Kuulun siihen kaartiin, joka mielellään nostaa joukkueurheilussakin esille yksilöitä. Olemme Papasin kanssa pelanneet pian täyden sarjakierroksen ykkösen itälohkossa. Tässä muutama pelaaja, jotka ovat jääneet allekirjoittaneen mieleen.
PSS – Henri Lampi #5
Yksi ehdottomasti parhaista puolustajista, joita vastaan olen tällä kaudella joutunut pelaamaan. Pelasi ainakin meitä vastaan pallollisena valtavalla itseluottamuksella, eikä turhaa. Muutaman kerran yritimme säkittää kaverin kulmaan, mutta jotenkin vain aina onnistui joko syöttämään joukkueensa ylivoimahyökkäykseen tai nostamaan itse ohi jalalla.
Top Team – Antti Matikainen #55
Liukas ja alati vaarallinen pallon kanssa tai ilman. Muutaman kerran erehdyin höntyilemään laidassa, kun yritin kurottaa palloa lavasta. Joka kerta minusta tultiin ohi vilkut päällä. Top Teamin ehdottomasti tärkein pelaaja. Taisi tehdä muuten meitä vastaan köyhän miehen ilmaveivillä maalin pelatessaan Loviisan Torissa pari kautta sitten.
Loviisan Tor – Valtteri Etholen #83
Kohtasimme Loviisan kauden avausottelussa. Etholen taisi tehdä pallon kanssa melkein mitä halusi. En tiedä kunnioitimmeko liikaa, emmekä uskaltaneet ottaa tilaa pois, mutta eipä tuntunut Etholenilla koskaan olevan kiire. Ennen peliä tiesin vain tilastot. Pelin jälkeen ei tarvinnut enää ihmetellä, miksi on parin viime kauden aikana tehnyt reilusti toista sataa pistettä.
Barbaarit – Petri Pyysing #52
Jotkut pelaajat ovat vain sellaisia, että aina kun he saavat pallon hyökkäyspäässä, tahtoo nousta pala kurkkuun. Barbaareita vastaan pelatessa tuntui, että Pyysingin vedot olivat aina vaarallisia, lähtipä lavasta minkälainen liru tahansa. Ja kiitettävän monta kertaahan pallo on jo tällä kaudella löytänyt tiensä maaliverkkoon. Arvostan pelaajia, jotka eivät vain silmät kiinni roiski palloa, ja roiskiessaankin heillä on selkeät sävelet millaista palloa maalille kannattaa toimittaa. Pistäkäähän junnuvalmentajat vetotreeneissä ylänurkat kieltoon ja opettakaa ampumaan niitä maitopurkin korkuisia ja tähtäämään kainaloihin. Sieltä niitä maaleja tehdään.
SB Savo – Juha Turunen #2
Pelasi meitä vastaan unelmapelin. Jokainen veto taisi upota. Mieleen jäi kääntölaukaus aivan laidan vierestä takayläkulmaan. Joskus näköjään sinnekin menee. Yhtään tietämättä Turusen taustoista tai intresseistä, en antaisi hirveän suurta kerrointa hänen siirtymiselleen ensi kesänä KSS:n riveihin. Onhan näitä esimerkkejä, kun muutaman kauden Savon ympyröitä katselleet pelimiehet ovat vaihtaneet paikalliskilpailijan riveihin.
Olisihan tuolle listalle voinut nostaa muutaman muunkin pelimiehen. Oman joukkueen kaverit ja itseni jätin pois välttääkseni suuremmat konfliktit.
Barbaarien tehomiehet Toni Kokkonen ja Mikko Lievonen tekivät suuren vaikutuksen, mutta kumpikaan ei enää tullut yllätyksenä. Kokkonen on tuttu jo VoiKun riveistä. Nöyryytti meitä LNM:n B83-junnuja SM-jatkoturnauksessa useammalla maalilla.
Mieleen jäi erityisesti osuma, jossa hän pisti suoraan aloituksesta itselle eteen, pakki kahville ja epäonnistunut nosto maalivahdin längistä maaliin. Peliä oli pelattu 4 sekuntia. Siinä jo entuudestaan väsyneen joukkueen selkäranka napsahti nopeammin kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen.
-Jani-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti