Liigavalmentajien musta ita

Kävin eilen katsomassa liigapalloilua OLS:n ja Josban välillä. Voi sitä tuskailun määrää mitä ottelu aiheutti. Loppulukemat 5-6-mairittelevat molempia joukkueita.

OLS:n miesmerkkikarvaus on todella tuskastuttavaa katsottavaa. Josba purki karvauksen joka ikinen kerta ja erittäin yksinkertaisella tavalla. Neljä miestä tyhjensivät kentän ja yksi mies meni pallon kanssa maalin taakse. Siinä sitten hetki kissa ja hiiri -leikkiä OLS:n kärkikarvaajan kanssa, joka lopulta joutui lähtemään maalin taakse. Siitä muutaman metrin etumatkalta Josba-pelaaja karkuun ja OLS joutui purkamaan miesmerkkinsä. Upeinta oli huomata, ettei Kuussaari reagoinut tähän millään tavalla.

Kalevassa luki oikein juhlallisesti, että OLS tuo tällä hetkellä mieleen KalPan ja Pekka Virran kaksi kautta sitten. Kalevan ja Kimmo Siiran mukaan OLS:kin pyrkii tällä hetkellä rohkeaan pallokontrolliin perustuvaan peliin tulostenkin uhalla. Olikohan urheilutoimittaja Siira edes ollut paikan päällä ja millainen lajituntemus hänellä on kirjoittaa tuollaista?

OLS:n pallollinen peli kahdessa ensimmäisessä erässä, joissa joukkue vähän pyrki tekemään muutakin kuin heittämään jatkuvasti palloa joensuulaisten maalille omasta päästä, oli todella varovaista ja virheitä välttelevää. Sitäkö se Virran ja KalPan
kiekollinen oppimisprosessi sisälsi?

Eihän salibandya voi pelata, jos et uskalla syöttää keskisektoriin kentän millään osa-alueella. OLS ehkä pystyi pitämään palloa, mutta ei nykysalibandyssa maaleja tehdä 5vs5-pelissä, jos et uskalla kääntää nopeisiin vastahyökkäyksiin ja hitaiden hyökkäysten ainoa ohjenuora näyttäisi olevan vastustajan viisikon ulkokaarella pyöriminen virheitä vältellen, harjoituksissa rakennetuilla kiskoilla juokseminen.

Pelasimme harjoitusottelun OLS:aa vastaan Papasilla. Noiden otteluiden tuloksilla ei ole mitään merkitystä,mutta sillä on, että joukkueemme puolustajien kommentit ottelun jälkeen olivat, ettei yhdenkään toisen joukkueen hyökkäyspelin ennakoiminen ole ollut noin helppoa.

Tuskastuttavan tilanteesta tekee se, että mielestäni OLS:n joukkueessa on oikeasti potentiaalia paljon parempaan. Pelaajistosta löytyisi taitoa pelata rohkeaa pallollista peliä, ei vain virheitä välttelevää pallokontrollia. OLS taisi käyttää pelissä keskustaa noin viisi kertaa ja jokainen kerta aiheutti hetkittäisen ylivoimatilanteen hyökkäyssuuntaan. Joukkue on juoksuvoimainen ja suurelta osin hyvässä fyysisessä kunnossa. Tuollainen joukkue voisi tiiviillä puolustuspelillä ja rohkealla kääntöpelillä iskeä maaleja liukuhihnalta, kunhan vain siihen rohkeaan kääntöpeliin rohkaistaisiin.

Lopun nousu oli piristysruiske ottelulle. OLS alkoi toimittaa vain palloa maalille ja toivoi muutaman onnekkaan pompun käynnistävän hurmoksen. Pari YV-maalia ja kolme pomppua. Neljäs pomppukin tuli, mutta muutama sekunti ennen loppua siunaantunut laukaus pomppi 10 senttiä ohi maalin.

Onnella oli nousussa oma osansa, oma osansa oli OLS:n selvästi parantuneella kaksinkamppailupelillä. Ja tuo kaksinkamppailupeli parani OLS:n siirryttyä kahden kentän peluutukseen. Ei salibandya pysty pelaamaan neljällä laituriparilla, niin kuin OLS tekee, ja vielä kuvitella että hyökkääjien pelituntuma säilyy hyvänä.

Pienen piikin ansaitsee myös Josba-valmennus. 1-6-tilanteessa passivoituminen puoleen kenttään on pahinta mitä tuossa tilanteessa voi tehdä, kun OLS:n ainoa tyylikin oli vain heittää puolesta kentästä palloa maalille. Pelihän meni juuri niin kuin OLS-valmennuksessa toivottiin. Täytyy myös ihmetellä, miten on mahdollista,
ettei Josba saanut kuin pari kertaa noita keskialueen roikkuja jäämään ykkös- ja kakkospeittoihin. Lähes aina pallo löysi tiensä maalille asti.

Tiivistyksenä tuskaiselle salibandyillalle: Nähdyn perusteella ei OLS:n heikoin osa-alue ole nimetön pelaajisto. Ennemminkin nimekäs valmentaja, jolla on 19 ottelua aikaa todistaa väitteeni vääräksi.

-Jani-

PIENTÄ POHDISKELUA MYÖHEMMIN:

Edellinen kirjoitus oli turhautuneen lajiniilon mielipide. Perjantain ottelu oli vain niin tuskaista katsottavaa, kun kaverit joiden tietää osaavan pelata, eivät tee kentällä oikeastaan mitään muuta kuin välttelevät virheitä. Tällaisessa tilanteessa kritiikki on niin helppo kohdistaa valmennukseen ja Oulussa isolla tontilla hääräävään Kuussaareen.

Jotain on pelaajissa tapahtunut, jotka normaalioloissa uskaltavat ja osaavat pelata. Lisäksi koko kentän miesvartioinnilla karvaaminen ei mielestäni kuulu voitokkaaseen salibandyyn, ei ainakaan OLS:n toteuttamalla tavalla. Eivät sveitsiläisetkään sitä tuolla tavalla tee.