Niinhän tuo pyörähti ykkösdivarin itälohko käyntiin neljän joukkueen osalta. Meidän osalta sarjakauden alku ei juuri parempi olisi voinut olla. Kahdesta ottelusta täydet neljä pistettä. Sunnuntaisen voiton arvoa nostaa kolmen maalin takaa nousu viimeisellä kympillä. Ja vieläpä yhtä sarjan potentiaalista kärkijoukkuetta vastaan.
Havaintoja peleistä on tässä vaiheessa kautta turha tehdä sen suuremmin, mutta jotain pientä infoa voin muille joukkueille antaa Kaneetin ja PSS:n pelistä.
Kaneetti oli Kajaanissa matkassa melko kapealla rosterilla, kuten pöytäkirjoistakin näkee. Pallollinen peli oli välillä ihan kelvollista ja pakit toimittivat viivasta palloa hyvillä kanteilla maalille tehokkaasti. Oman pään viisikkopelissä olikin sitten suuria ongelmia. Varmasti alkoi matka ja ottelu painaa, mutta välillä selät ja jalat suoristuivat liikaa, eikä omia miehiä hoksattu merkata edes vähää alusta. Lisäksi pallolliselle pelaajilla annettiin aivan liikaa tilaa ja aikaa.
Olin aivan varma lauantain jälkeen, että KeLy tulee niistämään Kaneetin, mutta toisin kävi. Tänään videolta tuota Papas-Kaneetti-ottelua katseltuani huomasin keravalaisten pelissä paljon enemmän hyviä juttuja kuin kentältä. Pakit eivät olleetkaan aivan niin saamattomia pallon kanssa kuin se välillä tuntui. Kyllä joukkue tulee pisteitä kaudella keräämään, kunhan saa vielä kolmannen kentällisenkin mukaan. Tästä huolimatta lasken joukkueen edelleen yhdeksi suurimmista putoajaehdokkaista.
Sunnuntaina saimme vastaan PSS:n, joka oli hakenut kaksi sarjapistettä KeLyltä. Ottelusta osattiin ennakoida vaikeaa ja sellainen siitä tulikin. Ei kuitenkaan ihan odotetunlainen. Alku oli aivan liian helppo. PSS:n yleensä toiminut matalampi karvaus ei saanut peitettyä syöttö- ja vetolinjoja alkuunkaan niin hyvin kuin viime kaudella ja pääsimme melko helposti 4-1-johtoon. Tuossa vaiheessa PSS nosti karvausta ja aloimme lahjoitella harhasyötöillä joukkueelle maalipaikkoja. Emme jaksaneet tehdä pallottomina töitä niin kovasti kuin olisi pitänyt. Liian helppo alku meinasi kostautua, sillä olimme ensimmäisen erän lopun ja koko toisen erän pesukoneessa.
Kolmanteen erään löysimme sopivasti taistelutahtoa ja nostimme karvaus korkeammalle. Tuossa vaiheessa PSS lamaantui. Jo lauantaina Haukiputaalta kiirineet viestit pitivät kutinsa; joukkueelta ei löytynyt aseita purkaa korkeaa karvausta säännöllisesti. Saimme käännettyä pelin painopisteen täysin PSS:n päätyyn ja aloimme voittaa lähes järjestään kaikki kaksinkamppailut. Oliko se sitten hengen voitto materiasta, vai ihan puhtaasti PSS:n huonoutta. Varmaan vähän molempia. Selvää oli vain, ettei joukkueen peli ollut lähellekään valmista.
Totuuden nimissä on sanottava, ettei se tappiokaan hirmu kaukana ollut. Voittomaalia edeltävässä vaihdossa PSS:n Petri Mäki pelasi ketjukaverinsa aivan tyhjään paikkaan, josta tämä ohjasi pallon ohi maalin. Pienet marginaalit on klisee, mutta tällä kertaa mukava sellainen.
Oman joukkueemme peli oli luvalla sanoen kehnoa. Karvauspeli vaatii todella paljon täsmennyksiä ja omassa päässä viisikon välimatkoja pitää saada paljon lyhyemmiksi. Toisessa pelissä oli jo hetkittäin näkyvissä niitä haluttuja muutoksia, joita lauantain jälkeen Heikkisen Jannen kanssa täsmensimme. Kehitystyötä on huomattavasti mukavampi tehdä, kun on voittoja alla. Omat luvattoman huonot peliesityksetkin voi kuitata sillä, että joukkue on täsmälleen niin hyvä kuin sen heikoin lenkki. Tällä kertaa siis parempi kuin Kaneetti ja PSS.
Allekirjoittaneen ”tähtihetkeksi” taisi jäädä keskialueen taklaus, joka vielä pelitilanteessa tuntui hyvinkin puhtaalta. Videolta tilanteen katsottuani pystyn myöntämään, että kyllähän siinä pari askelta joutui ottamaan päästäkseen kaverin juoksulinjalle, eikä kakkonen ollut huutava vääryys. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Ja toki pitää jeesustella vielä sen verran, että tuollaisia tilanteita menee läpi liigassa ja maajoukkueotteluissa läpi jatkuvasti. Kontakti osui vartaloon, ei päähän, ja tuli puhtaasti edestä. Paljon enemmän minua syljettävät kulmassa polvella pelaaminen ja ylikovat kontaktit ja juoksulinjoille leikkaamiset laitojen läheisyydessä, joita tuossakin ottelussa nähtiin.
Olipa muuten kajaanilaisyleisö sunnuntain ottelussa ilahduttavasti mukana. Pitääköhän tässä lisätä joukkueen nettisivuille kannatuslaulukirja, että kaikki yleisössä pääsevät mukaan lauluun!?
-Jani-
maanantai 28. syyskuuta 2009
perjantai 25. syyskuuta 2009
Itälohkon loppuveikkailut
Edellisen rankingin saamaan kommenttiin vastaan, että jäävään. Tehdään sitä mitä isommat edeltä. Ei se Lassekaan Happeeta nostanut pudotuspeleihin, vaikka varmasti itse siihen uskoo. Ainakin toivoo.
Mitä tulee Loviisan ja PSS:n valmennuksien eroihin ja meriittieroihin, vastaan täysin rehellisesti. Parviaisen tiedän nimeltä ja kasvoilta, Kankaanpäätä en. Lisäksi perustan väitteeni valmennuksesta koskevissa asioissa keskusteluihin ja kuulopuheisiin. Omakohtaista kokemusta ei ole ja Kauppilan Markkukin on vain kehunut uutta joukkuettaan ja valmennusta, joten sen perusteella olisin voinut kirjoittaa toisinkin. Onneksi on muitakin etelän kirjeenvaihtajia ja lopultahan näissä asioissa on vain kysymys jonkun ihmisen mielipiteestä.
Jatketaan itälohkon ennakko loppuun, ennen kuin sarja ehtii pyörähtää käyntiin. Vastailin muuten jo salibandylehdelle joskus elokuussa, että karsintoihin menevät KSS ja Loviisa. Alaspäin olin veikkaillut Sbandya, Kaneettia, Barbaareja ja Top Teamia. Joudun ehkä tuosta veikkauksesta hieman poikkeamaan, kuten jo kärkiviisikossakin tein. Kyllä syyskuussa pitää olla elokuuta viisaampi.
6. KeLy
Kellon Lyöntiä on todella vaikea veikata, koska paljon menee sympatiapisteitä joukkueen suuntaan. Olisi paljon asioita, joiden perusteella joukkue pitäisi laskea vahvasti putoajakandidaatiksi. Luetellaanpa ne ja unohdetaan sympatiat hetkeksi.
Pelaajavalmentaja Janne Krankka: Tämä ei tarkoita, etteikö Krankka osaisi valmentaa tai ettei hän osaisi pelata. Molempien hoitaminen divarissa on valtava haaste. Uskaltaisin väittää, että Krankka pystyy valmentamaan ja pelaamaan vain 50 prosenttisesti. Jos hän taas keskittyy tuota enemmän valmentamiseen, on se taas pelaamisesta pois. Toimiakseen yhtälö kaipaisi edes peluuttajaa otteluihin.
Puolustus: Divaritasolle täysi arvoitus. Jarkko Lehtinen ja Esa Valli ovat sympaattisia kavereita ja molemmat 100-varmasti divaritasoa. Mutta jos tämä kaksikko on joukkueen oman pään pallollisen pelin selkäranka, on KeLy vaikeuksissa.
Kokemattomuus: Joukkueesta löytyy muutama OLS:n mukana pyörinyt pelaaja, jotka muodostavat hyvän selkärangan. Muulle joukkueelle uusi sarjataso on hyppy tuntemattomaan.
Mutta unohdetaan kaikki tämä. KeLyllä on yksi sarjan parhaista hyökkäyksistä, jos se vaan saa sairastupansa tyhjäksi. Teemu Södö, Juho Krankka, Harri Keskisipilä ja Tapio Ala-Rautalahti ovat vastustajan näkökulmasta rasittavia vastustajia. Kookkaita, suhteellisen taitavia ja röyhkeitä. Nelikosta varsinkin Krankka saattaa olla hyvinkin sarjan uusi Toni Kokkonen, joka dominoi otteluita välillä miten haluaa, vaikkei tyyli olekaan kaikista näyttävin. Krankka on älykäs ja maaliahne pelaaja. Kerroin pistepörssin voittajaksi 1,25. Ratkaisuvalmiin hyökkäyksen ympärille on hyvä rakentaa, kun maalivahtipelinkin pitäisi olla Jesse Kamulan myötä kunnossa. Kunhan vain Kamula viitsii. Puolustajien tehtäväksi jää tässä joukkueessa katkoa vastustajan vastahyökkäyksiä ja toimittaa pallo nopeasti pikkaisen varastaville hyökkääjille. Sillä Barbaarit meni liigakarsintoihin, sillä KeLykin tässä sarjassa yllättää monet. Aivan sama, vaikka Krankan Janne pelaisi vain ylivoimat, alivoimat ja tasakentällisin joka toista vaihtoa.
7. Barbaarit
Barbaarit olisi helppo tuomita suoraksi tippujaksi. Kahden edelliskauden kentällisen menettäminen ei voi olla kirpaisematta. Lisäksi joukkue on täysin kusessa käytännön järjestelyiden kanssa, kun Isä-Pyysing ja Toni Kokkonen eivät enää olekaan hoitamassa kaikkia asioita. Kauden alla kovin jännitys onkin sen suhteen, tuleeko Barbaarit ensimmäisiin vieraspeleihin henkilöautoilla omakustannehintaan, vai löytyykö joukkueelta oikeasti taustalta potkua hoitaa edes alkeellisimmat asiat divaritasolle.
Pelillisisesti olen astunut NST-Arposen asettamaan miinaan ja luotan Lappeenrannan juniorityön voimaan. Materiaali riittää divariin, vaikka täsmähankinta Jouko Sumen olisikin viimeisen tiedon mukaan jättänyt joukkueen.
8. Kaneetti
Melko tuntematon vastustaja. Kerran olen joukkueen kohdannut ja silloin kyyti oli kylmää. Pääsemme karistelemaan tuota peikkoa harteilta heti sarja-avauksessa. Kaneetit luottaa Jyri Laineen ja Janne Uotilan tulivoimaan. Kaksikko tuleekin latomaan järkyttävän määrän pisteitä myös divarissa. Taustatukea tulee mukavasti Janne Seppälältä ja Mikko Kiveltä. En kuitenkaan voi periaatteesta luottaa joukkueeseen tämän enempää, sillä heidän pelaajalistaltaan löytyy tällä hetkellä vain yksi maalivahti.
9. Sbandy
Tapio Niskanen ja Matias Moilanen ovat nimiä, jotka Kajaanissakin tunnetaan. Niskanen kaukalopallopiireissä, Moilanen höntsäsählyistä. Nousija on aina nousija. Sbandy on helppo veikata putoajaksi, koska minulla ei ole mitään käsitystä joukkueesta tai sen pelaajista. Tuota mainittua kaksikkoa lukuunottamatta.
10. LeBa-96
Tahvanainen lähti Top Teamiin. Joukkueeseen pätee pitkälti sama kuin Sbandyyn. Kun ei tunne, niin ei tunne. En edes yritä esittää tietäväni joukkueesta jotain. Voin vain arvailla sen pelaavan perinteistä joensuulaista kusipääsalibandya ripauksella pallollista taitoa.
11. Top Team
Antti Matikainen on koko kauden sivussa.
Kuten nähdään. Veikkailuissa kannattaa olla ensimmäisten joukkueiden joukossa, koska silloin on vielä kirjoitusintoa.
Papas tulee sijoittumaan veikkaukseni mukaan sarjassa sijoille 1-12. Sen uskon olevan ainoa veikkaus, joka osuu varmuudella oikeaan. Jos omat unet pitävät paikkansa, kentällä nähdään ensi kaudella entistä ylimielisempi Lipsanen. En vain ymmärrä miksi tein niitä maaleja OLS:aa vastaan. Enteilinkö jo kevättä?
-Jani-
Mitä tulee Loviisan ja PSS:n valmennuksien eroihin ja meriittieroihin, vastaan täysin rehellisesti. Parviaisen tiedän nimeltä ja kasvoilta, Kankaanpäätä en. Lisäksi perustan väitteeni valmennuksesta koskevissa asioissa keskusteluihin ja kuulopuheisiin. Omakohtaista kokemusta ei ole ja Kauppilan Markkukin on vain kehunut uutta joukkuettaan ja valmennusta, joten sen perusteella olisin voinut kirjoittaa toisinkin. Onneksi on muitakin etelän kirjeenvaihtajia ja lopultahan näissä asioissa on vain kysymys jonkun ihmisen mielipiteestä.
Jatketaan itälohkon ennakko loppuun, ennen kuin sarja ehtii pyörähtää käyntiin. Vastailin muuten jo salibandylehdelle joskus elokuussa, että karsintoihin menevät KSS ja Loviisa. Alaspäin olin veikkaillut Sbandya, Kaneettia, Barbaareja ja Top Teamia. Joudun ehkä tuosta veikkauksesta hieman poikkeamaan, kuten jo kärkiviisikossakin tein. Kyllä syyskuussa pitää olla elokuuta viisaampi.
6. KeLy
Kellon Lyöntiä on todella vaikea veikata, koska paljon menee sympatiapisteitä joukkueen suuntaan. Olisi paljon asioita, joiden perusteella joukkue pitäisi laskea vahvasti putoajakandidaatiksi. Luetellaanpa ne ja unohdetaan sympatiat hetkeksi.
Pelaajavalmentaja Janne Krankka: Tämä ei tarkoita, etteikö Krankka osaisi valmentaa tai ettei hän osaisi pelata. Molempien hoitaminen divarissa on valtava haaste. Uskaltaisin väittää, että Krankka pystyy valmentamaan ja pelaamaan vain 50 prosenttisesti. Jos hän taas keskittyy tuota enemmän valmentamiseen, on se taas pelaamisesta pois. Toimiakseen yhtälö kaipaisi edes peluuttajaa otteluihin.
Puolustus: Divaritasolle täysi arvoitus. Jarkko Lehtinen ja Esa Valli ovat sympaattisia kavereita ja molemmat 100-varmasti divaritasoa. Mutta jos tämä kaksikko on joukkueen oman pään pallollisen pelin selkäranka, on KeLy vaikeuksissa.
Kokemattomuus: Joukkueesta löytyy muutama OLS:n mukana pyörinyt pelaaja, jotka muodostavat hyvän selkärangan. Muulle joukkueelle uusi sarjataso on hyppy tuntemattomaan.
Mutta unohdetaan kaikki tämä. KeLyllä on yksi sarjan parhaista hyökkäyksistä, jos se vaan saa sairastupansa tyhjäksi. Teemu Södö, Juho Krankka, Harri Keskisipilä ja Tapio Ala-Rautalahti ovat vastustajan näkökulmasta rasittavia vastustajia. Kookkaita, suhteellisen taitavia ja röyhkeitä. Nelikosta varsinkin Krankka saattaa olla hyvinkin sarjan uusi Toni Kokkonen, joka dominoi otteluita välillä miten haluaa, vaikkei tyyli olekaan kaikista näyttävin. Krankka on älykäs ja maaliahne pelaaja. Kerroin pistepörssin voittajaksi 1,25. Ratkaisuvalmiin hyökkäyksen ympärille on hyvä rakentaa, kun maalivahtipelinkin pitäisi olla Jesse Kamulan myötä kunnossa. Kunhan vain Kamula viitsii. Puolustajien tehtäväksi jää tässä joukkueessa katkoa vastustajan vastahyökkäyksiä ja toimittaa pallo nopeasti pikkaisen varastaville hyökkääjille. Sillä Barbaarit meni liigakarsintoihin, sillä KeLykin tässä sarjassa yllättää monet. Aivan sama, vaikka Krankan Janne pelaisi vain ylivoimat, alivoimat ja tasakentällisin joka toista vaihtoa.
7. Barbaarit
Barbaarit olisi helppo tuomita suoraksi tippujaksi. Kahden edelliskauden kentällisen menettäminen ei voi olla kirpaisematta. Lisäksi joukkue on täysin kusessa käytännön järjestelyiden kanssa, kun Isä-Pyysing ja Toni Kokkonen eivät enää olekaan hoitamassa kaikkia asioita. Kauden alla kovin jännitys onkin sen suhteen, tuleeko Barbaarit ensimmäisiin vieraspeleihin henkilöautoilla omakustannehintaan, vai löytyykö joukkueelta oikeasti taustalta potkua hoitaa edes alkeellisimmat asiat divaritasolle.
Pelillisisesti olen astunut NST-Arposen asettamaan miinaan ja luotan Lappeenrannan juniorityön voimaan. Materiaali riittää divariin, vaikka täsmähankinta Jouko Sumen olisikin viimeisen tiedon mukaan jättänyt joukkueen.
8. Kaneetti
Melko tuntematon vastustaja. Kerran olen joukkueen kohdannut ja silloin kyyti oli kylmää. Pääsemme karistelemaan tuota peikkoa harteilta heti sarja-avauksessa. Kaneetit luottaa Jyri Laineen ja Janne Uotilan tulivoimaan. Kaksikko tuleekin latomaan järkyttävän määrän pisteitä myös divarissa. Taustatukea tulee mukavasti Janne Seppälältä ja Mikko Kiveltä. En kuitenkaan voi periaatteesta luottaa joukkueeseen tämän enempää, sillä heidän pelaajalistaltaan löytyy tällä hetkellä vain yksi maalivahti.
9. Sbandy
Tapio Niskanen ja Matias Moilanen ovat nimiä, jotka Kajaanissakin tunnetaan. Niskanen kaukalopallopiireissä, Moilanen höntsäsählyistä. Nousija on aina nousija. Sbandy on helppo veikata putoajaksi, koska minulla ei ole mitään käsitystä joukkueesta tai sen pelaajista. Tuota mainittua kaksikkoa lukuunottamatta.
10. LeBa-96
Tahvanainen lähti Top Teamiin. Joukkueeseen pätee pitkälti sama kuin Sbandyyn. Kun ei tunne, niin ei tunne. En edes yritä esittää tietäväni joukkueesta jotain. Voin vain arvailla sen pelaavan perinteistä joensuulaista kusipääsalibandya ripauksella pallollista taitoa.
11. Top Team
Antti Matikainen on koko kauden sivussa.
Kuten nähdään. Veikkailuissa kannattaa olla ensimmäisten joukkueiden joukossa, koska silloin on vielä kirjoitusintoa.
Papas tulee sijoittumaan veikkaukseni mukaan sarjassa sijoille 1-12. Sen uskon olevan ainoa veikkaus, joka osuu varmuudella oikeaan. Jos omat unet pitävät paikkansa, kentällä nähdään ensi kaudella entistä ylimielisempi Lipsanen. En vain ymmärrä miksi tein niitä maaleja OLS:aa vastaan. Enteilinkö jo kevättä?
-Jani-
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Länsilohkon ennakointia
Jani aloitti divarin arvioimisen itälohkosta ja nyt vuorossa on samanlainen lista lännestä. Länsilohko on heikentynyt suhteessa itälohkoon merkittävästi ja pitkiin aikoihin voidaankin olla varmoja, että länsi on heikompi lohkoista.
Ensimmäisenä esittelyssä on lohkon Top 5 johon kuuluvat joukkueet pystyvät, hyvin pelatessaan, jokainen olemaan lohkossa vähintään karsijan paikalla.
1. Westend Indians
Lohkon suurin ennakkosuosikki erinomaisen pelaajamateriaalin ja loisteliaan valmennuksen johdolla. Itse en koskaan pitänyt Rastasta juuri minään, mutta miehen alaisuudessa pelanneet kertovat kaverista pelkästään positiivista.Myönnettävähän se on kyynikonkin, Rastas saa divarijoukkueensa kerta kerran jälkeen pelaamaan hapuilevan alkukauden jälkeen loisteliasta salibandyä kauden ratkaisuhetkillä. Koko kausi on joukkueelle oppimisprosessi, joten ei kannata juuri murehtia, jos Inkkarit kokevat yllätystappioita alkukaudesta. Viimeistään jouluna juna on raiteillaan ja sitä ei pysäytä mikään. Divarin suurin ehdokas liiganousijaksi. Joukkueen tärkeimpiä pelaajia ei suinkaan ole mediassa esillä olleet nilkoistaan heikko Robert Olenius ja Viron apu Valtteri Nurmi. Nämä miehet tekevät kyllä kovia tehoja heikkoja joukkueita vastaan, mutta eivät kanna joukkuetta kun sitä tarvittaisiin. Sen sijaan Jani Normala ja Stefan Korhonen on pelaajia joita kannattaa seurata.
2. FBT Pori
Ismo Läntisestä en voi sanoa samaa kuin Rastaasta. Hänestä en ole kuullut positiivisia kommentteja entisiltä pelaajilta. Läntinen saa Porin ylivertaisen kokoonpanon pelaamaan alle tasonsa ja vain muiden joukkueiden saamattomuus pitää Porin sarjan kakkosena. FBT Porissa viimekaudella pelanneille voi tulla itku moneen kertaan pallollisen pelin perään. Viistomaila ja suuppaus on päivän sana porissa. Pallo ilmaan kaikki perään. Liigassa joukkue sentään yritti pelata salibandyä rajallisella materiaalilla. On Läntisessä jotain positiivistakin, mies osaa peluutuksen ehkä paremmin kuin kukaan toinen divari valmentajista. Läntiselle on aivan sama lukeeko pelipaidassa Läntinen tai mikä muu tahansa, ratkaisu hetkillä pelaa ne joilla peli kulkee. Toivottavasti olen väärässä ja Ismo luo nahkansa myös salibandyn saralla, "lätkä-ismo" on jo nähty. Joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi nousee maalin suulle hankittu Jarkko Saastamoinen. Viron maajoukkueen moraalinen ykkösveskari pelaa väärässä sarjassa ja vain sen takia, että harjoittelu ei ole maistunut juuri koskaan kesäisin. Onnelan portsareiden mukaan ei tänäkään kesänä.
3. Ilves
Pelaajia tulee ja menee Classicin ja IC-Akatemian ovista ja ikkunoista. Joukkue on yksi sarjan taitavimmista koskaan. Harmi, että kaikki muut pelit menee Ilveksen pelien edelle ja nukkuva jättiläinen jatkaa uniaan divarissa. Seuralla olisi mahdollisuus nousta Suureksi suurien joukkoon, mutta tekijöitä ei tunnu löytyvän ja Passo Peltola pitää huolen siitä, että ratkaisupelaajat eivät vahingossakaan nosta uutta kilpailijaa liigamittelöihin. Ilveksestä löytyy myös sarjan pistepörssin voittaja, mikäli Ville Kangasmäki saa pelata yli 20 peliä divaria, tuskin saa ja voittaja on joku muu. Ilveksen peleissä vastustajat näkevät ilta toisensa jälkeen kauniita maaleja pitkien syöttöketjujen päätteeksi. Pelien voittaminen ei ole joukkueelle kuitenkaan läheskään niin tärkeää, kuin kahdet, kolmet putket ottelussa.
4. FoSu
Suupparit on itselleni melkoinen mysteeri. Pelejä seuratessa ei voi uskoa, että seura on kerta toisensa jälkeen top 5 joukkue. Joukkue on niin suuressa epätasapainossa hyökkäyksen ja puolustuksen suhteen, että taktiikka on pitänyt laatia hyökkäyspelaamisen osalta pelkkien hyökkääjien varaan. Mikäli pakit joutuvat antamaan useamman kuin yhden syötön on seurauksena joko purku tai harhasyöttö. Puolustuspeli paikallaan jököttävillä pakeilla on hallussa, hakkaa vihellykseen saakka. Forssan kotikaukalo on sarjan ehkäpä vaikein paikka vierailla, koska siellä kotijoukkue ei koskaan säästele itseään. Peli on juoksemista päästä päähän ylivoimahyökkäyksillä. Peli katkeaa vain Laitilan tuuletuksiin. Tyypillinen lopputulos forssassa on 14-8.Joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi nostan, Laitilan ohi, aina yhtä näppärästi pelaavan Ville Inton. Into saattaa olla sarjan ärsyttävin pelaaja, omasta mielestäni onkin, mutta omalle joukkueelleen hän on korvaamaton. Tilanteet eivät jää koskaan kesken ja ne pelataan lujaa mutta väärin loppuun asti. Arvostan.
5. USB
Viime kauden mustalla hevosella ei ole rahkeita vastaavaan yllätykseen varsinkin kun Lännistön kuula on nyt merkattu. Joukkue on edelleen laadukas ja sen tekemistä palvelee A-nuorten luopuminen paikastaan sm-sarjasta. Nyt kaikki keskittyvät vain divaripeleihin. Joukkue ei kokenut montaa menetystä, mutta Michael Fagerin paluu Tepsiin syö joukkueen johtajuutta merkittävästi. Fagerin merkitys oli joukkueelle iso, koska hänen kauttaan käytännössä kulki kakkoskentän peli, vaikka pisteillä herkuttelivatkin ihan muut miehet. Nyt on vaarana, että joukkue jää liikaa Lännistöjen ykköskentän varaan. USB veikataan viidenneksi, mutta mikäli joukkue saa kauteen huonon lähdön on sillä pelkona jopa putoaminen sarjasta alaspäin.
-Paavo
Ensimmäisenä esittelyssä on lohkon Top 5 johon kuuluvat joukkueet pystyvät, hyvin pelatessaan, jokainen olemaan lohkossa vähintään karsijan paikalla.
1. Westend Indians
Lohkon suurin ennakkosuosikki erinomaisen pelaajamateriaalin ja loisteliaan valmennuksen johdolla. Itse en koskaan pitänyt Rastasta juuri minään, mutta miehen alaisuudessa pelanneet kertovat kaverista pelkästään positiivista.Myönnettävähän se on kyynikonkin, Rastas saa divarijoukkueensa kerta kerran jälkeen pelaamaan hapuilevan alkukauden jälkeen loisteliasta salibandyä kauden ratkaisuhetkillä. Koko kausi on joukkueelle oppimisprosessi, joten ei kannata juuri murehtia, jos Inkkarit kokevat yllätystappioita alkukaudesta. Viimeistään jouluna juna on raiteillaan ja sitä ei pysäytä mikään. Divarin suurin ehdokas liiganousijaksi. Joukkueen tärkeimpiä pelaajia ei suinkaan ole mediassa esillä olleet nilkoistaan heikko Robert Olenius ja Viron apu Valtteri Nurmi. Nämä miehet tekevät kyllä kovia tehoja heikkoja joukkueita vastaan, mutta eivät kanna joukkuetta kun sitä tarvittaisiin. Sen sijaan Jani Normala ja Stefan Korhonen on pelaajia joita kannattaa seurata.
2. FBT Pori
Ismo Läntisestä en voi sanoa samaa kuin Rastaasta. Hänestä en ole kuullut positiivisia kommentteja entisiltä pelaajilta. Läntinen saa Porin ylivertaisen kokoonpanon pelaamaan alle tasonsa ja vain muiden joukkueiden saamattomuus pitää Porin sarjan kakkosena. FBT Porissa viimekaudella pelanneille voi tulla itku moneen kertaan pallollisen pelin perään. Viistomaila ja suuppaus on päivän sana porissa. Pallo ilmaan kaikki perään. Liigassa joukkue sentään yritti pelata salibandyä rajallisella materiaalilla. On Läntisessä jotain positiivistakin, mies osaa peluutuksen ehkä paremmin kuin kukaan toinen divari valmentajista. Läntiselle on aivan sama lukeeko pelipaidassa Läntinen tai mikä muu tahansa, ratkaisu hetkillä pelaa ne joilla peli kulkee. Toivottavasti olen väärässä ja Ismo luo nahkansa myös salibandyn saralla, "lätkä-ismo" on jo nähty. Joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi nousee maalin suulle hankittu Jarkko Saastamoinen. Viron maajoukkueen moraalinen ykkösveskari pelaa väärässä sarjassa ja vain sen takia, että harjoittelu ei ole maistunut juuri koskaan kesäisin. Onnelan portsareiden mukaan ei tänäkään kesänä.
3. Ilves
Pelaajia tulee ja menee Classicin ja IC-Akatemian ovista ja ikkunoista. Joukkue on yksi sarjan taitavimmista koskaan. Harmi, että kaikki muut pelit menee Ilveksen pelien edelle ja nukkuva jättiläinen jatkaa uniaan divarissa. Seuralla olisi mahdollisuus nousta Suureksi suurien joukkoon, mutta tekijöitä ei tunnu löytyvän ja Passo Peltola pitää huolen siitä, että ratkaisupelaajat eivät vahingossakaan nosta uutta kilpailijaa liigamittelöihin. Ilveksestä löytyy myös sarjan pistepörssin voittaja, mikäli Ville Kangasmäki saa pelata yli 20 peliä divaria, tuskin saa ja voittaja on joku muu. Ilveksen peleissä vastustajat näkevät ilta toisensa jälkeen kauniita maaleja pitkien syöttöketjujen päätteeksi. Pelien voittaminen ei ole joukkueelle kuitenkaan läheskään niin tärkeää, kuin kahdet, kolmet putket ottelussa.
4. FoSu
Suupparit on itselleni melkoinen mysteeri. Pelejä seuratessa ei voi uskoa, että seura on kerta toisensa jälkeen top 5 joukkue. Joukkue on niin suuressa epätasapainossa hyökkäyksen ja puolustuksen suhteen, että taktiikka on pitänyt laatia hyökkäyspelaamisen osalta pelkkien hyökkääjien varaan. Mikäli pakit joutuvat antamaan useamman kuin yhden syötön on seurauksena joko purku tai harhasyöttö. Puolustuspeli paikallaan jököttävillä pakeilla on hallussa, hakkaa vihellykseen saakka. Forssan kotikaukalo on sarjan ehkäpä vaikein paikka vierailla, koska siellä kotijoukkue ei koskaan säästele itseään. Peli on juoksemista päästä päähän ylivoimahyökkäyksillä. Peli katkeaa vain Laitilan tuuletuksiin. Tyypillinen lopputulos forssassa on 14-8.Joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi nostan, Laitilan ohi, aina yhtä näppärästi pelaavan Ville Inton. Into saattaa olla sarjan ärsyttävin pelaaja, omasta mielestäni onkin, mutta omalle joukkueelleen hän on korvaamaton. Tilanteet eivät jää koskaan kesken ja ne pelataan lujaa mutta väärin loppuun asti. Arvostan.
5. USB
Viime kauden mustalla hevosella ei ole rahkeita vastaavaan yllätykseen varsinkin kun Lännistön kuula on nyt merkattu. Joukkue on edelleen laadukas ja sen tekemistä palvelee A-nuorten luopuminen paikastaan sm-sarjasta. Nyt kaikki keskittyvät vain divaripeleihin. Joukkue ei kokenut montaa menetystä, mutta Michael Fagerin paluu Tepsiin syö joukkueen johtajuutta merkittävästi. Fagerin merkitys oli joukkueelle iso, koska hänen kauttaan käytännössä kulki kakkoskentän peli, vaikka pisteillä herkuttelivatkin ihan muut miehet. Nyt on vaarana, että joukkue jää liikaa Lännistöjen ykköskentän varaan. USB veikataan viidenneksi, mutta mikäli joukkue saa kauteen huonon lähdön on sillä pelkona jopa putoaminen sarjasta alaspäin.
-Paavo
tiistai 15. syyskuuta 2009
Itälohkon ennakointia
Miesten ykkösdivisioonan itälohko jakaantuu selvästi viiteen kärkijoukkueeseen, keskikastiin ja pannan pohjimmaisiin. Viiden kärjessä useampi joukkue tavoittelee tosissaan nousua liigaan ja materiaalit ovatkin vähintään viime kauden karsijoiden tasoa. Näin ennakkoon itälohko näyttää selvästi länttä kovemmalta. Syksyn salibandykirjoitukset starttaavatkin mukavasti itälohkon viiden kärjellä.
1. Loviisan Tor
Loviisassa osataan menestyä, ainakin divaritasolla. Tällä kaudella joukkueen ehdoton tavoite on nousta juhlavuoden kunniaksi liigaan. Vahvistukset ja satsaukset ovat sitä tasoa. On ulkomaalaisvahvistuksia ja on kaikkien kurittavien kotiäitien sankari Peik Salminen. Valmennuskin tuntuisi olevan osaavissa käsissä Iiro Parviaisen myötä. Kaikki on kuin pedattu Loviisan marssille, vaikka Valtteri Etholen ja Petri Mäki hämmentävätkin paikalliskilpailija PSS:ssä. Pelannut harjoitusottelunsa liigajengejä vastaan, joissa ei hirveästi ole tuloksellisesti juhlinut.
2. PSS
Porvoossa vannotaan ensi kaudella Etholenin nimiin. PSS oli viime kaudella heikon alun jälkeen yksi sarjan parhaista joukkueista ja on sekin vahvistunut mukavasti kesän aikana. Etholenin lisäksi joukkueen paidan pukee päälleen kajaanilaiselle salibandyväelle tuttu Markku Kauppila, josta PSS saa monet yllättävän vahvistuksen. Kaksikon lisäksi pallollista taitoa hyökkäyspäähän tarjoaa Loviisasta palaava Petri Mäki. PSS tulee tekemään ensi kaudella kovan määrän maaleja, mutta ero Loviisaan syntynee oman pään tilkitsemisessä ja valmennuksen tasossa.
3. ÅIF
Pelaajamateriaaliltaan sipoolaisjoukkue saattaa olla jopa kovempi kuin kärkikaksikko ja muistini mukaan myös ÅIF tavoittelee tänä vuonna nousua liigaan. Jostain syystä en silti jaksa uskoa, että vanhat padut jaksaisivat syttyä läpi kauden. Hieroo hirvittävän määrän näyttäviä maaleja, mutta välillä peli saattaa mennä liiaksikin hieromiseksi. Ajanut sisään joukkueeseen junioreita, joiden tarkoitus olisi korvata ikämiesosastoa. Kotonaan ÅIF ei tule häviämään kuin korkeintaan pari ottelua koko kauden aikana. Sydäntalven vieraspelit verottavat pistepussia sen verran, ettei aivan terävimpään kärkeen ole asiaa.
4. M-Team
Sinipaidat napsivat pisteitä tasaiseen tahtiin laadukkaan materiaalinsa ansiosta, mutta silti jotain puuttuu. Ehkä joukkueesta uupuu juuri se tehokas syömähammas, jonka varaan voi laskea illasta toiseen? Jos HIFK:sta tullut Riku Reunamäki pystyy nousemaan divarin kärkipelaajaksi, saattaa M-Team yllättää kaikki. Reunamäki oli jo viime kaudella selvästi kakkoseen pudonneen HIFK:n paras ja tuskin pelin taso hirveästi tippuu, kun kaverit ympärillä paranevat. Puolustuksesta M-Teamilta löytyy viime kautta enemmän laadukkaita pelimiehiä Martin Sivakovin johdolla. Hyökkäyksessäkin on laatua kolmeen todella hyvään ketjuun, mutta kuten alussa jo sanoin; M-Team kaipaa sen yhden syömähampaan, joka löytyi viime kaudella OLS:lta Tammelan, Laitisen ja Lindgrenin muodossa. Barbaareillakin oli omansa Pyysingissä, Lievosessa ja Kokkosessa.
5. KSS
Kesän kovimman pelaajakaappauksen tehnyt kuopiolaisjoukkue lähtee sekin kauteen yllätysvalmiina. Juhani Tuomaisesta joukkue saa takuuvarman maalipörssin kärkinimen ja joukkueen ylivoimasta tuli kertaheitolla sarjan pelätyin. KSS repi pari pelimiestä SB Savosta ja sai kaivattua laajuutta rinkiinsä. Myös valmennuspuolella koettiin muutos, kun päävalmentajaksi hyppäsi Petri Palovaara. Tuomaisen ohella KSS voi laskea pistetehtailussa II divisioonasta siirtyvän Pasi Laitilan ja kokeneen Leo Lyytisen varaan. Savo-konkarit Lyytinen, Kuronen ja Siponen saattavat innostua pelaamaan viime vuotta vahvemmin Tuomaisen hypättyä mukaan remmiin. Kuopiolaisia on todella vaikea arvioida, koska valmennus on pienimuotoinen arvoitus ja Kuopiossa juuri valmennuksella on todella iso rooli asenteensa kanssa kamppailevien "tähtien" kanssa yhteen pelaamisessa.
1. Loviisan Tor
Loviisassa osataan menestyä, ainakin divaritasolla. Tällä kaudella joukkueen ehdoton tavoite on nousta juhlavuoden kunniaksi liigaan. Vahvistukset ja satsaukset ovat sitä tasoa. On ulkomaalaisvahvistuksia ja on kaikkien kurittavien kotiäitien sankari Peik Salminen. Valmennuskin tuntuisi olevan osaavissa käsissä Iiro Parviaisen myötä. Kaikki on kuin pedattu Loviisan marssille, vaikka Valtteri Etholen ja Petri Mäki hämmentävätkin paikalliskilpailija PSS:ssä. Pelannut harjoitusottelunsa liigajengejä vastaan, joissa ei hirveästi ole tuloksellisesti juhlinut.
2. PSS
Porvoossa vannotaan ensi kaudella Etholenin nimiin. PSS oli viime kaudella heikon alun jälkeen yksi sarjan parhaista joukkueista ja on sekin vahvistunut mukavasti kesän aikana. Etholenin lisäksi joukkueen paidan pukee päälleen kajaanilaiselle salibandyväelle tuttu Markku Kauppila, josta PSS saa monet yllättävän vahvistuksen. Kaksikon lisäksi pallollista taitoa hyökkäyspäähän tarjoaa Loviisasta palaava Petri Mäki. PSS tulee tekemään ensi kaudella kovan määrän maaleja, mutta ero Loviisaan syntynee oman pään tilkitsemisessä ja valmennuksen tasossa.
3. ÅIF
Pelaajamateriaaliltaan sipoolaisjoukkue saattaa olla jopa kovempi kuin kärkikaksikko ja muistini mukaan myös ÅIF tavoittelee tänä vuonna nousua liigaan. Jostain syystä en silti jaksa uskoa, että vanhat padut jaksaisivat syttyä läpi kauden. Hieroo hirvittävän määrän näyttäviä maaleja, mutta välillä peli saattaa mennä liiaksikin hieromiseksi. Ajanut sisään joukkueeseen junioreita, joiden tarkoitus olisi korvata ikämiesosastoa. Kotonaan ÅIF ei tule häviämään kuin korkeintaan pari ottelua koko kauden aikana. Sydäntalven vieraspelit verottavat pistepussia sen verran, ettei aivan terävimpään kärkeen ole asiaa.
4. M-Team
Sinipaidat napsivat pisteitä tasaiseen tahtiin laadukkaan materiaalinsa ansiosta, mutta silti jotain puuttuu. Ehkä joukkueesta uupuu juuri se tehokas syömähammas, jonka varaan voi laskea illasta toiseen? Jos HIFK:sta tullut Riku Reunamäki pystyy nousemaan divarin kärkipelaajaksi, saattaa M-Team yllättää kaikki. Reunamäki oli jo viime kaudella selvästi kakkoseen pudonneen HIFK:n paras ja tuskin pelin taso hirveästi tippuu, kun kaverit ympärillä paranevat. Puolustuksesta M-Teamilta löytyy viime kautta enemmän laadukkaita pelimiehiä Martin Sivakovin johdolla. Hyökkäyksessäkin on laatua kolmeen todella hyvään ketjuun, mutta kuten alussa jo sanoin; M-Team kaipaa sen yhden syömähampaan, joka löytyi viime kaudella OLS:lta Tammelan, Laitisen ja Lindgrenin muodossa. Barbaareillakin oli omansa Pyysingissä, Lievosessa ja Kokkosessa.
5. KSS
Kesän kovimman pelaajakaappauksen tehnyt kuopiolaisjoukkue lähtee sekin kauteen yllätysvalmiina. Juhani Tuomaisesta joukkue saa takuuvarman maalipörssin kärkinimen ja joukkueen ylivoimasta tuli kertaheitolla sarjan pelätyin. KSS repi pari pelimiestä SB Savosta ja sai kaivattua laajuutta rinkiinsä. Myös valmennuspuolella koettiin muutos, kun päävalmentajaksi hyppäsi Petri Palovaara. Tuomaisen ohella KSS voi laskea pistetehtailussa II divisioonasta siirtyvän Pasi Laitilan ja kokeneen Leo Lyytisen varaan. Savo-konkarit Lyytinen, Kuronen ja Siponen saattavat innostua pelaamaan viime vuotta vahvemmin Tuomaisen hypättyä mukaan remmiin. Kuopiolaisia on todella vaikea arvioida, koska valmennus on pienimuotoinen arvoitus ja Kuopiossa juuri valmennuksella on todella iso rooli asenteensa kanssa kamppailevien "tähtien" kanssa yhteen pelaamisessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
