Papas: 4 o 6 p.

Kausi on lähtenyt käyntiin ihan mallikkaasti. Neljän kotiottelun saldona kolme voittoa ja yksi tappio. Loviisalle emme rehellisesti sanoen voineet juurikaan mitään. Toki meillä oli omat paikkamme iskeä, mutta tolpat ja mystinen maaliviivaa pelastivat niissä tilanteissa Loviisan. Vastapainoksi loviisalaisille oli saman verran omia tolppia ja tyhjiä, joista pallo ei pomppinut sisään. Joten voitto olisi vaatinut tuuriakin. Kaikista muista peleistä olemme onnistuneet kairaamaan kaksi sarjapistettä.

Omissa silmissäni voittojen arvoa nostaa tapa, jolla ne tulivat. Pari divarikautta on tullut hävittyä otteluita pienillä marginaaleilla. Vastustajat ovat tulleet yleensä lopussa ohi. Nyt on ollut mukava huomata, että joukkueemme uskaltaa voittaa. Sen sai kokea PSS ja eilen M-Team. Kaneetti-ottelu oli vähän turhan selvästi meidän (parhaimmillaan 10-4), joten Kaneetin lopun kiri jäi enemmänkin kauneusvirheeksi kuin todelliseksi kiriksi.

Kun katsoo tilastoja, niin huomaa, että joukkueemme ”nelosdivaritason vahvistukset” ovat pelanneet alkukaudesta divaritason salibandya. Heikki Käsmä on naputtanut neljään ensimmäiseen peliin viisi osumaa. Hän on osunut tasaisesti jokaisessa ottelussa ja aina tasakentällisin. Käsmän sentterinä Toni Hirvonen on taistellut upeasti ja siinä sivussa antanut muutaman maukkaan syötön ja osunut maalipuidenkin väliin kahdesti (tehot 2+3).

Muista vahvistuksista täytyy mainita Vienolan Rami, josta joukkueemme on saanut vauhdikkaan lisän takalinjoille. Vienola täydentää hyvin vähemmän vauhdikasta pakkipariaan.

On vaikea löytää epäonnistujia, kun joukkue on aloittanut kauden hyvin ja joukkueen peli-ilme on todella positiivinen. Juuri peli-ilme on varmasti suurin muutos viime kauteen. Siihen Heikkisen Janne on kiinnittänyt erityishuomiota ja jollain tapaa hänen on täytynyt yrityksissään onnistua. M-Teamia vastaan nähtiin nimittäin sellainenkin eriskummallisuus, ettei joukkueemme istunut ottelussa yhtään minuuttia jäähyllä. Ei tule ihan heti mieleen historiasta ottelua, jossa Papas ei olisi joutunut kuluttamaan jäähypenkkiä. Se kertoo jostain.

Alkukauden huumassa on hyvä muistaa, että edessä on pitkä kausi. Olemme pelanneet vasta neljä kotiottelua, joista pisteitä pitikin tulla. Ja pitää muistaa sekin, että voitimme PSS:n ja M-Teamin kotona myös viime kaudella. Todenteolla joukkue punnitaan vasta ensimmäisten vaikeuksien tullessa vastaan. Niitä nimittäin tulee aivan varmasti jokaiselle joukkueelle sarjan aikana.

Nyt pääsemme kolmen viikon huilille hiomaan peliämme. YV:llä ei ole verkko heilunut aivan odotettuun tahtiin. 4:51 yhtä YV-maalia kohden on liikaa. Pitäisi päästä lähemmäs kolmea. Alivoima on ollut suhteellisen hyvää. Vastustaja on tehnyt ainoastaan yhden YV-maalin ja olemme pelanneet alivoimalla neljässä ottelussa nyt 12:16. Kaiken tämän kertoo salibandyliigan uusi hieno, mutta vielä buginen tilastointijärjestelmä.

Huomioitavaa muuten noista tilastoista on M-Teamin surkea alivoimapeli. Omalta osaltani voin sanoa, että jos saisin pelata kaikki kauden ylivoimat M-Teamin alivoimaa vastaan, maalisaldo alkaisi näyttää hurjia lukemia. Jostain syystä M-Team on joukkue, jota vastaan juuri minulla käy älytön luumu räiskiessäni silmät kiinni reikäpalloa verkkoon. Ehkä kauden seuraavassa kohtaamisessa Laurikainen muistaa scoutata allekirjoittaneen vedon pois.

Joukkuehuomiot:

Loviisan Tor: Ei ole varmaan kenellekään enää epäselvää, että kuulun loviisalaisen salibandykulttuurin arvostajien joukkoon. Kajaanissakin mukana tuntui olevan toistakymmentä huoltajaa/kannattajaa. Myös joukkue on urheilullisuuden perikuva. Ottelut Loviisaa vastaan ovat rehtejä, hyviä vääntöjä. Nykyjoukkueen kapteeni Peik Salminen on loistava esimerkki muille pelaajille.

Itse pelaamisesta topit ja flopit omaan pelifilosofiaani sopien:

+ peitto- ja maalivahtipeli kunnossa
+ kohtaamistamme joukkueista Loviisalla oli paketti parhaiten kasassa koko kentän alueella
+ liikkuva ja aktiivinen

- veti ainakin Kajaanissa läpi ottelun kahdella kentällä. En tiedä miten ja ketkä ovat pelanneet Haukiputaalla, mutta ainakin itse pelaisin tuplapeliviikonlopun lähtökohtaisesti kolmella ketjulla.


M-Team: Joukkueen peli on aina ihan näppärän näköistä ja parhaimmillaan pallo liikkuu todella hyvin. Lisäksi joukkueesta löytyy taitoa ja sovittuja kuvioita korkean karvauksen purkamiseen. Ei siis ihme, että M-Team on usein otteluissaan pallollisempi osapuoli. Katselin tuossa videolta meidän ottelun joukkuetta vastaan. Ylivoimahyökkäykset M-Team vei järjestään laitoihin, korkeassa karvauksessa osa joukkueesta empi, eikä uskaltanut nostaa mukaan ylös, viivasta kanttailtiin liikaa peittoihin. Tuossa muutamia seikkoja, jotka Loviisa teki selkeästi M-Teamia paremmin. Loviisa ei ampunut ensimmäiseen mieheen, vaan kierrätti pallon vapaampaan vetopaikkaan. Lisäksi joukkue karvasi paljon yhtenäisemmin.

+ M-Team puolustaa kulmalyöntejä ja kulmavapareita aika poikkeuksellisesti. Kolme kaveria peittää maalivahdin alueen reunoilla ja kaksi kaveria yrittää aktiivisesti tukkia poikkareita. Maalivahti pelaa pystyssä läpi tilanteen ja putoa alas ainoaan avonaiseen kulmaan, jos pallo sinne liikahtaa. Toimi ainakin meitä vastaan hyvin. Vedot jäivät peittoihin tai maalivahdin leveään rintaan. Olisi mukava kokeilla, että miten nopeat vaparit näissä toimisivat.

- näitä miinuksia tulikin jo tuossa. Vastahyökkäyksien puolustaminen ja omat vastahyökkäykset. Niissä oli parannettavaa. Samoin korkeassa karvauksessa. Nyt tekeminen oli vähän puolittaista.


Nyt ajatukset miesten tohinoista suurimmaksi osaksi naisten puolelle. Kausi alkaa ensi sunnuntaina. Siellä odottaakin iso joukko tuntemattomia vastustajia ja haasteita. Pääseepähän keskittymään aivan puhtaasti omaan tekemiseen.

-Jani-