pään tilkitsemisessä ja valmennuksen tasossa.
3. ÅIF
Pelaajamateriaaliltaan sipoolaisjoukkue saattaa olla jopa kovempi kuin kärkikaksikko ja muistini mukaan myös ÅIF tavoittelee tänä vuonna nousua liigaan. Jostain syystä en silti jaksa uskoa, että vanhat padut jaksaisivat syttyä läpi kauden. Hieroo hirvittävän määrän näyttäviä maaleja, mutta välillä peli saattaa mennä liiaksikin hieromiseksi. Ajanut sisään joukkueeseen junioreita, joiden tarkoitus olisi korvata ikämiesosastoa. Kotonaan ÅIF ei tule häviämään kuin korkeintaan pari ottelua koko kauden aikana. Sydäntalven vieraspelit verottavat pistepussia sen verran, ettei aivan terävimpään kärkeen ole asiaa.
4. M-Team
Sinipaidat napsivat pisteitä tasaiseen tahtiin laadukkaan materiaalinsa ansiosta, mutta silti jotain puuttuu. Ehkä joukkueesta uupuu juuri se tehokas syömähammas, jonka varaan voi laskea illasta toiseen? Jos HIFK:sta tullut Riku Reunamäki pystyy nousemaan divarin kärkipelaajaksi, saattaa M-Team yllättää kaikki. Reunamäki oli jo viime kaudella selvästi kakkoseen pudonneen HIFK:n paras ja tuskin pelin taso hirveästi tippuu, kun kaverit ympärillä paranevat. Puolustuksesta M-Teamilta löytyy viime kautta enemmän laadukkaita pelimiehiä Martin Sivakovin johdolla. Hyökkäyksessäkin on laatua kolmeen todella hyvään ketjuun, mutta kuten alussa jo sanoin; M-Team kaipaa sen yhden syömähampaan, joka löytyi viime kaudella OLS:lta Tammelan, Laitisen ja Lindgrenin muodossa. Barbaareillakin oli omansa Pyysingissä, Lievosessa ja Kokkosessa.
5. KSS
Kesän kovimman pelaajakaappauksen tehnyt kuopiolaisjoukkue lähtee sekin kauteen yllätysvalmiina. Juhani Tuomaisesta joukkue saa takuuvarman maalipörssin kärkinimen ja joukkueen ylivoimasta tuli kertaheitolla sarjan pelätyin. KSS repi pari pelimiestä SB Savosta ja sai kaivattua laajuutta rinkiinsä. Myös valmennuspuolella koettiin muutos, kun päävalmentajaksi hyppäsi Petri Palovaara. Tuomaisen ohella KSS voi laskea pistetehtailussa II divisioonasta siirtyvän Pasi Laitilan ja kokeneen Leo Lyytisen varaan. Savo-konkarit Lyytinen, Kuronen ja Siponen saattavat innostua pelaamaan viime vuotta vahvemmin Tuomaisen hypättyä mukaan remmiin. Kuopiolaisia on todella vaikea arvioida, koska valmennus on pienimuotoinen arvoitus ja Kuopiossa juuri valmennuksella on todella iso rooli asenteensa kanssa kamppailevien "tähtien" kanssa yhteen pelaamisessa.
1. Loviisan Tor
Loviisassa osataan menestyä, ainakin divaritasolla. Tällä kaudella joukkueen ehdoton tavoite on nousta juhlavuoden kunniaksi liigaan. Vahvistukset ja satsaukset ovat sitä tasoa. On ulkomaalaisvahvistuksia ja on kaikkien kurittavien kotiäitien sankari Peik Salminen. Valmennuskin tuntuisi olevan osaavissa käsissä Iiro Parviaisen myötä. Kaikki on kuin pedattu Loviisan marssille, vaikka Valtteri Etholen ja Petri Mäki hämmentävätkin paikalliskilpailija PSS:ssä. Pelannut harjoitusottelunsa liigajengejä vastaan, joissa ei hirveästi ole tuloksellisesti juhlinut.
2. PSS
Porvoossa vannotaan ensi kaudella Etholenin nimiin. PSS oli viime kaudella heikon alun jälkeen yksi sarjan parhaista joukkueista ja on sekin vahvistunut mukavasti kesän aikana. Etholenin lisäksi joukkueen paidan pukee päälleen kajaanilaiselle salibandyväelle tuttu Markku Kauppila, josta PSS saa monet yllättävän vahvistuksen. Kaksikon lisäksi pallollista taitoa hyökkäyspäähän tarjoaa Loviisasta palaava Petri Mäki. PSS tulee tekemään ensi kaudella kovan määrän maaleja, mutta ero Loviisaan syntynee oman pään tilkitsemisessä ja valmennuksen tasossa.
3. ÅIF
Pelaajamateriaaliltaan sipoolaisjoukkue saattaa olla jopa kovempi kuin kärkikaksikko ja muistini mukaan myös ÅIF tavoittelee tänä vuonna nousua liigaan. Jostain syystä en silti jaksa uskoa, että vanhat padut jaksaisivat syttyä läpi kauden. Hieroo hirvittävän määrän näyttäviä maaleja, mutta välillä peli saattaa mennä liiaksikin hieromiseksi. Ajanut sisään joukkueeseen junioreita, joiden tarkoitus olisi korvata ikämiesosastoa. Kotonaan ÅIF ei tule häviämään kuin korkeintaan pari ottelua koko kauden aikana. Sydäntalven vieraspelit verottavat pistepussia sen verran, ettei aivan terävimpään kärkeen ole asiaa.
4. M-Team
Sinipaidat napsivat pisteitä tasaiseen tahtiin laadukkaan materiaalinsa ansiosta, mutta silti jotain puuttuu. Ehkä joukkueesta uupuu juuri se tehokas syömähammas, jonka varaan voi laskea illasta toiseen? Jos HIFK:sta tullut Riku Reunamäki pystyy nousemaan divarin kärkipelaajaksi, saattaa M-Team yllättää kaikki. Reunamäki oli jo viime kaudella selvästi kakkoseen pudonneen HIFK:n paras ja tuskin pelin taso hirveästi tippuu, kun kaverit ympärillä paranevat. Puolustuksesta M-Teamilta löytyy viime kautta enemmän laadukkaita pelimiehiä Martin Sivakovin johdolla. Hyökkäyksessäkin on laatua kolmeen todella hyvään ketjuun, mutta kuten alussa jo sanoin; M-Team kaipaa sen yhden syömähampaan, joka löytyi viime kaudella OLS:lta Tammelan, Laitisen ja Lindgrenin muodossa. Barbaareillakin oli omansa Pyysingissä, Lievosessa ja Kokkosessa.
5. KSS
Kesän kovimman pelaajakaappauksen tehnyt kuopiolaisjoukkue lähtee sekin kauteen yllätysvalmiina. Juhani Tuomaisesta joukkue saa takuuvarman maalipörssin kärkinimen ja joukkueen ylivoimasta tuli kertaheitolla sarjan pelätyin. KSS repi pari pelimiestä SB Savosta ja sai kaivattua laajuutta rinkiinsä. Myös valmennuspuolella koettiin muutos, kun päävalmentajaksi hyppäsi Petri Palovaara. Tuomaisen ohella KSS voi laskea pistetehtailussa II divisioonasta siirtyvän Pasi Laitilan ja kokeneen Leo Lyytisen varaan. Savo-konkarit Lyytinen, Kuronen ja Siponen saattavat innostua pelaamaan viime vuotta vahvemmin Tuomaisen hypättyä mukaan remmiin. Kuopiolaisia on todella vaikea arvioida, koska valmennus on pienimuotoinen arvoitus ja Kuopiossa juuri valmennuksella on todella iso rooli asenteensa kanssa kamppailevien "tähtien" kanssa yhteen pelaamisessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
